Damei lisää jahuu (part2)

Joo, jatkuu siis siitä mihin viimeks jäi, eli perjantaista, jolloin oli muuten ystäväni Jennin synttärit ja se kuitenki täytti pyöreitä, nii me haluttiin sit juhlistaa sitä. Eihän kukaan haluu mitään leimei maatilahengaus 20v. synttäreitä lasten kanssa. Vai? (Nimim. Asutaan kummatki jossain maalla, vaik eri maissa.) Ja siks päädyttiin kompromissina pois maalta Dameihin.

Perjantaina herättiin aamiaiselle tuol villis kristillises hostellis ja check outti oli jo klo 10, nii lährettiin sitte kymmeneltä viemään tavaroita seuraavaan hostelliin. Päivä meni niinkin hurjalla menolla et käveltiin semmosta shopping streettiä, joka oli PITKÄ. Saman kadun varrelta löyty muuten tosi monta samaa kauppaa. Allekirjoittanut kävi jokaisessa Sneakersissä, Pro:ssa yms. urheilukaupassa etsimässä kenkiä Jennille liian monta kertaa ja niit liikkeitä oli siellä ihan liian monta. Onneks neiti sit kuitenkin löysi mieleiset ja pääty ostamaan ne. Mä taas henk.koht. tuun kiertään kaikki noi kaupat kaukaa hetken aikaa. Hahaa.

Oli siel hyviäki kauppoja! (tai oli noiki ihan hyviä, jos etti jotain semmost mitä Jenni etti.)

(Edit// Täs välis voin sanoo et seuraavat neljä kappaletta on vaan jotain Amsterdam esittelyä, ettei oikeastaan tätä päivää, et jos ei kiinnosta nii hypätkää yli:D)

Jos joku Dameihin tulevaisuudessa eksyvä eksyy mun blogiin ennen matkaansa, nii voin kertoa et sielt löytyy esim. nää perus H&M, Zara, JC, pieces yms. Sen lisäks löytyy kuitenkin myös ainakin Bershka, River Island ja Cool Cat, mitkä on katsomisen arvoisia paikkoja ja joista myös allekirjoittanut löysi itselleen uusia ihanuuksia (joista tosiaan pitäis ottaa ne kuvat vieläkin..). Cool Cat löytyy myös Luxembourgista. (Siel oli paljon muitaki kauppoja, mut mun lahopää ei just nyt muista nimiä:D) Amsterdam tarjosi myös jos jonkinmoisia ruokapaikkoja pikaruokaloista ravintoloihin ja bongattiin yks semmonen aivan ihana paikka, jossa myytiin aivan kaikkea leivistä, salaatteihin, lämpimiin ruokiin ja jälkiruokiin ja siis se juttuhan oli se et kaikkea pystyi ostamaan irtona. Maailman nirsoinkin ihminen (minä siis..) olis löytäny sieltä jotain suuhunpantavaa, paikan nimi tais olla Le Place Mangerie tmv.

Kauppojen lisäks siel on tietenkin miljoona hostellia, hotellia, nähtävyyksiä (turistit kuulemma jonottaa pitkään päästäkseen katsomaan mm. Anne Frankin -taloa), sit löytyy museioita Madame Tussaudin -vahamuseosta, taidemuseoihin, seksimuseoon ja kidutusmuseoon (tarjonta on SUURI). Amsterdam on todella kaunis kaupunki ja siellä tehdään myös kanaali- sekä hevoskärryajeluita, joista varmaan saa eniten irti kesäisin. Sit löytyy tietenkin lukuisia (oikeesti niit oli sikana) Coffee Shopseja, joissa myydään kannabista ja jokaikisessä turistikaupassa muuten myydään jotain kannabikseen liittyvää, koska paikka on siitäkin erittäin tunnettu. Tokihan tän huumausaineen käyttöä valvotaan ja rajoitetaan, mutta siis tosiaan se ei ole kielletty aine siellä ja sitä löytyy myös kakkujen ja suklaan muodossa.

Sit on tietenkin vielä Punaisten Lyhtyjen katu, jossa tosiaan punasten valojen lomassa monennäköiset ja -ikäiset naiset keikkuvat ikkunoissaan alusvaatteisillaan yrittäen houkutella sisään asiakkaita. Kadulta löytyy toki muutakin, mutta lähestulkoon kaikki liittyy jotenkin kaupalliseen seksiin. Eikä siellä saa kuvata, ellei halua kameraansa takavarikoiduksi lopullisesti.

Ei myöskään tule unohtaa Amsterdamin villiä yöelämää, varsinkin Luxembourgiin verrattuna valikoima erilaisia clubeja ja kuppiloita on aivan tajuttoman suuri. Jokaiselle löytyy jotakin. Amsterdamista lisää voitte vaikka googlata. Nyt tää venähtää sen takia et esittelen kaikkea mitä nähtiin ja niitäkin mitä jäi kokematta. Ylläri sinänsä et tarkoitus on mainita jostain asiasta pikaisesti ja se venähtää kilometrin pituiseksi selostukseksi..

Koko päivä meni siis shoppaillessa, jonka jälkeen palattiin hostellille, käytiin suihkussa, vaihdettiin vaatteita ja suunniteltiin ravintolaan menoa. Kun oltiin valmiita lähtemään, todettiin et kello on jo niin paljon, ettei mihkään ravintolaan jakseta lähteä ja käytiin ostaa jotain pientä purtavaa ja juotavaa, ettei ihan tyhjin vatsoin kuitenkaan lähdetty nightlifeä tsekkaamaan ja sinne tosiaan seuraavaksi suunnattiin.

Kysyttiin hostellin respasta, että mitä paikkoja se suosittelee ja se näytti meille kartalta kaks Damien suosituimman clubin sijaintia ja me lähdettiin sitten hiihtämään Rembrantpleinille (jossa toinen niistä sijaitsi, eikä muuten ikinä käyty siinä klubissa, mut miljoonassa muussa kyllä, koska jono oli aivan tajuttoman huge), joka jo itsessään oli täynnä baareja sun muita. Ensimmäinen paikka johon mentiin oli pieni Woodys ja sinneki päädyttiin vaan, kun kuultiin sieltä siedettävää musiikkia (:D). Kriteereinähän oli et päästäis tanssimaan ja haluttiin et kaikki muutkin tanssii. Tullu semmonen olo tääl keskellä Eurooppaa, et toi tanssiminen on skandinavian maista olevien juttu. Ens viikon Belgian reissu tulee sitten taas vahvistamaan (tai päinvastoin) tuota kuvaa. Voin kyllä sanoa, että luxembourgilaiset ei oo mitään tanssikansaa ja kyllä tuol Dameissa tanssijoita löyty, mut väitän silti et Suomessa, joka on kuitenkin suhteellisen pieni paikka, löytyy siihen nähden suhteellisen monta tanssijaa.

Perjantaissa edelleen. Woodyyssista tilattiin erikoisdrinkit Jennin synttäreiden kunniaks (kuhan se oli eka vaan todistanu niille et sil oikeesti on synttärit) ja ne oli kyl mahtavat. Eikä voi sanoa, että koossa olis ollu moittimista! Mut sellast se on ku täyttää pyöreitä. Juhlimisen arvoista. Jenni tosin sano, et sitä järkyttää ajatus siitä, et tän jälkeen se on lähempänä ikää 40, ku syntymäänsä. Muutenkin on tosi outoa et voi aivan hyvin muistella elämäänsä jo 10 vuotta taaksepäin. Sitä tajuu hiljalleen, että lapsuus on oikeesti jo takanapäin. Woodyyssista lähdettiin sitten kierrolle. Käytiin varmaan kuudessa eri paikassa, yhdessä niistä tavattiin melkein tusinan porukka suomalaisia ja vaihdettiin sitten kuulumisia, ennenkuin jatkettiin taas matkaa.

Hauskaa meillä oli, sitä ei voi kieltää. Jenni tosin eli tuskassa loppuillasta, kun sillä oli saappaat koroilla ja se oli niillä kävelly jo muutaman päivän ja me ei kertaakaan käytetty siellä julkisia, eli käveltiin Paljon ja se ei vielä ekana päivänä ollu löytäny niitä sporttikenkiään. Oltiin sitten lähdössä jo kotiin, kun vessahätä yllätti ja kysyttiin sit joltain vastaantulijalta et mistä löytyis lähin. Tää kaduntallaaja totes et hei ollaan Amsterdamissa, ei se nyt niin nuukaa oo tohon kadulle vääntää, mut ohjas meiät sit takaisin sinne mistä tultiin ja mentiinkin sit ensimmäiseen vastaantulleeseen mestaan. Paikka oli aivan täyteen tuubattu. Sisälle, kun päästiin, nii kysyin ja mulle selvisi et se on neljään asti auki. Mentiin sit vessajonoon ja vessasta tullessamme ehdittiin hetki siinä keskellä ihmislaumaa seisomaan, siihen asti, kunnes miehet alko pussailemaan keskenään ja ei siinä mitään, siinähän pussailevat. Me vaan tajuttiin siin vaihees, et siel oli yllättävän paljon miehiä suhteessa väen määrään ja et oltiin tultu homobaariin. Ei jääty sinne sitten sen pidemmäksi aikaa ja juuri, kun päästiin ulos sieltä, niin sisään liitelee lisää miehiä, joista yksi oli tosin asustautunut naiseksi. Jätettiin ne sitten juhlimaan keskenään ja taidettiin mennä viel hetkeks muualle, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään kohti hostellia seuraava päivä jo kiiltäen silmissämme.

Perille saavuttuamme, muut huoneemme toverit taisivat olla jo nukkumassa, taisivat itseasiassa mennä nukkumaan jo ennenkuin me lähdettiin illanviettoon ja totesivat silloin et olkaa ihan niinku tähän asti ja siis varmaan viis minuuttia ton jälkeen yks niistä hepuista jo kuorsas, vaikka me oltiin siellä meikkaamassa ja kälättämässä ja valot oli päällä. Oli joko hitonmoinen väsymys kaverilla tai helvetin hyvät unenlahjat. Hah. Kielen kanssa tapahtui myös pari odottamatonta kommellusta. Suomeahan ei kukaan siellä ymmärtänyt, mut kuten suomalaiset aina, niin mekin aina käytettiin välillä aivan ymmärrettävissä olevia termejä. Jenni sano muunmuassa ou gaad, kun se kuorsaaja tuhis siinä. Ei siinä mitään, mut sen kaveri oli vielä hereillä ja alko naureskelemaan ja sen jälkeen me tajuttiin et se tajus, mihin se ou gaad oli osoitettu ja ymmärtäny sen vielä. Naurettiin kaikki siellä sitten (ja tää kuorsaaja vaan tuhisi tyytyväisenä). Mä taas sanoin johonkin väliin No problemo ja sit multa kysyttiin jotain jollain kielellä ja olin eka et mitätäh ja sit ne kysy englanniks et puhunko espanjaa, ihan vaan sen yhen termin perusteella. Näitä oli muitakin tällaisia. Ihan hauskoja kommelluksia toki.

Laitettiin ittemme nukkuma kuntoon ja laitettiin herätyskello, et ehittäis aamiaiselle (ja jälkeenpäin mietittiin et miks hitsissä.. koska ei todellakaan ollu nälkä ja oli todellakin niin unessa tai siis univelassa ehkäpä).

Huomenna sit lauantai, koska tääkin jotenkin kummassa venähti taas ihan hyvän pituiseks. Ja jälleen kerran toivottelen hyvää yötä. Oon oikeesti parhaimmillani vuorokaudesta klo 21 jälkeen:D