Flying Dutchman und Madagaskar 2

Hello again! (psst.. täst sit tuli vähän pitkä, mut oli niin täyteläinen vklp!;>)

Viikonloppu tuli, oli ja meni. Yritän tässä just hahmottaa mielessäni, et missä välissä. En tajuu (ja mulla oli viel periaatteessa pidennetty viikonloppu alkaen perjantaista siis). Voin myöskin kertoa, et tätä kirjoittaessani oon viikonlopun jäljiltä NIIN väsynyt, mut silti en oo (ylläripylläri) saanu aikaseks mennä nukkumaan. Niinku en siis ikinä iltaisin ja aamulla kyl sit uni maistuis ja maistuukin.

En tiedä muista, mut mulla oli taasjälleenkerran mahtava viikonloppu. Perjantaina heti, kun perhe oli lähtenyt, mulle tuli kauhee hinku siivota ja meninki sit sen fiiliksen mukaan ja tulikin sitten siivottua urakalla. Tää talo/perhe ei oo mikään siivousintoilun perikuva eli vaikka uhrasin tunteja siivoukseen, nii kyllä täältä ois tekemistä löytyny. Jotenki se, et mä jäin tänne taloon yksin, pisti mut siivoomaan. Olin yksin vastuussa täällä kaikesta ja tärkeä elementti tähän toimintaan ryhtymisessä oli myös vieraat.



Perjantaina tänne tuli vaan yks ruotsalainen aupair, joka ajoi meille Ikean kautta, josta Annika toikin jotain pientä Sverige -naposteltavaa. Ilta meni nopeasti ja ehdotinki sitten et jos mentäisiin kattomaan mun hostmaman suosittelema disco Beaufortista, Flying Dutchman. Mua oli pohjustettu paikasta sen verran, että toi hostmama kävi siellä ite joku parikymmentä vuotta sitten paljon. Silloin se oli erittäin in ja ihmisiä tuli sinne parinkymmenen kilsankin päästä. Tietenkin siellä on tultu käytyä sen jälkeenkin, mutta vähemmän. Kuulemma siellä käy edelleenkin porukkaa sekä nuorta että vanhempaa sukupolvea (eli niitä jotka kävi siellä silloin hamassa nuoruudessaan). Kysyinpähän vielä tuolta hostmamalta, että miten sinne kannattaisi suunnata, onko päivällä väliä (lähinnä kyse perjantaista ja lauantaista) ja suositukseksi sain sitten tuon perjantain.

Silloin siis sinne mentiin Annikan kanssa ja piruvie, että tanssittiin ja oli hauskaa! Sisäänpääsymaksu oli kolme ja puol euroa ja paikka oli ihan tupaten täynnä. Tykkäsin paikasta heti ensisilmäyksellä. Toisin kuin monissa Luxembourgin paikoissa tuntuu olevan niin täällä oli tanssilattia sijoitettu tosi kivasti, niin että istuskelijat oli sijoitettu ympärille vähän ylemmälle tasanteelle. Katossa roikkui diskopallo ja katosta löytyis myös auki oleva laskuvarjo kivasti tunnelmaa luomassa. Seinällä oli julisteita (esim. Rolling Stones, Red Hot Chili Peppers, Nirvana yms.), jotka taas toivat oman osansa paikan tunnelmaan. Väitän myös että jos paikka olisi ihan uusi, ei fiilis siellä yltäisi samalle tasolle, mitä se oli. Musiikki oli vaihtelevaa. Kertaakaan ei kuultu mitään Rihannaa, Bäkkäreitä, Britneytä tai Abbaa yms, joita tulee aina kaikkialla (mitenkään niitä tuomitsematta). Huonojakin biisejä oli, mut ne hyvät biisit oli sit oikeesti hyviä! Ja en tietenkään malttanut olla tanssimatta. Tuolla muuten tanssi muutki ihmiset, ku me kaks scandinavialaista. Jotenki tuntuu aina välillä et ei noi luxembourgilaiset harrasta tota nightlifessä tanssimista (ainakin Suomeen verrattuna ero on valtava).

Mitä vielä. Voin kertoa et luxembourgin ihmiset ei oo ollu tähän asti sellasia et niissä ois voinu silmiään lepuuttaa (;>). Tuolla me kuitenkin nähtiin Annikan kanssa Prison Breakin Michael Scofieldin look-a-like! Fantastista. Se tuli jotain sitten siihen juttelemaan ja sit selvis et ei se ollukkaan Scofield:( Jotenki ihmeessä selvittiin tästä paljastuksesta. Kyseinen henkilö sitten esitteli itsensä portugalilaiseksi ja nimeksiin sanoi Richard. Mä jäin sitte kelaamaan, et toi on kyl joku englantilainen nimi ja heti ihmeteltyäni selvis, että oikea nimi olikin sitten Ricardo (ja herranjumala voitte kuvitella miten ihmiset sulaa, ku sen näköinen ihminen sanoo portugalilaisella aksentillaan ton nimen!) Kummatkin nimet oli ilmeisesti käytössä, mikäs siinä. Mäki voisin keksiä itselleni jonku toisen nimen jolla saan ihmiset sulamaan. Veikkaan, et toi perinteinen Puhis ei kuitenkaan ihan toimi tässä tarkoituksessa. Hahh. (P.S. Toi Ricardo ei ollu ainut hyvännäköiseksi määriteltävä ihminen siellä, mä olin erittäin surprised about that.)

Ei se ilta viel siihen päättynyt. Luultiin aluks ensinnäki, et paikka menee kiinni jo yhdeltä niinkuin suurin osa Luxembourgin nightlife paikoista menee. Kun sain selville, että se onkin auki kolmeen, nii olin ihan innoissani tanssimassa lisää, vaikka jalassa oli saappaat, joissa on korkoa.. hmm.. sanotaan vaikka niin, että ihan tarpeeksi. (ja oon niin rakastunu niihin saappaisiin! Mun Saksan löytö ja true löytö onkin.)

Tanssittiin siis koko ilta ja paljon tanssittiinkin. Jossain vaiheessa tuli myös juteltua tanssimisen taidosta, siitä, kuinka liikkeet ei oo se juttu siinä, vaan se asenne. Ihan sama se on mitä liikkeitä siel tekee, jos niit ei tee asenteella, ne ei vaan näytä niin hyvältä. Parhaat tanssijat on ehdottomasti aina niitä, joista paistaa läpi asenne, rakkaus ja intohimo tanssiin (ja rytmitajukin on kyllä hyvä olla olemassa). Mulle ei kuitenkaan oo henkilökohtaisesti mitään väliä, miltä kukakin näyttää tanssiessaan, parasta on se et on paljon tanssijoita ja iloinen tunnelma. Mä tosiaan tykkään tanssimisesta, mut ei oo kyllä yhtään mitään hajua et näyttääkö se mun liikehteleminen siltä, että sitä vois tanssiks kutsua. (ja tutut, jotka tätä mahdollisesti lukee: Ei tarvii kertoa mahdollista karua totuutta, elän mieluummin omassa pilvilinnassani ton tanssimisen suhteen;>)

Just ennenku paikka meni kiinni, nii joku heppu kävi tuomassa mulle lapun ja kun sitä mulle ojennettiin, niin otin sen tietenki refleksinomaisesti vastaan ja sittempä se hyyppä jo siitä katoskin. Lappu sisäls nimen, numeron ja viestin. Joka tosi oli letzeksi (eli luxembourgiksi), mutta selvitettävissä, koska tosiaan asun luxembourgilaisessa perheessä. Mä olin sit ihan kikseissä et joku toi mulle tommosen lapun, et joku oikeesti vaivautu tekeen semmosen mulle, vaik ei se mikään iso juttu edes ollut. Mutta joo, eipä siitä sen enempää, sit lähdettiin takasin meille ja valvottiin ja rupateltiin vielä kaikkea höpöä ennenkuin mentiin nukkumaan ja aamulla sitten päivä uus.

Tää vaikuttaa jotenkin siltä, et täst postauksesta on tulossa pitkä, koska tossa on vasta perjantai. Ois pitäny yrittää kirjoittaa tää viikonloppu sillai jokaisen päivän jälkeen, mut eipä liiemmin ollut aikaa, eikä energiaa, niin nyt tulee sit tämmönen pitkis et lycka till sille lukemiselle vaan. Hah.

Lauantai. Päivä jolloin tosiaan oli tarkoituksena tehdä luxembourgilainen menu ja tein tupla-annoksen normaaliin verrattuna, kun en tiennyt, että kuinka monta ihmistä meille nyt olikaan tulossa. Ruokaa tuli just sopivasti, ihmisiä oli kahdeksan suomalaista aupairia ja yks ruotsalainen, eli Annika, siihen asti kunnes hän lähti kotiin väsyneenä edellisen päivän jäljiltä. Saatiin kuitenkin iloksemme toinen ruotsalainen, Sandra, meidän tykö ja tuli siis kestittyä ruokitsemisen (knidelleniä ja jälkkäriksi Annikan tekemä suklaapiirakka plus tietty jotain snacksia) ja juomisen (jota oli ainakin tarpeeksi) merkeissä 10 ihmistä. Ihan mukavasti siis.

Illalla lähdettiin taas Dutchmaniin, tosin sinne meistä lähti viisi ja loput jäi taloon ja oli sit menny nukkumaan siihen mennessä, ku me muut saavuttiin takaisin. Tällä kertaa ei ollut sisäänpääsymaksua, eikä kyllä täpötäyttäkään, vaikka ihmisiä olikin, mut hauskaa oli silti. Paikalle oli myös eksynyt kolme rouvashenkilöksi pukeutunutta miestä ja ainut, joka heistä tanssi, selvisi mieheks aika hyvin koroilla kyllä. Asuvalinta ei ollut ihan nappi (sääli ettei ollut kameraa mukana, nii ette saa todistusaineistoa, mut pistäkää villit mielikuvituksenne liikkeelle) eli herralla (vai pitäiskö sanoa neidillä?) oli leopardikuvioinen mekko, joka oli edestä niin lyhyt, että alushousut pilkotti koko ajan ja oli myös sen verran avara, että herran rintaliivejä ei voinut olla huomaamatta, jos vaan paikan päällä oli ja päässä tais olla kellertävän vaalea peruukki. Ei tosiaan mikään paras asuvalinta (eikä ollu kyllä ainoa hutimennyt siellä eilen:D). Jos normaali nainen pukeutuisi noin, niin se olis erittäin provosoivaa isolla E:llä. Toi lähinnä herätti ihmisissä uteliaisuutta ja naamoille levis jotain hymynkaltaista. Olin myös sitä mieltä et perjantain musiikki setti oli deejiiltä lauantaita onnistuneempi (dj oli muuten varmaan joku 50v tai siltä ainakin näytti), mut onneks eilenkin tuli niitä hyviä siellä huonompien lomassa. Kun kello löi kolme ja paikka suljettiin, lähdettiin kotia kohti.

Perille, kun saavuttiin, niin toimitin muut nukkumaan ja aloin ite siivoamaan astioita ja roskia, että sain tiskikoneen pyörimään ja aamulla ei tarvitsis sit voivotella sitä hommaa ja onneks noin teinkin, koska sitä energiaa oli, eikä siis väsyttänyt yhtään. Aamulla olikin sitten niin paljon mukavampi mennä aamiaiselle. Klo 10.33 meni ekan lähteneen ryhmän bussi ja heitin heiät sitte bussipysäkille. (Erittäin virkeenä, kun illalla oli tosiaan sitä energiaa ja jäätiin tällä kertaa Heidin kanssa juttelemaan kaikesta mahollisesta ja päästiin nukkumaan sitte puol seittemän aikaan. Hoo.) Eli runsailla kolmen tunnin yöunilla on selvitty tästä päivästä, kun en sitten saanut enää nukuttua, ku tulin takas tänne, kun olin noi yhet tonne pysäkille saanu hoidettua (sunnuntain bussiaikataulut on edelleen tosi pellet..). Toinen ryhmä sitten lähti 14.43 bussilla, jossa itekin olin ja mentiin siis Cityyn ja sieltä Utopolikseen.



Hei nyt tosiaan ollaankin jo sunnuntaissa! Eli siis cityssä oltiin noin 20 vailla neljä ja mentiin siitä sitten tonne leffateatteri Utopolikseen, käytiin syömässä jotain ja Sandra lähti Italianoon (kahvila) ruotsalaisten aupairien tapaamiseen ja me mentiin Heidin kanssa kattomaan Madagaskar 2. (Tykkäsin! ja päässä on siitä asti pyöriny se "I like to move it move it") Siin vaan sit kävi semmonen pikku kämmi, et just ennenku se leffa alko nii heitin ihan läpällä et toivottavasti tää nyt oli se version originale ja heti sen jälkeen alko saksaks dubattu madagaskar 2 (jolloin yleisöstä löytyi kaks hervottomasti hihittelevää suomalaisneitoa). Ei siinä mitään, yllätyin itseasiassa positiivisesti, kuinka paljon mä siitä ymmärsin. Pysyin koko ajan kiinni juonessa, ei alkanu väsyttää se, etten olis jossain vaiheessa jotain ymmärtäny ja jäinki sitten miettimään et johtuuko se siitä meiän Düsseldorfissa, Saksassa asumisesta vai siitä, et oon marraskuun alusta asti kuunnellut luxembourgia täällä tai siis, että ku mä oikeesti sen verran hyvin sitä tajusin (ja ikinä en oo saksaa lukenu). Ton Düsseldorfin jälkeen tein nääs niinkin villin tempun, et alotin saksan sijaan ranskan lukemisen.

Leffan jälkeen mentiin sit vielä Italianoon, jossa tavattiin muutama ruotsalainen aupair ja oltiin siellä siihen asti, et mun viimenen sunnuntain bussi lähtis (klo 20.05). Täällä Luxembourgin kotona olinki sitte joskus yheksän ja puol kymmenen välissä ja vaihettiin kuulumisia perheen kanssa ja sanoivat, että hyvin olin siivonnu, ettei ollu mitään ongelmaa siinä, että täällä oli ollut vähän enemmän tuota porukkaa ja kyselivät sitten, et kävinkö mä siellä discossa ja kun kerroin, että kyllä tuli käytyä, niin seuraavat kysymykset olikin sitten, että pidinkö paikasta ja kävinkö siellä pe vai la ja ku vastasin, että pidin ja sekä että, niin sain semmoset hahhaa, olisihan se pitänyt arvata naurut osakseni. Mä en voi siis liikaa hehkuttaa et kuinka mukava perhe mul tääl on. (ja toi hostmama sano vielä et joku kerta meiän pitää mennä sinne yhdessä!:D)

Eiköhän toi viikonloppu ollut aikalailla tossa. Ei tullu mitenkään kauheen tiivistetty vuodatus, mut olisin hei pystynyt paljon pahempaankin (haha), että tohon on nyt tyytyminen. Hih. Hyvää yötä jälleen kerran toivottaa Luxembourg tai ainakin minä täältä Luxembourgista, jos ei muut ja kirjoittelemisiin!