Dami. Jauu. (part1)

Amsterdam oli tosiaan ihana ja koska mulla oli ihanaa seuraa ja meillä oli iki-ihania juttuja vaihdettavana mun matkaseuralaisen kanssa, ku ei oltu nähty livenä since mun Suomen läksiäiset ja kaikkea muuta villiä ja mahtavaa, ei matkasta ois voinu tylsää tullakaan.

Paitsi et tähän pitää heti laittaa yks mutta, nimittäin junamatkat kusi (ja sekös otti päähän..) mut joo pääsinhän mä perille ja takaskin, vaik en ihan suunnitellusti ja pakko viel todeta et kyl mä mieluummin istuisin sen kuus-seittemän tuntia junassa jonku kanssa kälättäen ja mieluiten viel jotain semmosta kieltä mitä osaan tällä hetkellä (tai sit jos nukun nii univahti ois kiva, et mun tavarat ei katoo tai/ja etten mee pysäkin ohi tmv. mikä mun tuurilla ei oo ees mahdoton ajatus.)

Yritän just pohtia et meinaanks jotenki saada tiivistettyä mun 5 hostperheetöntä päivää lukemiskelpoiseksi tarinaksi (joista 4 Dameis ja yks Luxis) ja pahoin pelkään et jos haluun saada kaikki maukkaat yksityiskohdat tähän, nii se tarkoittais A) joko sairaan pitkää sepustusta herkullisine (or not) yksityiskohtineen (kukaan ei tietenkään haukottele tässä vaiheessa) tai B) lyhyempää sepustusta ja unohdan jotain herkullista ja kuulostan kököltä tai joltain emmä tiiä miltä tai sit joku C) joka on joku kärjistetty tapaus edellisistä tai hyväl tsägäl se välimuoto, jota kaivataan.

En taas tiedä mistä aloittaisin, pitää varmaan mennä kronologisessa järjestyksessä et tää 19 vuotta vanha pää ei unohtais jotain to-su+ma välillä olevaa päivää.

Torstai siis:
Klo 12.50 sain kyydin mun lähimmälle bussipysäkille ja klo 13.05 tuli mun bussi kohti Luxin Garea eli suomeks rautatieasemaa.
Klo 13.50 olin Garella, kävin nostaa rahaa, kuten edellisenä päivänäkin, koska tiesin et Dami ei oo se halvin mahdollinen paikka plus et pakolliset junalippu ja hostellirahat kuluttais budjettia jo kivasti.
Klo 14.20 olis lähteny juna Brysseliin jost ois pitäny vaihtaa Damin junaan, mut olin niin villi et menin klo 14.24 Kölniin lähteneeseen junaan, josta meni kans vaihto Damiin ja junassa mulle selvis et se mun junalippu oiski käyny vaan siihen Brysselin junaan. Oih. No pääsin silti Kölniin asti ongelmitta (olinhan vain viaton turisti, joka oli netistä katsonut että toi yhteys on yhtä hyvä, eikä tajunnu et junalippu ei olis ehkä samaa mieltä, vaik se toimiki loppuun asti hienosti. Kiitos luojan.) Menin muuten Kölniin siks et siel oli puol toista tuntia aikaa pörrätä, ku kaikki oli viel auki ja Brysselis ois ollu vaan tunti ja ajattelin et pörrään Brysselissä takastulo matkalla, mut kaikki ei tietenkään mennykkään ihan MUN ajatusten mukaan.

Kölnistä löysin täydellisen vyön Forever18 -nimisestä liikkeestä, ei ollu hinnalla pilattu 6,99e, eikä kyllä ulkonäölläkään. Vois vaik ottaa kuvaa (siitä ja mun muista shoppailuista) täs vaik huomen, jos on energiaa (nimim. edelleenkin univelallinen Damien takia ja silti valveilla vielä), nii ei tarvii selittää sen ulkoista olemusta. Itseasiassa bongasin sen eka yhen aupairin päältä täältä kerran ja olin über kateellinen tosta löydöstä ja harmissani, ku en ollu tehny sitä itse. Köln siis kannatti!

Kölnistä menin junaan, jonka PITI mennä Amsterdamiin ja en sit kuunnellu siel junassa kuulutuksia, ku ajattelin et mun pitää vaan jäädä päättärillä. No ois kai pitäny, koska Emmerichissä ollessamme juna tyhjeni. Mä en sitä tajunnu, ku kuuntelin mun podia ja fiilistelin ja leikin mun puhelimella. Onneks junan sit tarkisti yks (ei-niin-iloinen) konnari, joka tuli vamisee mulle siitä, et mun pitäis ulostautua junasta ja et se oli kuuluttanu asiasta matkan aikana varmaan viis kertaa saksaks ja englanniks. Siltikin tosiaan istuin siinä tietämättömänä kaikesta ja se sit ohjas mut ulos bussille, joka vei Emmerichistä n.1,5h Dameihin ja tosiaan pääsin paikan päälle. Vaik toi matkustaminen kuulosti noin vaikeelta, nii siin oli se hyvä, et tulin Saksasta saapuneen ystäväni Jennin kanssa kaupunkiin samoihin aikoihin ja sit etsittiin ja löydettiin tosiaan toisemme jonkinmoisen hämäryyden, väsymyksen ja uuden kaupungin tuntemattomuuden lumoissa.

Hämäryys jatkui, koska meil ei ollu hostellia etukäteen buukattuna. En jaksa selittää koko tarinaa siitä, miten näin kävi, mut voin kertoo et kesäl se ei oo kannattavaa, koska silloin ette yksinkertaisesti tuu saamaan huonetta MISTÄÄN, koska Damien satamiljoonaa hostellia on kaikki TÄYNNÄ. (onneks kaduil on aina tilaa. hee.)

Löydettiin sit semmonen ihan kiva kristillinen hostelli, jonka vastaanottohenkilö oli noh, iloinen ja hymyilevä ja innoissaan kaikesta.. erittäin paljon. Saatiin ite käydä valitsee meille pedit meiän dormista ja sit se ilmotti et rukoushetki olis kohta alkamassa, et voidaan liittyä seuraan, jos halutaan. Ei me haluttu. Siel luki muuten seinillä isolla et Jesus is lord. Et aikas villi paikka. Nähtiin siel kaks muutaki suomalaista samas hostellis, mut vaihettiin vaan pari sanaa ja eka ilta meni siinä et käytiin koneella tarkistaa yhen toisen hostellin osoite ja ohje sinne menemiseen ja buukattiin huone sieltä sit kaheks yöks.

Mut hei huomenna lisää, koska nyt mua väsyttää (tai siis edelleenkin) ja tää venähtää semmoseks höpinäks muuten. Tosiaan on vielä pe-ma selittämättä ja tekstin määrä näyttää tältä YHEN päivän selostuksen jälkeen ilman kuvia. Kuviakin varmaan tulee, kuhan saan eka ahkeroitua ne koneelle. Et nyt vaihteeks taas hyvää yötä. Oon kyl aina toivottelee tääl hyvää yötä, mut minkä sitä ihminen yöihmisyydelleen voi. Se on mo ja huomiseen siis.