PeLaSu (synttärit, Belgia ja pohdintaa seuraavasta moisesta, mutta Irlannissa)

Joo ensinnäki tää blogger vieläki näin kauniisti sanottuna kusbaa noitten (ainaki Dami) kuvien kaa. Olis ihan kiva, jos tää suostuis yhteistyöhön, varsinki, ku noita kuvia kertyy koko ajan lisää.. Semmoista.

(P.S. TääKIN venähti, ku aattelin et kirjotan ton Bruggen yhdellä kertaa. Mukavia lukuhetkiä!:D)

Edit// Menee hermot bloggeriin! ("#¤&#¤&%!) sain yhen kuvan läpi, mut saas nähä suostuisko tää vaik päivittää tän, ku oon yrittäny vaan miljoona kertaa...


Mutta joo, vaihteeksi jälleen kirjoitan ulkomaan matkasta ulkomailla, heräs ajatus et tää on varmaan vähän erilainen aupaireilu -blogi, ku tulee kirjoitettua aika paljon matkustamisesta muissa maissa (kaikilla aupaireilla kun ei siihen oo mahollisuutta), mut Luxembourg on kyllä siitä hyvä maa, et se tosiaan antaa siihen mahdollisuuden. Kuitenkin loppujen lopuks arki varmaan jokaisessa perheessä on melko samanlaista, rutinoitunutta lasten kanssa oloa päivittäin, ainakin useimmiten, niin empä tiedä, että kuka sitä sitten jaksaisi joka päivä kirjoittaa saati lukea saman tarinan eri päivältä. Tietenkin jokaisessa päivässä on jotain erilaista, mutta pääpiirteittäin ei kuitenkaan mitään sen hurjempaa, samalla kaavalla mennään. Ja onhan se selvää, että kun tapahtuu jotain spesiaalia on mukava kirjoittaa semmonen muisto ylös, nii voi sitten nauraa kommelluksilleen kiikkustuolissa.



Saman ilmiön itseasiassa huomaa muidenkin, kuin aupairien elämässä ja jo valokuvia katsellessa. Albumeita löytyy kyllä häistä, ulkomaanmatkoista ja ties mistä juhlista ja tapahtumista varmasti. Kuinka monelta löytyy kuvattuna arkea? Minä syömässä, minä vessassa, minä ulkoilemassa, minä opiskelemassa, minä katselen televisiota. Niimpä. Miettikääs sitä. Hassua miettiä myös, kuinka tää valokuvien-ottamis -kulttuurikin on muuttunut, kun nykyisyys on niin digikameroitunutta. (Nimimerkillä otin vajaat 400 kuvaa la-su -kestäneestä Bruggen reissusta ja en raahannut sitä (järkkäriä) nightlifessä edes mukanani (ei ihan kaikkein käytännöllisin siellä tanssilattialla se..), eli muutama kuva tullut otettua kyllä. Tietenkään kaikki eivät ota niitä kuvia kuin ne välttämättömimmät. Itse ajattelen sillä logiikalla, että mitä enemmän kuvia, sitä suurempi todennäköisyys on, että edes yksi niistä on onnistunut. Hah, mut eikös se oo niin, että tilannekuvat tuppaa olemaan niitä parhaita? Ja digikamerasta voi kuitenkin aina poistaa otokset, jotka ei kelpaa. On ihanan vapauttavaa, kun ei tarvii reissun aikana miettiä et enää 7 kuvaa jäljellä ja sit on filmi loppu.

Johan meni taas pohdiskeluks ja aiheesta harhautuminen tapahtui silmää räpäyttämättä. Mulle tapahtuu tätä kyllä ihan kaikkialla, kirjoittaessa tai puhuessa, ajatuksissanikin, et ei oo uutta. Eikä varmaan teillekään enää, jos ootte tätä yhtään lukenu aikasemmin.

Asia jatkukoon: Mulla (aupairina) on nyt ollut spesiaalina vielä se, että toi hostmama on tosiaan ollut lomalla tässä pari viikkoa ja tää kolmas viikko oli semmonen jokotai, joka selviäisi myöhemmin ja se on nyt siis sitten vielä tän viikon lomalla ja haluu tietenkin olla lastensa kanssa mahollisimman paljon, nii mua ei oo oikeestaan tarvittu, eli mäkin oon ollu lomalla ja siks on tullu nyt matkusteltua ja tehtyä kaikkea normaalista poikkeavaa, kun siihen on ollu niin hyvät mahdollisuudet. Kuka jättäisi tällaisen mahdollisuuden käyttämättä?

Vielä kivempaa olis (edelleen), että joku muukin olis lomalla, mut kyl tää on näinki tosi nopeesti vaan hurahtanu ja tosiaan nyt tämä viimeisin viikonloppukin tuli oltua Belgiassa Luxembourgin sijaan, enkä ollu yksin, koska aupaireilla on viikonloput yleensä vapaita. (Itse en ainakaan tiedä ketään kenellä ei olisi, mutta varmaan niitäkin löytyy, vapaat on sit varmaan järjestetty vähän erilailla). Matkaan lähti (ja sieltä myös tuli takaisin, kyllä.) kahdeksan suomalaista aupairia ja itse matkakertomus alkaa tästä:

Mun matkani alkoi jo perjantaina, kun lauantai aamuna klo 7.19 lähti meidän juna kohti Bruggea ja olis ollu kovin epämukavaa järjestellä itseni täältä Luxembourgin maalaismaisemista tuohon aikaan Cityyn, niin olimpas sitten Heidillä yötä tällä kertaa ja tutustuin taas yhteen suomalaiseen perheeseen täällä lisää. On oikeestaan mielenkiintoista tavata näitä suomalaisperheitä täällä. Ensinnäkin kaikki suomalaisperheet, ainakin ne, joilla on aupairit, tuntuu tietävän toisensa jotain kautta. Tässäkin perheessä multa kysyttiin et missäs perheessä oon ja sain hämmästyneen katseen, ku kerroin olevani luxembourgilaisessa perheessä. (ja sata kysymystä alkaen siitä, kuinka tänne päädyin ja viel luxembourgilaiseen perheeseen, jotka puhuu kotona luxembourgia) Oon varmaan sanonu jo aikasemmin, mut suurin osa suomalaisista aupaireista on täällä suomalaisissa perheissä. Muakin tosin vastavuoroisesti kiinnostaa näitten perheiden historia siitä, kuinka ne on päätyny asumaan ulkomaille ja just Luxembourgiin ja jokaisella on tietenkin oma tarinansa kerrottavanaan (ja mä tykkään kaiken tän puhumisen lisäksi myös kuunnella ihmisiä).

Sain myös hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä perjantaina vietettiin yhden kanadalaisen aupairin synttäreitä, joihin osallistuimme myöskin me. Tarkoitus oli, et mennään vaan istumaan Italiano -nimiseen kahvilaan viettää hetkeks aikaa ja moikkaamaan tuttuja, mutta meillä oli sitten niin hauskaa et lähdettiinki viel jatkamaan iltaa joksikin aikaa tanssien! (kun kyllähän me nyt siel Brugges selvitään vaik vähän väsyttäiski, ku voidaan sit nukkua vaikka junassa yms. tekosyiden turvin. Haha.) Ei siinä muuten mitään, mut näytettiin (ainakin mielestämme) ihan hirveiltä, ku ei oltu pistetty itseämme juhlakuntoon. Mikään ylempi voimakaan ei tiedä miten me selvittiin sinne silti ja sieltä pois ja kukaan meidät nähnyt ei tuupertunut järkytyksestä eteemme (vaikka itse tein niin nähdessäni kuvamateriaalia kyseisestä illasta. Tai no, ainakin melkein. Hah.).



Oli hieno ilta joka tapauksessa ja sieltä päädyttiin sitten herätyskellon laitettuamme nukkumaan ja haaveilemaan aamun pelastavasta ja virkistävästä suihkusta.

Lauantaina sitten nähtiin kaikki kahdeksan seitsemän aikoihin juna-asemalla ja hypättiin junaan. Voisin kuvailla tähän junamatkanki, mut sitä en nyt tee, toivottavasti teist ei nyt tunnu et missaatte ison osan mun matkaa, kestihän se matka Bruggeen kuitenki (vaan) neljä tuntia (mut miettikää miten paljon esim. huonoa läppää, jolle silti nauretaan siihen mahtuu).

Bruggessa otettiin bussi hostellille ja jätettiin meiän kamat luggage roomiin, kun huoneeseen pääs vasta klo 14.30 ja lähettiin kattoo kaupunkia ja otettiin miljoona kuvaa. (Minä edestä, minä takaa, minä sivusta, minä makaan. Tai no ei ihan näin, mutta tuli niitä kuvia silti otettua.) Käytiin kaupoilla ja itse innostuin kaupasta nimeltään New Look, olisin halunnu sieltä vaan KAIKEN. Ainaki melkein, eikä ollut paha hinta-laatu -suhdekaan siellä, mitä nyt päällimmäisenä jäi mieleen. Se vaan, et mul oli rajallinen budjetti, ku Dameis ei niinkään ihan tainnu olla, nii jätin sit kauppaan paljon tavaroita, joita IHAN VARMASTI tarvitsin ja päätin et mun pitää viel päästä Bruggeen et saan sielt kaikkii kivoi kesävaatteita ja kenkiä ja laukkuja ja ja ja. Ostin sielt kyl yhet kesägladiaattorit, vaik mul on viel viime kesäsetki (jotka otin tänne mukaan Suomen joulureissulta, koska ne on niin ihanat ja kevyet ja helpot) ja nyt mul on kahet ihanat kesäkengät. Jee! Viel tarvitaan ihanat kesävarpaat, mut onneks sil ei nyt oo niin nuukaa, ku käyttää sukkia 24/7, nii kukaan ei osais ees arvostaa sun lakattuja varpaankynsiä.

Sit käytiin kahvilassa ja varattiin pöytä iltaa varten, ku päätettiin mennä syömään. Olihan sentään ystävänpäivä. Ainoo vaan et meit oli kahdeksan tosiaan ja lähes tulkoon jokainen paikka siellä oli täynnä ja ainakaan mihinkään ei mahtunu kahdeksaa, nii päätettiin sit jakautua kahteen, eli neljä per ravintola. Puolet meni kiinalaiseen ja puolet (sis. minut) toiseen ravintolaan ja söin namnam lohipastan (tosin siin kastikkees oli sieniä, hyi, ja viskasin ne Heidille, ku se niistä tykkäs. En muuten tykkää kiinalaisestakaan. Jotkut kutsuu mua NIRSOKS. Tsädäm. Nyt tiedätte musta taas yhen faktan lisää jee).



Ahhahaa, muistimpas vielä yhden jutun, joka on kovin hupaisa. Mä en ymmärrä viineistä mitään (en yleensä edes niitten maun päälle tai no jälkimaun. Joo tiedän et oon iso lapsi.. :D). Otettiin ruokajuomaks talonviini ja mun lasiin kaadettiin sitä sitte ensimmäisenä. Mä jo sitte odotin et kaada nyt muillekki kunnes sit tajusin et hitsi, joudunks mä olee se, joka joutuu maistaa ja hyväksymään sen. Siis eikäh. No mä sit olin olevinaan tosi viini-ihminen ja hyväksyin sen. Jee. Ei naurattanu joo ei. (Huomatkaa sarkasmi.) Onneks kaverit esitti et ne luotti mun viinitaitoihin, eikä näyttäny mulle et ne epäili sitä mun viinin hyväksymistä, kun en ainakaan äsken ollu avautunu niille siitä, et maito on tosimiehen juoma ja viini... nojoo. Täällä tosiaan viini on semmonen juttu, et jos sitä ei osaa ennen juoda, nii varmasti jälkeen. Mullaki on viel viis kuukautta aikaa oppii lisää viineistä. Sit en ehkä nolaa itteäni niitten suhteen. Ehkä.

Sen jälkeen takas hostellille, jossa sit tavattiin koko kahdeksan poppoo taas ja vaihdettiin kulinaristiset kokemuksemme, laittauduttiin ja mentiin hostellin alakertaan istuksimaan nauttimaan muunlaisia kulinaristisia kokemuksia. Mä muuten en pidä oluestakaan ja olut on se, mistä Belgia tunnetaan ja kaikki sit tyyliin maisteli siellä oluita. Mäkin yhden. Vadelmaoluen ja sit päätin et en edelleenkään tykkää oluesta, vaik se ei kuulemma oluelta ees maistunu. (Niin varmaan. Olin erimieltä. Hoho.)

Veikkaan kyllä et sieltä löytyis jokaiselle jotain, itse vaan en halunnu ottaa selvää niistä sadasta pahasta ennenkuin löytyis yks hyvä. Mut jos joku haluaa tänne vertailuja Suomen ja Belgian oluista (niin paljon ku niitä nyt ehti siellä maistelemaan, nii möläyttäkää jotain kommenttiboksiin, nii voin kysellä kavereilta analyysejä). Joku oli ainakin kivasti pehmeempää Suomen tarjontaan verrattuna ja pitääki tähän viel kertoa semmonen fakta, jonka hammaslääkäriksi valmistuva kaverini on kertonut. (Hypätään siis taas asiasta viidenteen, mut ehkä taas palataan raiteille joskus. Hopeless.)

Eiku siis, oluthan on alkoholijuomista kaikkein vähiten epäterveellisin (en tiedä oisko tohon voinu sanoo terveellisin) hampaille. Älkää kysykö miks, en enää muista. Kai siinä on vähän sokeria ja happamuus on joku kivoin. Samainen kaveri kertoi myös, että makuhiilihappovedet on hampaille tosi tappoa, eli jos on pakko ostaa pallovettä (lainattu Leo 2v:ltä toi sana) eli vissyä, nii ottakaa sitä perus. Sekään ei oo hyvää hampaille, mut makuvedet on jotain hirveetä. Tääkin kai liitty jotenkin happamuuteen. (P.S. Jos ette välitä hampaistanne, niin ignooratkaa edellinen.)

Sieltä hostellin alakerran pubista lähdettiin sitten kunnon clubille. Ensimmäinen johon mentiin oli joku maailman täysin ikinä, ilmanen sisäänpääsy ja sisään ne päästi kyl kaikki oikeesti. Se oli niin täynnä et siel ei kyllä päässy tanssimaan, eikä kyllä tekemään mitään muutakaan, mut onhan se seisominenkin kivaa. Me kuitenkin haluttiin tanssimaan ja vaihdettiin paikkaa.



Toisessa paikassa tanssittiin sitten koko loppuilta, tutustuttiin joihinki ausseihin ja espanjalaisiin ja oli hauskaa ja maistoin olutta, jälleen kerran. Tällä kertaa kirsikkasemmoista, mut sitäkin vaan sen takia, kun siel oli eräs avokätinen aussi. Voin kyllä sanoa, et se oli oikeestaan ihan siedettävää olueks. Mut ihan siedettävä ei oo ainakaan yleensä oo sellaista, mitä itse ostaisin. Puol viis saatiin taksikyyti hostellille ja mentiin petiin. Mä kömmin mun valmiiksi valaistuun sänkyyn, koska oven yläpuolella oli ikkuna ja käytävässä valot. Jee.. ja mun alapuolella nukkui nuori aussimies. Joka onnekseen oli joutunut huoneeseen seitsemän suomalaisneidon kanssa ja mä olin rohkee ja uskalsin mennä nukkumaan sen yläpuolelle sitten (ja sain huoneen tosiaan huonoiten sijoitetun sängyn, jonka tajusin vasta silloin puol viis). Meitä oli tosiaan matkassa kahdeksan, mut yks meistä buukkas hostellin myöhemmin, niin oli saanut sitten eri huoneen, mut sehän vaan nukku siellä ja hengas meiän huoneessa sen ajan, mitä siellä nyt oltiinkaan.

Seuraavana päivänä syötiin aamupala, käytiin kaupassa, kierreltiin kaupunkia, otettiin välipalaa, käytiin kanaaliajelulla ja tuulimyllyposetettiin ja otettiin bussi juna-asemalle ja junalla Luxembourgin koteihimme uupuneena nukkumaan. Oli hieno reissu ja mä voin ainaki ihan mieluusti palata Bruggeen anytime!

P.S. Menkää kaikki oluen ystävät Belgiaan, suosittelen lämpimästi. Valikoima on LAAJA ja ainakin Brugge oli mahdottoman kaunis kaupunki (tosin kesällä varsinkin _täynnä_ turisteja) eli oltiin siellä varmaan oikein hyvään aikaan. Sääkin oli ihanan keväinen. Sieltä löytyy kaikkea, kauppoja, ruokapaikkoja, nähtävyyksiä, hevoskärryajeluita ja kanaaliajeluita (jollasella mekin käytiin sunnuntaina). Nähtiin myös tosiaan tuulimyllyjä ja valloitettiin ne Don Quioteen tyylillä.



Tällä hetkellä punnitsen mielessäni "Miksi kyllä ja miksi ei" -listaa siitä, ostanko lennot Dubliniin ja vietän siellä ajan tän viikon torstaista sunnuntaihin vai en. Kaveri sinne tulis lauantaina, eli viettäisin torstain ja perjantain yksin, tosin hostellissahan mä nukkuisin ja puhun englantia, jota Irlannissakin yllättäen puhutaan eli en varmaan joutuisi kuitenkaan ihan yksin olemaan, vaan tutustuisin uusiin ihmisiin, joitten kaa viettäisin aikaa ja pitäisin hauskaa tai sit pyörisin valokuvailemassa ja mahdollisesti shoppailemassa pari päivää yksin ja viettäisin viikonloppua kaverin/kavereiden kanssa. Oli vaihtoehto kumpi tahansa, niin olis varmaan aivan mahtava reissu. (Tosin kyl mä Luxissakin saisin mahtavan viikonlopun vietettyä.)

Toisaalta tohon menee rahaa, mut se on kuitenkin tosi edullinen ja jos aikaa on ENÄÄ viis kuukautta, nii ja kuukaudessa on neljä viikkoa, nii mullahan on viis kertaa neljä eli kakskyt viikonloppua enää about jäljellä keski-Eurooppaa ennen reiliä ja niin paljon viel tekemättä ja kokematta, et hitsi. Nyt en kyllä tiedä. Jos jollain on mulle tähän valmis ratkaisu, niin saa kertoa. Mä en osaa päättää mitä tekisin. Ehkä huomenna, kun herään, kaikki on selvää. Lähen siis nyt näkemään enneunen tästä mun päätöksestä. Juupajaapailu on jotain tosi ärsyttävää. Miksi siis harrastan sitä?! Koska en halua tehdä vääriä päätöksiä, mut voinko mä tässä tapauksessa muka päättää väärin? Justiinsa. Ehkä tosiaan nyt on aika untenmaiden. Heippa!