Amsterdam ja last part.

(Edit// Psst.. Laitan illalla vähän kuvamateriaalia! Lupaan.)

Eilen yöllä ei jaksanu tarinoida, mut onneks sen voi tehä tänäänkin, nii mitään ei oo viel menetetty (ja kaikkien suureks yllätykseksi nyt ei oo ees yö).

Elikkäelikkä, mihis mä viimeks jäinkään. Tän pitäis varmaan jatkua lauantaista.

Lauantaina siis herättiin jälleen kerran hostellistamme, oltiin jotain über väsyneitä, mut raahauduttiin aamupalalle, ku aateltiin nyt elää siel koko rahan edestä. Söin jonku kämäsen käntyn sitte, olis siel ollu jotain myslii sun muuta, mut tosiaan ei ollu mikään nälänhätä -olo, ku tyyliin unissakäveli sinne aamiaiselle. Sen jälkeen raahauduttiinki viel vähäks aikaa lepuuttaa silmäluomiamme, ennenku sit oikeesti herättiin (väsyneinä, mut ei haluttu missaa päivää näkemällä unia), muuntauduttiin ihmisiks ja lähdettiin kiertelee maita ja mantuja.

No meiän maita ja mantuja tarkoitti yllättäen sitä shopping streettiä, ku Jenni ei tosiaan viel siihen mennessä ollu löytäny niit uusia kenkiään. Elettiin sit siinä luulossa et kaupat menee viideltä kiinni ja joku kymment vaille viis Jenni sit keksiki et ne yhet Adidaksen valkoset kengät kultasil raidoil on sen ja sit juostiin ihan hiessä et löydettäis semmonen putiikki, missä niit oltiin nähty. Ne shoppailtuamme lähettiin köllöttelee takasin Dam Squarelle päin ja katottiin et noil kaupoil tulee kyl kiire saada noi ihmiset ulos noista kaupoista kahessa minuutissa. (No ei ne sit saanukaan..) Meille sit selvis et kaupat oliki auki kuuteen. Uujee. No ei se mitään, ihan hyvä et meiän deadline oli jo viideltä, nii saatiin jotain jopa aikaseks.

No sit täs välis varmaan haettiin jotain pikkupurtavaa ja palattiin hostellille. Oltiin varmaan yhtä virkeitä, ku noi kaverit tuolla ruumishuoneella (olipas kiva vertaus. Yh.) ja päätettiin sit ottaa ihan pikaiset torkut et selvittäis illasta kunnialla. No ne torkut vähän venähti, mut onneks ei liikaa kuitenkaan, sit pikamuuntautuminen iltaa varten ja ei kun menoks. Tarkotus oli viel edellisenä päivänä mennä eri aukiolle tai jonnekin, mut sinne oli pidempi matka ja oltiin apostolin kyydillä liikenteessä (jos joku ei tiedä, niin ihan kävellen siis vaan), nii päädyttin sitte Rembraintpleinille jälleen kerran. Oli muuten enemmän porukkaa liikkeellä silloin. Tarkotus oli ennen sinne saapumista käydä tsekkaamassa nyt se Escape -klubi, joka on kuulemma yks suosituimmista klubeista täällä, mut jonon nähtyämme päätettiin taas jättää väliin (ja sisäänpääsymaksuki tais olla 12,5e ja oltiin köyhdytty matkalla siihen mennessä jo sen verran et päätettiin liikkuu jossain siedettävässä budjetissa edes).

Päädyttiin yllättäen Woodyssiin, tosin erittäin täyteen sellaiseen, mut siel tosiaan oli tanssittavaa musaa ja tuli muuten mieleen et tuol oli monta klubia, jossa vessaan pääsy makso 50senttiä, et niille, jotka siel ravaa paljon, nii toi voi olla ihan köyhdyttävääkin hupia. Loppuillaks vaihdettiin klubia ja olihan meil ihan hauskaa siellä. Se olis ollu puol kuuteen asti auki, mut ei me ihan noin aamuvirkuiks aateltu ryhtyä, ku check outti oli klo 11 ja viel olis kokonainen päivä edessä, joka pitäis jaksaa. Must on niin epistä et univelkaa kyl kerääntyy, mut sit ei voi kuitenkaan nukkuu säästöön..

Sen vikan clubin nimeä ei tietenkään muisteta, ku siel oli valokuvaaja ja musta on nyt jossain joku tosi söpö kuva, enkä ees tiedä missä, enkä mä tiedä miten toi mun ystäväni googlekaan löytäisi sitä. Ja kuvahan must otettiin, ku mul oli niin hehkeet I-believe-in-love -lasit päässä! (tai aina silloin ne oli mun päässä, ku kukaan ei halunnu testaa niitä ja ne on ihan ehjät ja hyvinvoivat vielä! Ystävänpäivänä, ku mennään Belgiaan, nii ne pääsee taas oikeuksiinsa.)

No sit lähdettiin jossain vaiheessa iltaa kohti hostellia ja napsittiin viel upeita poseerauksia Jennin vaaleanpunaisella pokkarilla matkan varrella (Jennin kameral otettiin iltakuvat ja mun kameran päiväkuvat, ku mun kamera on sen verran jöötti, ettei sitä oikein illal raahata..). Oltiin sitte semmosen makeen valokuvasta tehdyn seinän luona, ku joku randomi tuli siihen meille rupattelee ja juteltiin siinä sitten ja se kertoi, että sil on oma ravintola ja plaaplaa elämäntarinan ja se sitte kysyi, josko haluttais tulla käymään sen ravintolassa istuksii hetken ajan aikamme rupateltuamme. Katottiin siin vaiheessa Jennin kaa toisiamme silmiin (ja todettiin et ne on vielä jotenki kummassa auki väsymyksestä huolimatta) ja mentiin sit vähän sillai ööö mitä täs nyt tapahtuu fiilingeis käymään siel. No se kyseli meiltä sitte et mitä me halutaan ja sanottiin ettei tarvita mitään. Sit se veti jostain pakkasesta ruotsalaisen Almondy -merkkisen Daim-kakun! Oltiin siis että mitä hitsiä ja maistettiin sitten palaset (ollessamme tosi hämillämme siitä et syötiin Amsterdamin aamuyössä ruotsalaista kakkua..). Oli se ihan hyvää silti ja janojuomaks otettiin ihan vaan vettä. Se omistaja sitten näytti meille jotain videoita youtubesta ja sano meille, et jos tullaan viel takas Dameihin, nii sil ois tarjota meille töitä tarjoilijoina sen ravintolassa (ilmeisesti meiän englanninkielen taidot oli tarpeeks siedettävät). Merkillinen ilta, mut ihan hauska. Sit palattiin hostellille ja painuttiin petiin.

Sunnuntaina siis herättiin jälleen kerran hostellistamme, mutta koska oltiin väsyneitä ja ei katottu et siel tarjoiltava aamiainen olis tarpeeks ravitseva et viittittäis nousta, nii päätettiin nukkua niin pitkään kuin mahollista ja sit pikaihmistyminen (yökkäristä vaatteisiin ja vähän jotain muutakin) ja pikapakkaus ja check out klo 11. Meni kyllä viimesiin minuutteihin, mut se oliki tarkkaan suunniteltu aikataulu (kukaan ei usko tota..). Sen jälkeen jätettiin tavaramme luggage -huoneeseen säilöön, ettei tarvis raahata niitä pitkin maita ja mantuja koko sen päivän ajan.

Päivä meniki sit vikkelään. Tarkoitus oli eka mennä leffaan siellä. Leffateatterille asti päästiinki, mut ei siel kai sit menny hyvään aikaan mitään sellasta, mitä ois menty kattomaan ja mentiin sit istuksiin Subiin (ku tosiaan ei oltu sitä aamupalaa syöty) ja muutenki pörräiltiin päämäärättömästi se päivä, kunnes mun tuli aika lähteä. Tosiaan matkustaisin taas junalla ja Jenni lentokoneella. Mun juna lähti viittä vaille kuus ja se pääs niinkin pitkälle, ku ensimmäiselle pysäkilleen lähdettyään, ku ilmotettiin teknisestä häiriöstä. Sit se lähti takas ja lähti vähän eri tietä Brysseliin, ku sen oli tarkoitus. Ihmiset ohjattiin sit ekalta pysäkeiltä ties mihin busseihin yms. jotka siis olis jääny parilla seuraavalla pysäkillä, joille toi juna ei ikinä päässy. No ei siinä mitään, kyllähän junassa on ihan mukava istua. Mut toi juna oli lopulta sit tunnin myöhässä. Kiitos tästä tuurista matkustamisten suhteen.. Ei siinäkään ois ollu mitään, mut myöhästyin siitä Brysselin junasta, johon olin suunnitellu meneväni, ehdin vikaan, joka sinä päivänä viel meni (enkä siis joutunut jäämään Brysseliin yöksi). Ei siinäkään viel mitään, mut myöhästyisin täten myös VIIMEISESTÄ junasta, joka menis mun kaverille, jonne olin menossa yöks, koska itte asun Luxembourgissa niin huitsinnevadassa et sinne en ois päässy millään (tai no taksilla..) mut tääl on taksit sitä luokkaa, et se ois maksanu sitte 70-80 euroo, tonne meiän huitsinnevadaan ja ois varmaan halvempaa ollu ottaa hotellihuone. Kivakiva.

No ei siinäkään mitään, mut junan konnari sano mulle sitten et jos oot Luxembourgiin menossa, nii sun pitää vaihtaa junaa Arlonissa, et tää ei mee sinne. Ensin koin järkytyksen, et eikö tää ikinä lopu. Olin ihan varma et se konnari vaan veetuilee mulle. Mut sit ku se teki sitä muillekki, nii aloin epäilee et se puhu sittenki totta, toisin kuin siellä oleva kyltti, jossa luki vähän väliä "Destination: Luxembourg" ja myöskin mun juna-aikataulu, jossa luki myös et se menis Luxiin. En sit uskaltanu nukkua siel junassa, ku pelkäsin et heräisin jossain takapajulassa ja en uskaltanu luottaa siihen mun aikatauluunkaan, nii en tienny mihin aikaan olisin voinu laittaa herätyskellon. Onneks se junan vaihto olikin sit ihan helppo, ettei tarvinnu ettiä sitä jostain miljoonan laiturin välistä (tosin siihen aikaan varmaan muutenkaan kauheesti junia Arlonissa liikenteessä..) ja pääsin lopulta Luxembourgiin.

Otin taksin, koska muuta en voinut ja kirosin junat maan alle (pohdiskelin et ne saa korvata tän mun taksimatkan, koska olisin säästäny taksimatkan verran rahaa muutenkin jo köyhtyneestä kukkarostani, jos ne junat ois kulkenu ajallaan..). Varsinkin, kun Jenni laitto mulle viestiä et kerran se on taksilla menny niille ja se makso 35 euroa ja vois olla enemmänki sieltä mistä mä tuun. Kirosinkirosinkirosin. No se taksikuski oli onneks mukava ja köyhdyin "vaan" 30 euroa. Siin mittaris luki itseasiassa 30,90e ja se taksikuski pyys multa "vaan" kolmekymppiä, nii must tuntu melkein et oisin säästäny jotain.. ehh. Olin sit Jennillä joskus yhen aikoihin muistaakseni ja tosiaan olin Dameista lähteny kuudelta. Ahhh tota matkustamista. Odotan innolla jo kesän reiliä.

Aamulla nukuin. Ja Dami-selostus loppuu tähän. Kiitos seurastanne.