Pika- ja viikonloppukelausta eli sisäinen lapsi kutsuu huvipuisto Walibiin!

Soon moro taasen!

Sikan taas tapahtunu viime aikoina, The Proposal, eli ladies' nightin leffa oli hyvä!

Sit oli jo puhetta yhen perheen kanssa siitä, et muuttaisin niille kuukaudeks nyt kesällä aupaireileen tääl Luxissa, mut se nyt ei tuu toteutumaan, koska mua alko ahdistaa asia ihan sikana yhtäkkiä. Tai lähinnä sen jälkeen, ku olin sanonu jo et voin tulla ja sen perheen äiti sit lähetti eka ihmeellisen mailin, joka lähinnä oli sitä et tuunko vai enkö ja olin että täh ja se ei sitten odottanut ees sen päivän iltaan, että vastaisin siihen, vaan soitti useampaan otteeseen (ja onnistu viel ajoituksellisesti soittamaan huonoon aikaan, ku olin joko autoa ajamassa tai opiskelemassa). No enivei, tuli sit olo (mm. tosta) et en tulis viihtymään ja et se vaatis multa mahdottomia. No en tiiä siitä, ku en oo nyt menossa ottamaan selvää.. Mut toisaalta, ainakaan se ahdistus ei paina harteilla enää.

Perjantaina mentiin peräkylän (eli ei cityn) kuppila Flying Dutchmaniin, joka oli ihan täynnä ja siel oli sairaaaaan kuuma ja tanssittiin sairaasti ja oli kivaa. Tosin en vieläkään kestä sitä et nää saa polttaa kaikkialla.. Siel muutenki surkeessa happivajauksesta kärsineestä hikisestä ilmasta lähdettiin sit röökiltä dunkaten veks..

Unohdin tuolt välistä et ostin epilaattorin ja sähköhampiharjan! Ja tykkään kummastaki! Mul on semmonen ladyshavermasiina jo ennestään, mut se oli ihan sukka ja toi uus on tosi kiva, se on kivan värinen ja viel toimii! Ja hampiharja, rakkautta! Ekana päivänä pesin liioitellun paljon hampaita, ku olin sen ostanu. Mut 19 vuoden normiharjalla hinkkauksen jälkeen se oli niin masee!

Lauantaina sitten menin töihin jonku ruotsalaispojun ylppäreihin ja paikalla oli paljon ruotsalaisia ja mä siis kuulin, ajattelin ja puhuin ruotsia sinä päivänä ennätyksellisen paljon! Ja aina, ku oon ruotsalaisten kaa harmittaa sikana et kieli, jota oon ikäni opiskellu on ollu niin epäaktiivinen, et se on ihan liian huono siihen verrattuna, mitä se vois olla ja toi mun ruotsikärpäsen purema nostaa päätään harva se päivä. Eli saatatte törmää muhun Ruotsin puolella pikemmin, ku luulettekaan. Aion saada siitä ittelleni viel vahvan kielen joku päivä. Toinen tommonen kieli ois ranska, mut se tarkottais sit Ranskaan muuttamista..

Illalla sit hengasin vielä vähän lisää ruotsalaisten kaa ja yöelämä jäi lyhyeen ja menin sitte yheltä jo nukkumaan (poikkeuksellista, ku en normiarkipäivinäkään oo tyyliin yhelt viel nukkumas) ja muutaman kerran aamulla heräsin (silloin mul oli viel toi ahdistus päällä) ja lopulta sit nousinki ihan zombiena kolmen aikoihin, jolloin lähettiin kaverin kaa ulos käppäilemään, ku oli niin kuuma ja ihana ilma!

Seuraavan päivänä oliki sit myrsky ja meilt meni sähköt. Et hyvin vaihtuu sää! Tänään taas juhlitaan auringon iloista paistattelua!

Maanantaina oli joku pieni ranskan testi ja meni kai ihan jees noin lukemattakin, ku pitäis tosiaan olla noi asiat tuttuja jo ennestään. Olin tosin silloinki viel ahdistuskoomassa ja pari mun kaveria ihmetteliki et mikä mul on hätänä. Ihana, ku ne huomas heti sanomatta tommosen ja alko huolehtimaan:) Käytiin sit kaffella ja rupateltiin kaikkea sekalaista ja hengattiin vaan.

Koht pitää käydä hakee yks pikkuneiti, joka on ollu ihastelemassa villisikapikkusia, jotka joku perhe tääl oli päättäny pelastaa, kun ne oli ilman vanhempia tuol jossain ollu. Ainaki näin ymmärsin, et olis tapahtunu.

Ja tänään ranskan joku pieni suullinen koe sitte vuorossa illemmalla. Tällaista tänne Luxembourgiin siis.

Viikonloppu ohjelmasta en oo päättäny viel, vaihtoehtoina: Brysseli (la+su) sisältäen huvipuisto Walibin tai sit meen lauantaina kavereiden kaa paistaa pizzaa ja tekeen mansikkamargaritoja, tyttöjen ilta siis ja sunnuntaina ehkä joka tapauksessa tonne huvipuistoon. Tekee vähän mieli päästä roller coastereihin rentoutumaan ja heittään aivot narikkaan ja sit jos vielä sääkin nappais kohalleen, nii purrrrrrfekt!

Millois ihmiset on käyny viimeks huvipuistossa ja missä? Tai onks joku lähiaikoina menossa?

Ja elämä on päivästä päivään..

Erilaista. Samanlaista. Villiä. Hurjaa. Monotonista. Viihteellistä. Nälkäistä. Väsyttävää. Hymyä. Et cetera (eli etc, jos joku ei tienny).

Tein tässä äskettäin salavisiitin Suomeen. Joo, oli mulla syykin sille. Pääsykokeet. Mun piti kai alunperin sillai omassa rauhassa päntätä vika viikko, mut kaikki ei sit jotenki yllättäen (erittäin yllättävää varsinkin niille, ketkä mut tuntee) menny ihan suunnitelmien mukaan.

Salavisiitti suomennettuna tarkoittaa sitä, et mun käväsystä ei tiennyt juuri kukaan ja koska viikko menee niin nopeesti (puol vuotta edellisen käynnin jälkeen ainakin), et jos kavereita meinaa tapaa, nii se on sitten siinä ja puolet on pitäny jättää kylmästi, ku nallit kalliolle.

Nyt oon taas takas Luxembourgissa tappamassa aikaa. Kirjaimellisesti. Nää päivät nimittäin JUNNAA paikallaan, johtuen siitä et juoksin Suomessa (okei, joo no enimmäkseen kruisailin Uunolla (=auto) et kovin urheilullista) paikasta toiseen pää kolmantena jalkana... (ilmankos tulikin kompuroitua HAHAHA). Viikko oli ohi ennenku ehti sormia napsauttaan.

Parasta siinä oli kuitenkin mun muutama yllätyselementti, ku ilmestyin paikkoihin, joihin ihmiset viimeseks ois mua osannu odottaa. Näistä paras oli ehkä se, kun kävelin ostarin käytävää pitkin kohti parkkista ja autoa, jolloin vastaan tulee kaveri, jonka oon viimeks nähny, ennenku se lähti Tanskaan aupparoimaan. Ja ihmisten ilmeet on muutenkin niiiin ihania, ku niitä yllätetään. Miettikääs omaa ilmettänne, ku kaveri, jonka luulette olevan parin tuhannen kilometrin päässä ulkomailla, onkin yhtäkkiä oven takana?

Mut tosiaan, pääsykokeet oli ja meni. Nyt odotellaan tuloksia. Ja madellaan viikot Luxembourgissa, sillä mun stressi on purkautunu ja nyt tuntuu jotenki kädettömältä, ku en enää raahaa pääsykoekirjaa mukanani kaikkialla. Niinku oikeesti KAIKKIALLA.

Enivei, tulin vaan kertoo etten Suomes jaksanu dataa ja siks en päässy päivittää ja nyt mua väsyttää tää OLEMINEN, joka onkin niin rankkaa (itseasiassa on, jos on energiaa, ku vasta ladatussa litium -akussa), eikä silti voi tehdä mitään.

Meen tappaa aikaa eli tiskaamaan kattiloita. Huomenna Ladies' Night taas. Sandra Bullockin tähdittämä The Proposal tällä kertaa. Jos joku lähettää mulle lenkkarit tänne, nii voin ehkä herää aamulla ja harkita pellolla viilettämistä (ihan ku ilman lenkkareita en vois sitä tehdä..). Jotain eloo pitää nyt saada näihin päiviin tosiaan.

Seuraavaan kertaan, pahoittelen tekstin maanisuutta. Ei ollu inspistä ja tää olemisen väsymys paistaa tästä läpi ja kovaa. Onneks huomen on päivä uus, jee!

Sydämii kaikille Suomeen ja Luxembourgiin ja muillekki ihanille!

P.S. Mun tulevaisuus ei oo tyhjän päällä! Eli, jos en pääse kouluun nyt (vaan vasta puolen vuoden päästä), nii mulla on jo paikka minne mennä ja jos pääsen nii oon jeejeejee. Eli molempi parempi.

P.P.S. Mun aika täällä, tässä perheessä alkaa lähentyä loppuaan. Kesän suunnitelmia on ainaki 23565434. Katotaan, mihin noista suunnitelmista päädyn. Vielä on onneks aikaa ja kesääki jäljellä. Otetaan niistä kaikki irti!

Villiks menee eli seuraavaks ulkoiluvinkki!

Tää on kyllä yks mun lemppariviikoista täällä tähän asti ja sen takia saattekin nyt ulkoiluvinkkiä edellisen kuntoiluvinkkeilyn jälkeen.

Eilinen siis meni iltapäivään asti normaalisti aupparoidessa. Sitä mitenkään sen suuremmin tarinoimatta. Viiden maissa alkoi sitten kielikurssi. Hieman tuli kiire, kun en muka jaksanu käydä suihkussa silloin, ku mulla olis ollu ruhtinaallisesti aikaa (mitä järkee siinä nyt ois?!) ja sit yhtäkkiä kello olikin jo sata ja piti näyttää ihmiseltä, ku tein ylimääräisen babysittauskeikan illalla (yritys jättää inhimillinen ensivaikutelma tulevaisuuden lisätienestejä ajatellen). No, emmä paljoo myöhästyny ja kielikurssilta onnistuin lähtemään siten, että löysin tasan sovittuun aikaan illan työkeikalle. Ensimmäinen suomalaisperhe, johon tein töitä täällä ja mukava perhe olikin. Lapset toimi niskaan puhaltamatta ja vastaväitteitä tuli nolla, ku kerroin et on nukkuma-aika.


Kuvatäytteenä ponikuvaa eli Djinny.

Siellä sitten menikin noin yhteen asti yöllä. Mieleen elävästi jäi yks niistä lapsista, joka oli suloinen, kysyessään multa hyvän yön toivotusten jälkeen, että miten mä jaksan valvoo niin pitkään. Tossahan ei oo mitään ihmeellistä viel tässä vaiheessa, mut ymmärrätte ironian, ku ootte lukenu seuraavan:

Vanhemmat tuli siis yhen aikoihin kotiin ja mä sitten huristelin takaisin perähikiälle peläten et jostain sumusta hyökkää villisika (joit en tienny olevan täällä, ennenku vaihettiin vähän elukkakokemuksia ton perheen kanssa). Toinen mukava vaihtoehto olis ollu saksanhirvilauma tietä ylittämässä. Sekin on kuulemma nähty ja koettu siinä perheessä. Onnekseni en törmännyt mihinkään eläinkuntaan ja pian olinkin jo perillä perähikiällä.

No tästä se riemu sitten alkoi raikaa oikein kunnolla. Ironista ei toki myöskään ole Mikan - Happy Ending -biisin tehosoitto matkan aikana. Happy Ending. Se vähän myöhästyi. Keräsin kamat kasaan ja aloin kaivelemaan laukusta avaimia et pääsisin sisään. Tarpeeks montaa kertaa laukun koluttua tajusin et hei, kiva juttu, ne avaimet on sisällä mun huoneessa! Voi jeejee! Jäitte melkoisista riemunkiljahduksista paitsi.


Bambam. Taustalta saatte ehkä vähän kuvaa et mimmoses paikkaa asun. Pitää joku päivä ottaa kunnon peltokuvat.

Seuraavaks tapahtu vaihtoehtojen kelaus. Eka tietty kiersin talon pariin kertaan koittaen kaikkia mahdollisia akkunoita ja ukseja. Mut on oikeesti kirottu, koska ikinä ne ei oo auki, ku pitäis ja päinvastoin. Tokaks soitin kaverille ja onnellisena tästä tapahtumakäänteestä kelasin et mitäs nyt. Puol tuntia päivittelin et uskallanko soittaa sisälle hosteille.

Niin sitten teinkin, kelaten, kuinka hostmaman puhelin on varmasti alakerrassa, niinku aina (mun hostit nukkuu kaikki ylhääl) ja se salee korkeintaan muistaa aamulla nähneensä unta et sen puhelin soi (ihan kiva se on et nää nukkuu ku tukit). Hostpapan puhelin on öisin kiinni. Jee. Kotipuhelin herättäis koko talon tai ei herättäis ketään. No, en halunnu herättää koko taloa ja tähän päätökseen päädyin oikeestaan siks, et kotinumero oli jääny mun toiseen puhelimeen täällä, joka oli myöskin sisällä (mulla on siis suomipuhelin ja luxpuhelin, joiden simit vaihoin, ku se luxpuhelin on niin raivo). Lucky me. No anyway, oli vähän vilposaa, ku en voinu autoo seisottaa päällä, ettei akku lopu ja ei tehny mieli ajella turhaan tankkia tyhjäks. Ja jos joku ei tienny: auto, joka ei oo päällä, ei kauheesti lämmitä.

Joo, jotkut viisaat saattaa jo arvata et autossahan mä yöni vietin. Jossain määrin. Normaalisti toi hostpapa lähtee aamulla joskus kuuden jälkeen töihin ja mä sit lukemiseen kyllästyneenä (Lukemistahan löytyi: vaihtoehtoina pääsykoekirja, ranskankirjat tai prinsessan päiväkirjat ranskaksi, jonka siis ostin tota mun kielitaitoo kehittämään) autossa väristen yritin nukkuu hetken. Vähän ennen kuutta aloin palloilee sit pihalla ja venaan et joku tulee alas ja avaa mulle oven.


Poni pysyki melkeen hetken paikallaan et upeit poseerauksia.. Ja tosi miehekäs Kampaamo Puhiksen jälkeen. Hehe.

Palloilin sit vaivaset vajaa kolme tuntia. Jee. Helatorstai. Lomaa. Lupa nukkua siis. Okei, ihan aikasinhan noi silti oli tavallaan hereillä, mut njoo. Jossain vaiheessa menin sit päästää koiran heinäladosta (se nukkuu siellä, ku hostpapa on allerginen) ja se sai elämänsä rapsutukset ja kelasin jo lähtee sen kaa jollekin pidemmän luokan lenkille, mut koska en tienny et miten mun hostperhe tarvii mua tänään, nii kelasin vaan, kuinka ne kohta menee herättään mua ja en ookaan paikalla. Nice.

Miks mulla on aina näin hyvä tuuri kaiken suhteen? No ei se mitään, jotain erilaista taas. Sääli et oli pilvistä, nii en nähny auringonnousuu. Ysin aikoihin, ku koko perhe tuli alas yhdellä kertaa, nii koputin sitten ikkunaa ja hostmama tuli järkyttyneenä siihen ja sen ensimmäinen fraasi oli et: Älä sano et sä oot istunu koko yön siinä oven takana! Se sitten kiitti, ku selitin tilannetta sille (siis siitä etten herättäny koko taloa) samaan aikaan päivitellen varmaan miettien et mitä mun päässä liikkuu vai liikkuuko mitään.. Hahhaaa..

Mut jälleen kerran kaikki päättyi tuohon happy endingiin ja siks meinaanki mennä nyt nukkumaan, ku kaikki muut herää. Eipähän tuu toiste noita avaimia unohdettua. Hoho. Ja jos miettii et tää oli eka kerta seitsemään kuukauteen, nii se on multa jo melko hyvin. Pienenä olin mestari tavaroiden hukkaamisessa. Eiks se oo niin et nuorena unohdetut taidot ei unohdu? Et toi on vähän niinku pyörällä ajo, taito saattaa käyttämättömänä (hetkellisesti) ruostua, mut ikinä ei kuitenkaan apupyöriin palata.

Ja tuli tosiaan sitten ulkoiltua aamulla lintujen visertäessä (hermot meni niitten mökkälään siin kolmannen tunnin aikana). Suosittelen lämpimästi, kuhan vaan pukeutuu kans vähän lämpimämmin päälle ku minä!

Hyvää helatorstaita kaikille! P.S. Haluun Barcelonaan, tulkaa joku ja ottakaa ja viekää mut! Kiitti jo näin etukäteen! (en turhan optimisti oo...)

Kuntoiluvinkki!

Näin kesän tullenhan on hyvä ottaa loppukiri kohti rantakuntoa ja parhaitenhan se varmasti toimii tavalla jota itse hetki sitten harjoitin.

Tähän tarvitset:
*hevosen
*paljon peltoja
*ja sen lyhyen hetken, kun hevonen lähtee omille teilleen ja itse kiroat maailmaa, koska lasten äiti odottaa, että hakisit hänet viereisestä kylästä ja autossa on neljä ja kuusi vuotiaat lapsoset a) joko odottamassa tai b) tarjoamassa kiivaasti apuaan. Tässä tapauksessa niin, että neljä vuotias hoiti osan A ja kuusi vuotias osan B.
*ei myöskään haittaa, jos saat tähän mukaan vielä naapurin tammat ja toisen poneistasi, joka riehaantuu katkerana (tai peläten yksinäisyyttä), kun toinen lähtee vapauteen. Hetkellisesti tosin.

Katastrofin ainekset ovat siis valmiina.

Onneksi naapurissa on ihania ihmisiä, jotka puhuu yhtä huonoa englantia, kuin mä Luxembourgia. Ranskaa en ehtiny alkaa ajattelemaan (tässä vaiheessa toi kuusi vuotias olikin ihan hyödyksi).

Meiltä siis jopa löytyy muutama naapuri täältä perähikiältä ja toinen naapuri menikin sitten pyytämättä rauhoittelemaan ja pitämään seuraa pikkukaverille (ei mulla tosin olis ollukkaan aikaa mennä pyytämään, että ihan hyvä), ettei se keksis keinoa hypätä jonkun aidan yli perään. (Saan tän kuulostamaan siltä, et pikkuponilla ois jotain itsemurha-aikeita..)

Toisten naapurien kaa hoidettiin sit isompi poni nalkkiin. Onneksi heillä oli tammoja, jotka pysäytti meiän orin matkan. Naiset hoiti flirtin ja pienehkön kosionmatkan jälkeen (ts. pellolla viilettämistä minä perässä yrittäen ajaa oria takas kohti tammoja...) Miehet.. aina rehvastelemassa. Saatiin kuitenkin poni siis nalkkiin, isompi lapsista oli ylpeä avunannostaan ja pienempi tyytyväinen, kun sai naapurin lapsen kaa lyhyehkön leikkihetken, kun mammansa oli auttamassa ponin metsästyksessä.

Sit hostmaman hakuun ja puhuttiinkin sitten (kun lapset oli eka kiihkossa selittäneet tän tarinan äidilleen), että mun pitäis päästää poni karkuun kerran päivässä, nii olisin huippukunnossa alta aikayksikön. Siinä ei kyllä ehtiny ajattelemaan, et lenkkeily ois ollu tylsää! Ja olihan toi pelto ihan mielenkiintoinen maastokin.

P.S. Vikkelänä lähin tietenkin ponin perään, enkä ottanu mitään herkkuja mukaan. Kyllä, onhan tuo tuore ruoho herkkua poneille, mut arvatkaa kuin paljon auttaa, ku poni juoksee pellolla ja perässä on ihminen kiinniottamisvälineiden ja kourallisen ruohoa kanssa. Aivan niin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ja mikä parasta, tuol on aurinkoista ja sikalämmin, eli varmasti rusketuin sikana. Hahahhaha. Ihanaa loppupäivää kaikille! Mulla onki tällä viikolla paljon ohjelmaa, mukaanlukien tämän illan, et myöhemmin lisää!

Ladies' Night: Ghosts of Girlfriends Past

(Kuva// utopolis.lu)

Otsikko meinaa siis Luxembourgin pääelokuvateatterissa, Utopoliksessa, järjestettävää sponsoroitua elokuvailtaa vain naisille (ja siinä on se elokuvan nimikin samalla). Aupaireja siellä olikin sitten vain ehkä vaivaiset kaksikymmentä:D Liput kannattaa yleensä ostaa ajoissa, koska ne myydään kyllä loppuun. Goodie bageissa ei ollu mitään erikoista, pieni viinipullo sixty-sixiä, vesipullo ja jotain lappusia. Joku 5euron arvonen lippu johonkin messuille. Paikan päällä järjestettiin myös arvonta ja meiän salissa huomenna takas kotimaahansa, Ruotsiin, takaisin lähtevä aupair voitti itselleen hieronnan. Kyl me muut yritettiin hienovaraisesti vihjailla, ettei sillä oo aikaa käyttää sitä, mut ei toiminu toi meiän vihjailu.. yllätys sinänsä.

Näytös näytettiin siis kahdessa salissa ja oli myös tavallaan ennakkonäytös. Se ilmestyy varmaan ens viikolla kunnolla näytäntöön. Enkä tosissaan tiedä, milloin tää leffa saapuu Suomeen, mut sen sanon et tykkäsin tosi paljon! Romanttinen komedia, mut kulki kokoajan eteenpäin ja ei ollu ihan perusklisee-ennalta-arvattavajenkkikomedia. Suosittelen siis lämpimästi kaikille! Itse en tosiaan odottanut kummoisia ton nimen perusteella ja yllätyin positiivisesti. Kerrankin näin päin!

Suomi tulee ilmeisesti vähän jälkijunassa aina noitten leffojen kanssa, koska elokuva "He's just NOT that into you" menee siellä vasta nyt nimellä "Jätä se!" (ihmekäännös). Ja mä oon nähny sen jo muutama kuukaus sitte täällä. Ja täälläkin kuitenkin toikin leffa tais olla tekstitetty sekä ranskaks että hollanniks (yleistä täällä). Mutta joo, se leffa-arvostelusta, menkää kattoon se! Ei mulla muuta tähän satsiin, ettei mee sekavaks:)

P.S. Mä en suosi trailerien kattomista, koska niis monesti näytetään leffojen parhaat kohdat ja niissä leffoissa, missä ne on ne ainoot parhaat kohdat, menee maku sit leffasta sitä katsottaessa kokonaan.

En muuten tajua miks noi ei-suomalaiset leffat käännetään kans, koska suomalaiset kuitenkin yleensä osaa englantia ja ei täälläkään niitä nimiä käännetä englannista pois, vaik viralliset kielet on luxembourg, ranska ja saksa.

Amazed.

Otsikko on juuri oikea sana kuvaamaan mun tunnelmia tällä hetkellä. Kaksi viikkoa on mennyt sitten viime kirjoitteluni ja estäviä tekijöitä ovat ehdottomasti olleet ainakin sijalla yksi oleva auringon paiste, sijalla kaksi oleva pääsykokeiden lähentyminen, vaikka mä en oo antanu ajalle lupaa alkaan ottaa loppukiri juoksua. Tosin se on kyllä varmaan juossu tässä koko ajan, koska mä oon ollu täällä jo joitakin viikkoja yli puol vuotta, enkä tajuu et missä vaiheessa tääkin kaikki aika meni. Tässä on taas tapahtunut paljon ja kaikenlaista, mut nyt haluan kirjoittaa kahdesta asiasta: Noista lapsista, koska ne on hämmästyttäny mua yksinomaan juuri tänään aivan erityisen paljon ja mun vappuriennoista, jotka oli aivan mahtavat!

Aloitetaan lapsista, koska oon vieläkin ihan sanaton. Kello on vasta yks päivällä ja ne on käyttäytynyt, ku enkelit tänään. Niil on ihan selvänä joku salaliitto menossa mua vastaan, vaik tollasta salaliittoa en pistä pahakseni. Kuten normaalistikin nyt viimeisen parin viikon aikana, kun toi hostmama on ollu työharjoittelussa, mun aikataulut on ollu vähän erilaiset, mut toisaalta kovin säännölliset, niin en pistä pahakseni. Aamulla oon hoitanu lapset kouluun. Vanhemmalle tulee koulubussi, kuten nuoremmallekin ensi vuonna sitten. Nuorempaa heitän siis kouluun yleensä joka päivä kaheksaks ja haen sen sieltä middayn aikaan. Tapanani on, sekä oman että lasten kielitaidon kannalta, käyttää englantia niin paljon kuin sielu vaan sietää. Muahan ei oo ikinä haitannu puhuminen. Oon siinä joskus liiankin aktiivinen sielu.

Leylan kaa täs jokin aika sitten kouluun ajaessani sain sen innostumaan vasemmasta ja oikeasta, ja mikä onkaan parempi tapa oppia, kuin että on kiinnostunut asioista, kiinnostunut oppimaan. Tähän voisin alkaa avautumaan noit pääsykoekirjajuttuja, joita mun päähän on ilmestyny lukemisen myötä, mutta empäs alakaan. Nähähä.

Tänään aamulla sitten, kun taas ajettiin kouluun näitä Luxembourgin överikurvikkaita teitä kuten tavallista Leyla yhtäkkiä päsäytti (englanniks tietenki) et oikeelle. Mä katoin sitä siin vaihees (keskittyen tietenkin ajoon samaan aikaan HAHA) sillai et arvasko se nyt vaan vai mikä tää juttu on olevinaan? Se on siis neljä vuotias pikku veijari. No kysyin siltä sitten, et tiiätkö kumpi on sun oikee käsi. Sit se katto mua, niinku mä olisin muka sitä tyhmänä pitäny ja nosti oikeen kätensä. Jotain hyötyy kai noista mutkasista teistä ja mun höpöttelyistä on ollu. Mut toi tuli niin puuntakaa aamulla et huh.

Nää on muutenki tosi omatoimisia ja älykkäitä kyllä. Mun suurin tehtävä tuntuu täällä olevan hoputtaminen, et ehitään jonnekki joskus. Tytöt tykkää tehä asioita ite ja miks mä niitä estäisin, niin kauan ku ne ei oo vaaraks ittelleen.

Jep, jatketaan sit ajasta, kun ne tuli koulusta syömään mun tekemää lunchia. Leikkasin sit kasvisosastolle paprikaa, kurkkua ja tomaattia, joista nää inhoo tomaattia ja kurkkua, jota mä oon kans ihmetelly niille suureen ääneen, koska mä oon maailman nirsoin ihminen ja ainoo tyyliin jota suostuin pienenä syömään oli kurkku. Tomaatti joskus. Paprikaa opin syömään ehkä ku täytin 18. Joo nirso tosiaan..

Ja aina ku oon yrittäny niille tarjoo kurkkua ja vetäny kunnon shown siitä kuin hyvää tää on ja syöny sellasella antaumuksella sitä kans, nii noi on vastavuoroisesti vaan irvistelly mulle ja vaatinu jotain maissii tai muuta. Jep. No tänään toi isompi noist sit popsi noit kurkkuja ja ku mä olin sit et hulluksiko oot tullu et mistä asti sä oot kurkkuja poskees pistelly, nii se vaan nauro ja pisteli lisää. Plus et mä söin semitukevasti, ku otin lisääki. Pastaa ja kastiketta ihan siis vaan. Nii en joutunu tänään yrittään saada niitä keskittymään tähän pääaktiin, eli syömiseen, vaan ne söi niinku hevoset ja otettiin kaikki sit lisää, mut oon ihan varma et ne söi enemmän ku mä. Ja miten ton kokosiin ihmisiin muka mahtuu ton verran? Mut joo, tää on vaan joku salaliitto, et totellaan tänään ja huomen niitten on varmaan pakko olla ihan monstereita. ....salaliitto.

Tämä tästä avautumisesta, odotan innolla jo et miten tää päivä tulee jatkuun.

Sitten vapusta. Sää oli puolellamme, niinkuin lähes koko huhtikuun. Ei oo vaikee olla tuol ulkona kesävaatteissa ku asteet hipoo +25 astetta. Perjantaina ei vielä juhlittu, vaikka perjantai oli kaikilla vapaa, kun toi 1st of May on melko kansainvälinen vapaapäivä. En kyllä ollu tekemättä mitään, oikeastaan aloitin tekemisen torstai-iltana jo ja suuntasin kielikurssilta suoraan koittaan napatanssia. Aika veikeetä, koska siin pitää oikeesti hallita koko kehonsa, mutta kuten kaikki mitä täällä oon tähän mennessä kokeillu, nii aloittelijoiden ryhmä on mulle liian easya. Tasoerot on niin suuret ja kaikkien pitää kuitenkin pysyä perässä, eikä kaikilla tosiaan ole 12 vuoden voimistelutaustaa takanaan, mut kiva se on aina kokeilla silti!

Lauantaina sitten kokoonnuttiin lauma suomalaisia piknikille puistoon, josta sitten jatkuikin ilta pitkälle aamuyöhön asti. Vappua juhlittiin suomalaiseen tyyliin ja joillain saattaa löytyä mustia aukkoja päästään (saattaa löytyä = löytyy). Mulla on lähinnä olo et tapahtuks kaikki mitä muistan oikeesti, koska näin varmaan ainakin 15 suomalaista nuorta koko illan aikana. Täällä on oikeesti aika paljon suomalaisia, puistossa ei oo mikään ihme törmätä suomalaisperheisiin, mut ei oo kyllä mihkään muihinkaan, jos about 30 prossaa kansasta on jostain muualta ku Suomesta. Hah.

Sunnuntai meni sitten melko nätisti nukkuessa univelkoja pois, hieman pääsykoekirjaa vilkuillen. Tänään oiski ohjelmassa vielä ranskankielen opiskelua, sekä pääsykoekirjaa. Nyt meen ottaa mallia koirasta ja meen tohon pihalle makoileen ja notkuun.

Huomenna taas ois leffateatterissa ladies' night, johon tää tahtoo kattoo jotain sponsoroitua hömppäleffaa, jost saa jonku kivan pikku puketinki, jos siel on viel lippuja jäljellä siis..

Lauantaina olis mahdollisuus skydivingiin ja semmoseen hintaan et olisin tyhmä, jos en menis, koska Suomessa se on tuplasti sen, mut ilmoittelen siitä sitten lisää et kuis sen kaa kävikään.

Nyt en höpötä enempää, tähän tuli jo semmonen puhetulva et suosittelisin itselleni päivittämään useammin, nii olis jotain järkeeki näissä teksteissä. Heippa kaikki ihanaiset! Toivottavasti teiänki vappu oli kiva ja toivon mukaan kuulette musta nyt vähän aikaisemmin, ku kahen viikon päästä seuraavaks! Kiiiihii.

Jotain höpinää kai muistaakseni hoho.

Pariisista ei sit tullukkaan datailtua tänne mitään, voin kertoo et se näppäimistö, mikä siin konees oli, millä siel käväsin, oli ihan hirvee! Kaikki näppäimet oli ihan sekaisin, mun aivot on jo niin tottunu tähän _normaaliin_ näppäimistöön, et se oli ihan kamalaa. Tuijotin sitä näppäimistöä ja etin peruskirjaimia ja -merkkejä, esim. A, oli Qn kohalla ja sillai. Se oli siis melkosen hidasta hommaa. Tuli ihan newbie-datis olo, hoho:D (Kuin totta toi onkaan. Newbie-datis ja minä, samassa ajatuksessa. Haha.)

Jep, mut siis reissuhan meni vallan mainiosti, tosin suunnitelmissa ollut Brysseli jäi toiseen kertaan, ku viihdyttiin sekä Düsseldorfissa että Pariisissa päivän suunniteltua pidempään. Koko reissun ajan voin sanoo, et säät kyllä suosi ja oli upee matka! Sääli, et sen piti loppua. Luulin itseasiassa maanantaina palaavani arkeen, mut olinki maanantain vapaalla ja tiistai oli klo 10-14 päivä ja tänään oon taas ollu vapaalla. Perjantain saan valita, meen joko Ranskaan johki kivaan eläintarhaan messiin tai oon vapaalla. En oo viel päättäny.

Düsseldorfissa tosiaan shoppailtiin ja leivottiin korvapuusteja meiän majoittajalle kiitokseks sopivasti vain saadaksemme tietää, et kyseinen henkilö oli vegaani. No mitäs pienistä. Pakattiin sit öööm.. muutama (taru on joskus totuutta ihmeellisempää) pulla mukaan Ranskaan, jos ois vaik tullu nälkä.

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen otettiin sit bussi Pariisiin tuolt Saksasta ja matka kesti about kahdeksan tuntia ja koska oltiin matkassa yöllä, mä yritin nukkua ja Heidi ei ees yrittäny, vaan luki kirjaa ja oli varmaan pirteempi seuraavana päivänä, ku mä. Bussissa nukkuminen voittaa kyl lentokoneessa nukkumisen, mut ei sekään mitään herkkua oo.

Pariisissa käytiin sit läpi nähtävyyksiä, pakkohan se on, ku siel on. Louvressa oltiin varmaan 4-5 tuntia, eikä todellakaan nähty kaikkea. Et ei se sen pienempi mesta oo. Yks päivä vaan hengailtiin, oltiin puistossa päivän parhaaseen aikaan, ja se oli muuten ihana puisto!

Voin laittaa yhen kuvan, jost tuli ihan mun lempparikuva, vaik oon iteki siel!


Täs on nyt taas ihme taukoja, ku oon tätä tekstii kirjottanu ollu, nii ajatus katkennu ehkä vaan tuhat kertaa. Pitäis kirjoittaa kaikki putkeen aina, mut nyt ei oo ehtiny. Toivottavasti ei ihan sekavaa tekstiä oo!

Tää viikko on rennompi viel, ku lapsil on tosiaan kahen viikon pääsiäislomat. Ens viikol sit alkaa vast kunnon rytmi arjessa.

Tajusin myös et mullon enää muutama kuukaus jäljellä ja sit tää on ohi.. tosi hassuu. Herättää paljon fiilareita ja kysymyksiä. Mut pohdin niit joku toinen kerta, ku saan ajatukset tiivistettyä johki mukavaan kasaan.

Tähän loppuun voin viel hehkuttaa et kuin tää on tähän asti ollu ja tulee varmasti olemaan loppuajanki tosi hieno kokemus ja mul on aivan ihana tää hostperhe! Oon varmaan hehkuttanu niit jo aikasemmin ja tuun varmaan hehkuttaa niit jatkossakin, mutta niin, emmä sitä tekis, jos en olis sitä mieltä, et ne kyllä ansaitsee ton hehkutuksen, vaikkei ne tiiäkään mun blogista ja vaikka tietäis, nii tajuis tästä hölkäsen pöläystä.

P.S. Yritin tänään lukee Tuhkimoo luxembourgiks. Sain vaan naurut 4 -vuotiaalta. Et varmaan luin tosi hyvin. Ei sillä, et mun ranskan ja saksan lukemisyritykset on varmaan tosi kauniita kans (miten niin oon opiskellu ranskaa..), mut kyl toi letze on se kingein.

Yodatausta

Ei siis YO vaan y ja o with dots datausta. Tal koneella ei siis oo aakkosii, enka jaksa copypasteilla niit jokaiseen maholliseen kohtaan.

ELI oon siis talla hetkella tosiaan lomilla ja paadyin Saksaan, Dusseldorfiin Heidin kanssa. Tanne tultiin sunnuntaina ja huomenna, keskiviikkona on lahto kohti Pariisia eli Ranskaa, jos joku vaik ei jostain kumman syysta tiennyt!

Ma tuun analysoimaan tata matkaa enemman sit aakkosten kera, ku paasen takas Luxembourgiin, nyt tulin lahinna kertoon, et meil on ollu tahan asti aivan mahtavaa ja mahtavaa jatkoo on kans tiedossa ja jos jotain sattuis vaik kiinnostaan shoppaus, nii suosittelen lampimasti Dusseldorfissa. Taalla se on erittainkin mahdollista ja viel ihan jarkevalla hintatasolla. Makin loysin jotain tai loysin paljonki jotain itseasiassa, mut koska me ollaan low budget -matkalla, nii en sit voinu ylittaa budjettia (eli mun pitaa ehka tulla tanne uudestaan heti, ku mahollista, hihhii)

On tosi hassuu itseasiassa olla taalla, ku mul on vaihe elamassa, jolloin oon ollu taal vahan pidempaankin ja tulee flashbackeja elamasta silloin. Tietenki toi maailmankuva vahan muuttunu kymmenen vuoden aikana (Ainakin toivottavaa ois..).

Hitsit, ku ois niin paljon kirjotettavaa, mut nyt jo vasyttaa vahan, niin ei A) ajatus pysy kasassa ja B) tiivistaminen onnistu YHTAAN.

Kaikki on siis menny ihan superisti! Nyt jatketaan iltaa hyvan musiikin parissa ja huomenna sit tosiaan Pariisi, jee!

Hyvaa yota, eli guten nacht saksalaisten tapaan. Myohemmin sit lisaa. Ties vaikka saisitte reportaasia Ranskasta seuraavaks.

Päivänsäde ja menninkäinen

Mä oon ihan anti-datiutunut tällä viikolla, ku toi aurinko tuli kylään tänne Luxembourgiin ja mä oon yrittäny tehdä tuttavuutta sen kanssa! Oon nimittäin viimeset kesät vuodesta nakki asti ollu aina töissä ja missannu kesän aika hyvin siinä ohella, nii meinaan nyt ottaa takas useamman vuoden edestä ja kesän lopussa, ku palaan Suomeen, nii aion olla RUSKEE! Plääni on hyvä, keho pitäis viel saada messiin toteutukseen..

Mä oon siis kuluvan viikon aikana ollu paljon ulkona, lukenu pääsykokeisiin, ollu koneella, syöny, nukkunu ja hoitanu vähän lapsii ja poneiki innostuin hoitaa, ku ei oo enää mitään kamalaa märkää talvisäätä, jee! Ponitki on huomannu kesän tulon ja niist lähtee karvaa enemmän, ku mun ystävästäni Fretistä konsanaan.

Illalla on varmaan jotain ohjelmaa, mut en tiiä mitä! Ku köyhäilen ja silti mul ois vaihtoehtoi, enkä tiiä et mitä haluisin tehä.. Joo, oon päätösten tekemisessä itse surkeus. Must on aika sääli et ihmisel voi olla monta persoonaa, mut ne on kaikki samassa kropassa, nii ei voi tehä montaa asiaa samaan aikaan jossain eri puolilla maapalloa. Höh.

Ja mul alko loma! Ja lähen ehkä Ranskaan viikoks tai sit lähen Ranskaan osaks viikkoo, Lyoniin tai Pariisiin ja Lyonist ois myös mahkut jatkaa Barcelonaan asti. Tai sit lähen Belgiaan tai Italiaan. Joo, suunnitelmat on TAAS tässä vaiheessa, KOSKA mä sain eilen tietää et mun loma alkaaki nyt, alkuperäissuunnitelman eli ens viikon sijaan. Että voi pieru, mut ei tässä hätiä mitiä. Kivahan se on lomailla, se vaan, et miks tän pitää olla joku kansainvälinen loma aika ja ryanairil on jotku sairaat lomahinnat paikkoihin, joihin normaalisti pääsee parilla kympillä...

Mutta kuten jo sanoin, hätä ei ole tämän näköinen! Lähinnä nyt tähdätään lomailemaan ulos Luxembourgista ja se ei oo kovin vaikeeta, ku maa on pinta-alaltaan alle 100 kilometriä, meni sitten suuntaan mihin tahansa. Hoho.

Huomenna mennään porukalla Roosalle jotain ruokailemaan ja varmaan jotkut jatkaa siitä johonkin, itsestäni en osaa viel sanoa ja sunnuntaina toivon poistuvani maasta, viikoksi.

Tää päivänsäteitä paistatteleva menninkäinen jatkaa elämäänsä Luxembourgissa nyt! Ehkä toi status: menninkäinen tulee muuttumaan tässä, ku ystävystyn auringon kanssa. Siihen asti mua saa kutsuu myös nimellä lakana ja kaikki värin muutokset on mulle rusketusta, eli punanahka näihin korviin on kirosana! Ettäs tiedätte!

Ei muuta, äddi!

TicTacTooMuchTimeToday

Vieläkin oon kipeenä, erityisen hottentottia on tämän hetkinen ääneni. Kuulostan omasta mielestäni ihan drag queenilta eli yritys kuulostaa NAISELTA on kova. Mut toisaalta se on ihan positiivista, et jotain ääntä sentään tulee. Pari päivää sitten ei tullut.

Huomenna oon menossa ekaa kertaa toiseen perheeseen babysittaamaan ja sieltä tulee ihan tuntipalkkaa, nii saan ees jotain pientä lisää tuohon taskupalkkaani täällä. Ruotsalais-Uus-Seelantilainen -perhe kyseessä ja täytyy sanoa, et onneks en oo enää pahasti kipee, ku ois noloo mennä sinne ekaa kertaa sillai kuolleena ja viel nolompaa tehä viime hetken peruutus ja jättää ne pulaan. Toivotaan, et jätän sen verran hyvän vaikutuksen, et pääsisin uudestaankin joskus vähän lisätienestejä hankkimaan.

Tänään vietän pitkästä aikaa (ainakin vielä nyt kello kuuden aikoihin luulen viettäväni) vapaan perjantain. En lähe mihinkään, parannun vähän lisää ja olla möllötän, niinku koko päivän tähän asti ja pänttään lisää ja saan lisää ajateltavaa mun ajatustulvia täynnä olevaan pääkoppaani. Joku päivä oikeesti haluisin tietää ja kokea sen, miltä tuntuu elää päivä putkiaivona.

Inspiroiduin siis tänäänkin lukemaan tota sosiaalipsykologiaa (ehkä tää kipeenä olo on sittenki ihan kannattavaa), joka on oikeesti kyl tosi mielenkiintoista. Just yks päivä avauduin mun kavereille siitä, kuinka tuttuus ja tottuminen (ainakin tiettyyn pisteeseen asti eli non-kyllästymiseen) vaikuttaa ihmisen mieltymyksiin. Tämä selittää kuulemma esimerkiksi sen, miksi ihminen yleensä pitää peilikuvastaan enemmän kuin normaaleista kuvistaan ja muut ihmiset taas muita katsellessaan toisin päin. Onhan ihminen elämässään nähnyt peilikuvansa niin monta kertaa ja tottunut siihen, mitä näkee peiliin katsoessaan. Muita kuvia katsoessa kyseessä on siis huomattavasti vieraampi ja epämiellyttävämpi henkilö. Aika mielenkiintoinen teoria, eikös?

Sit halusin viel kertoo, et kuin ylpee oon näistä lapsista, ku ne tajuu englantia jo järkyttävän hyvin (eli ei tosiaan voida hostmaman kaa enää käydä ihan mitä vaan keskusteluja ilman et käytetään salatermejä tai että ollaan toisessa tilassa kokonaan!)Ja ne on siis 4v ja 6v ja tosi nokkelia tyttöjä.

Mä myös paljon harvemmin sanon niille, etten mä ymmärrä ja ne paljon harvemmin joutuu pantomiimaa mulle mitään! Jee! Tosin mä myös ymmärrän joitain juttuja, joita ne puhuu letzeks, vaik oon yrittänykin välttää olemasta oppimatta luxembourgia, koska osaan jo suomee ja ruotsii ja ne on jo salakielii maailmalla.

Ranskan kurssi taas on ihan super ja yritän tehdä oppimista niin paljon kuin mahdollista ja meil on viel ihan über mahtava tiimi siel ja opettajaki on tosi kiva. Tol opettajal on itseasiassa tosi paljon merkitystä mun oppimiseen, motivaatioon ja tuloksiin. Aina on ollu. Siks oonki miettiny et miten joitain ihan ihmetapauksia päästetään opettajiks..

Sit tosta suomen kielen salaperäisyydestä viel. Käytiin tuol kielikurssilla läpi, et mikä on milläkin kielellä äiti. Ollaan aika monikulttuurinen ryhmä. Ja siis kaikilla muilla kielillä se varmaan vähintään alko M:llä ja muistutti mamaa, mamania, mammaa tms. ja sit mä töksäytän et ÄITI. Vähän ne kohahti. Pitää mua varmaan tosi outona tai no mun äidinkieltä ainakin ja jouduin toistaa sen vaan noin kymmenen kertaa. Tosin niin oon joutunu kaikki muutkin vastaavissa tilanteissa möläytetyt sanat toistamaan. Noitten mielestä se on tosi mielenkiintoista ja on mustaki tosi mielenkiintoista tommonen, mut kyllä mua pikkusen hymyilytti (nauratti) se niitten reaktio:D Hassuja ihmisiä.

HAHAAAA! Mitäs tästä sanotte?

Mun suunnitelmissa oli täl hetkel matkat lähinnä vaan Dubliniin, Barcelonaan ja Pariisiin, mut tuliki suunnitelmia muutoksiin. Tai oikeestaan lisäys (ja noi on muuten semmoset realistiset matkat eli toteutettavissa olevat niinku oikeesti!) nimittäin Varsova, Puola! En oo ikinä käyny Puolassa, kerran kateltiin sinne jotain matkoja, mut päädyttiin mamman kanssa Italiaan sen sijaan ja eipä tuo Puola mua oo missään ylettömissä määrin ikinä kiinnostanu, ennenkuin...

mulle linkattiin tämmönen kuva:


Hullun siisti ohjelma! Mua kiinnostaa eritoten toi murhamysteeri! Siis mun on niin pakko päästä tonne!

ja kyl mä sen kesän reilinki viel jotenki toteutan..

Olin tänään muuten niinkin elävien kirjoissa et raahauduin kielikurssille pelottelemaan ihmisiä mun mörrimöykky -äänelläni, nams. Ja oon nukkunu päikkäreitä vaan kahet! Selvästi parantumaan päin siis, nyt toivottelen taas jälleen kerran hyvää yötä täältä Luxembourgista ja jos joku löytää jonku tosi halvan tavan matkustaa Luxembourgista Varsovaan, nii saa ilmottaa mullekin! Kiitos ja öitä!<3

Happy to be sick. NOT.

Onneks mä en ainakaan just ollu pari kuukautta kipeenä.
Onneks mun aina toiminut vastustuskyky tekee jekkuja mun kanssa just nyt.
Koska mä oon taas KIPEENÄ.
Ja mä en inhoo mitään muuta niin paljon, ku olla kipeenä.

No, yritän olla niinku se ei rajoittais mun elämää ja meen tänään kielikurssille ja koitan pihistä jotain ranskaa. En haluu missata yhtään mahollisuutta oppia jotain, koska tykkään ranskasta ja mitä enemmän pääsen sitä treenaa, sitä varmemmin tietty opin sitä.

Illalla ois myös tarkotus mennä syömään viimeistä ateriaa Jennin kanssa. Kuulostaa kamalalta. Miks hei ihmiset lähette takas Suomeen? No, sit ku tuun perässä, nii teen kierroksen kaikkien luo, otan Uunon (puhutaan autosta, joka toivonmukaan viel on elossa) ja kerään kaikki kasaan taas ja taas ja taas ja taas. (Teletubbies..) Tai sit vaan kaikki muutatte mun kaa samalle paikkakunnalle, jookos?

Mmmmitäs sitte. Tiistai oli kiva, siel oli kivaa musiikkia ja kivoja ihmisiä ja löydettiin jopa paikalle ja löysin takas tänne pellolle, missä asun. Seuraavan aamun ennustettu helvetillinen väsymys ei ikinä toteutunut. Surkeeta. Olin nukkunu muutaman tunnin ja heräsin sillai PING. Tarkotus oli nukkuu sit päikkärit, mut olin niin PINGPINGPING, ettei siit mitään tullu. Mut mikäs siinä. Sain myös tosi "kivan" hatun, jota en tietenkään käyttänyt, mut otin sen muistoksi. Muotihan kiertää, ehkä seki on joku päivä coool.

Nyt meen angstaa tonne petiin, et pääsen toteuttaa itteäni tänään opiskelun ja syömisen muodossa, tosin emmä tiiä mitä mä voin jossain ravintolassa syödä. Lounaaks muussasin kaiken mössöks ettei se ruoka repis mun kurkkua auki, niinku jossain kauhuleffoissa. Se tosin oli vaan nostalgista, ku tollasena ruokaa syötiin silloin, ku oltiin vaippaiässä (P.S. kyl se silti sattu kurkkuun). Nyyh. Tosin nieleminen ja veden juominenki sattuu, et ei siihen mössöön varmaan sellaista rakennetta ois saanu, ettei se ois tuntunu ollenkaan missään.

Miks just tänään mun pitää olla muka kipee, ku ois ohjelmaa sadan numeron verran? Miksmiksmiks?

Nyt meen inisee pois koneelta, ku ei kukaan tämmöstä jaksa et heippa!

St. Patrick's day!

Päivän idoli on siis hän:

Ja mul on tällä hetkellä vihree meikki ja vihree asustus ja oon ihan St. Paddy look-a-like. Tai no emmä ihan noin komee oo, mut melkeen;) Illalla mennään siis The Black Stuff -nimiseen irkkubaariin, jossa on neljä bändiä esiintymässä. Huomenna saattaa muutamalla ihmisellä olla rankka työpäivä, jos unet jää väliin, mut eiköhän kaikki selviä ihan kunnialla. Ja mikäs sen hauskempaa et sinne on tulossa useampia kavereita ja niistä osa on irkkuja, joihin täällä oon tutustunu vähän aikaa sitten.

Ehkä ne näyttää meille et mitä tää päivä niille oikein merkitsee vai onks se pelkkää Guinnessin kittaamista..

Viikonloppu oli kiva! Okei, lauantaina babysittasin eli en tehny mitään merkittävää. Taisin jopa olla, ylläriylläri, koneella. Perjantaina oltiin ulkona ja tutustuin uusiin ihmisiin ja näin tuttuja naamoja paljon. Oli kivaa! Sunnuntaina olin kaverin kanssa ulkoilemassa cityssä.

Maanantaina mul oli vapaa päivä ja silloinki lähin heti aamusta cityyn ja näin tuttuja ja todistettavasti omilla silmilläni näin toisen miespuolisen aupairin täällä. Huhuja kulkee useammasta, mut siis yhteen suomalaiseen ja yhteen ruotsalaiseen oon nyt tutustunu. Tääl on ilmeisesti huhujen mukaan ainaki toinen, ellei kolmaskin ruotsalainen ja yks kolumbiaano. Mut niit en voi varmistaa tosiksi ennenkuin itse näen.

Mitäs tässä vielä, raporttia illasta tulee varmaankin tässä lähipäivinä. Tää oli nyt tämmönen väläys taas tästä elämästä! Hyvää St. Patrick'sin dayta kaikille!

Ajankohtaisuuksia

Hejssan taasen! Arki rullaa normaaliin tapaansa, viikonloppu oli ja meni. Luxembourgin maan kamaralla tällä kertaa ja hurjan hauska viikonloppu oli! Tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin, myös uusiin suomalaisiin (jotka ei ees ollu aupaireja).

Voin muuten kertoa, jos joku ei tiennyt: Jos meinaa kävellä kolme päivää, iltaa ja yötä putkeen mukulakivikaduilla, nii korkkarit ei oo silloin se paras vaihtoehto, PAITSI jos haluaa tosissaan tuntea päkijänsä, tiedostaa, että ne on ja että ne on elossa ja tämän tehtyään tappaa ne, koska se tiedostaminen muuttuu todelliseksi tuskaksi, josta ei tietenkään sovi valittaa, koska sehän pilais kaikkien tunnelman, omaasi myöten (tai no ainakaan liikaa, ei siin voi olla mainitsematta asiaa ohimennen, ku se on niin ajankohtainen). Mitä luultavimmin tunnet päkijäsi myös vähintään pari päivää tämän episodin jälkeen. Olen puhunut. (Ja kukaan ei varmasti tajuu et kerroin just omia kokemuksiani viikonlopusta.. :D)

Eilen oli tarkotus mennä ladies' nightiin leffateatteriin kattoon Confessions of Shopaholic ja siihen ois viel ladies' nightin kunniaks sisältyny joku cadeaux eli lahja. Mut yllättäen siel ei sit ollu tilaa, ku ei tajuttu tarpeeks ajoissa varata lippuja (että Paula olit ihan oikeessa). Mentiin sit viettää leffailtaa Annikalle, ku mul oli auto ja niil on tajuton kokoelma leffoja. Hömppäkomedia -ilta ja oikein mukava ilta oli (ja ihan vähän epäterveellinen, mut meni jo). Ens kerral syödään sit pelkkää porkkanaa. Jääköön nähtäväks.

Tänään on taas kielikurssi, tosin mul ei oo viel kirjoja.. Pitääki hankkii ne tässä asappina (as soon as possible).

Viikonloppuna on ainaki tiedos ohjelmaa, mut ei olla viel päätetty (tai ainakaan mä en oo et mitä), koska vaikuttaa siltä et on vaihtoehtoja ja mähän tunnetusti oon niin hyvä tekemään päätöksiä, ku tietenkin haluun tehä sen parhaan ja mistä mä voin sit oikeesti tietää, et mikä on se paras?!

Joo, siin pikakelausta elämästä ja ajatuksista ja tän hetken ajankohtaista ja muuta semmoista. Enjoy.

P.S. Koska tää on pyöriny nyt niin aktiivisesti mun päässä, niin laitan tän tännekin:


P.P.S. Toi yllä oleva biisi on laulettu mulle kerran megafoniin baarissa, joka ei siis ollut karaokebaari ja hyvin se kyl veti (eli en inhoo tota biisii nykyään) ja olin mä vähän otettu:DDD

Parle français?

Mä puhuin. Kohtuullisen surkeeta sellaista, yläasteen kahen vuoden opiskelun jälkeen. Lukiossa luin sitä kurssillisen, kunnes se putos sitte ajanpuutteen vuoksi pois joukosta, kun en sitä kuitenkaan ollut kirjoittamassa. Kyseistä kieltä ei Suomessa juurikaan tarvinnut ja oonki unohtanu siitä noin suurinpiirtein about kaiken.

Nyt sen ois tarkotus lähtee uuteen nousuun, koska eilen olin ekaa kertaa kielikurssilla ja tuun opiskelee ranskaa jatkossa täällä joka maanantai, keskiviikko ja torstai viidestä seiskaan. Jee!

Kahen ekan tunnin perusteella voin sanoa, et opettaja puhuu koko ajan pelkkää ranskaa ja ollaan joutu jo ääntämään vaikka mitä ja JO ekalla tunnilla oli eka kuuntelu (Euroviisujen pistejako:DD), mutta silti. Tulee siis olemaan hieman erilaista kuin Suomessa opiskelu. Ei niin kielioppi sitä ja kielioppi tätä. Vaan oikeesti sellaista, että osaan ehkä jopa sanoa jotain ääneen, sen sijaan että tiedän miten kaikki toimii käytännössä kielioppia ja kirjoitusasua myöten..

Ekalla tunnilla tutustuin yhteen tosi mukavaan ukrainalaiseen ja sen kaa ollaan tehty kaikki paritehtävät yms. mitä tässä nyt on kahen tuplatunnin aikana ollut. Oon ainoo skandinaviasta ja veikkaisin olevani myös porukan nuorin. Mun lisäkseni sieltä löytyy monia portugalilaisia, pari itä-Eurooppalaista sekä saksalaisia ainakin, tais olla pari Iranistakin. Muita en sit muistakaan. Mut värikäs joukko ollaan ja yritetään parhaimman mukaan ymmärtää toisiamme ja heinäkuuhun mennessä toivottavasti osataan (jonku verran) ranskaakin!

Nyt pitää sitten hankkia kirjat ja en malta odottaa, et pääsen kunnolla opiskelun makuun. Alku alkoi lupaavasti, en huomannu ajankulua ollenkaan. Ne vaan hujahti. Ja jäin miettii et miks se Suomen 45 minuuttinen tuntu aina ikuisuudelta..

Ja ihanaa opiskella niin, ettei kukaan puhu suomea! Ehkä tää on vaan tätä uutuudenviehätystä, mut toisaalta oon aina tykänny kielistä, nii veikkaan et oon ihan yhtä innoissani heinäkuuhun asti!

Se jää nähtäväksi, päivittelen asiasta lisää, kun niitä tunteja kertyy enemmän alle ja saadaan kirjatkin käyttöön.

Nyt meen lueskelemaan jotain ihan muuta ja sen jälkeen petiin ja unta kaaliin! Öitä!

Our London trip was really something, oh yeah

Buckingham Palace





Meiän hostelli Camdenissa

Oon nukkunu Lontoota pois ja muutenki väsänny miljoonaa asiaa, mut nyt tekin, jotka mahdollisesti ette oo viel kuullu mun ja Annikan Lontoon reissusta, kuulette jotain. Tietenkin tää versio on editor's cut (ja silti tää tulee venähtämään kilometripostaukseks sanompahan vaan..). Se oli niinku varoituksen sana.

Voidaan aloittaa siitä, että kun mä reissaan, niin tietenkään kaikki ei vaan voi mennä täydellisesti putkeen, MUTTA must se on vaan plussaa ja tekee siit reissusta paljon mielenkiintosemman ja paljon hauskempaahan on sit kertoa villiä tarinaa mun tyyliin suurieleisesti elehtien kera järkyttävien ilmeiden ja muiden imitaatioiden, ku yritän saada ihmiset elää sitä samalla, ku sitä kerron.

Väitän, että spontaani (tai suunniteltukin matka), joka ei oo mikään all-inclusive, on sata kertaa rikkaampi kokemus. Vähintään. Se et mä en ollu all-inclusive matkalla tarkoittaa sitä, ettette tuu kuulee tarinaa siitä, kuinka mä vietin loman peruskaavan mukaan eli matkustin paikan päälle muitta mutkitta, oli tosi kiva hotelli, sit shopattiin, syötiin, juhlittiin ja katottiin nähtävyyksiä/makoiltiin rannalla (riippuen tietenkin kohteesta). Ei sillä, ettei me oltais tehty noin. Me vaan tehtiin kaikki tyylillä! ...alkaen matkan varaamisesta.

Koko viikko oltiin mietitty et mitäs viikonloppuna tehtäis tai oikeestaan minne mentäis. Punnittiin vaihtoehtoja, paikkoja, hintoja yms. Turhauduttiin ja kelattiin jo jäädä Luxembourgiin (joka on jo niin nähty, mut onneks täält on niin helppo matkustaa! ryanair, min bästa vän<3)

Torstaina sit illalla päätettiinki yhtäkkiä et no kyllä me lähetään ja kyllä me saadaan kaikki näinkin lyhyellä varoitusajalla toimimaan. Ostettiin siis matkat, etittiin ja varattiin hostelli, hihkuttiin, tutkittiin koko yö Lontoota internetin välityksellä, nukuttiin, pakattiin ja lähdettiin (paitsi et Annika teki ton pakkauksen ennen nukkumista..). Mä pakkaan nykyään AINA just ennen lähtöä. En tajuu niitä, jotka pakkaa jonku listan kanssa kaks viikkoa aiemmin, mut ei nekään varmaan mua. Mut hyvin oon selvinny tähän asti. (Ihme..)

Mä en tiedä yhtään mistä aloittaa, kuin tarkasti kertoa kaikki, ku jo pääkohtien kertominenki tulee venäyttää tän tajuttomaks.

Luxissa ei siis oo ryanairin lentokenttää, mut täält menee bussi suoraan Frankfurt-Hahnin lentokentälle ja sielt lentää koneita moneen suuntaan toisin ku Suomen Tampereen kentältä. Mä sain torstai iltana printattua lentoliput ja kelasin hoitaa ton bussiasian seuraavana päivänä. Joo, kyl mä sen hoidinkin, mut jos se ei ollu viime tipassa hoitamista, nii sit ei kyl mikään oo.

Selvittiin siis kentälle ja Lontooseen. JESJESJES. London Stansted nimiseltä kentältä mentiin bussilla Liverpool Streetille, josta otettiin taxi Greenwichiin, jonne oltiin buukattu se hostelli. Taksikuski oli mukava, vaikka vähän sekopäältä vaikuttikin (hyvällä tavalla) ja taksi oli veikee. Siin ei ollu takakonttii, nii takan oli tilaa kivasti, vaik auto ei ollu mikään iso.

Hostellille päästyämme oli nightlife lopettamassa siltä yöltä ja jouduttiin koputteleen ikkunoita et päästäis hostelliin sisään vain kuullaksemme, et oli tapahtunu joku virhe varauksessa, jonka tuloksena oli tapahtunut tuplabuukkaus ja se taas tarkoitti sitä, ettei meille ollu tilaa kyseisessä hostellissa enää.

Onneks samalla ketjulla oli useampi hostelli Lontoossa ja Camdenista löytyi meille pedit. Nii meiät lähetettiin sitten taksilla sinne (ei jouduttu ite maksaa taksia). Tosi ystävällistä porukkaa tavattiin ja se Greenwichin respa, hyvin hoiti työnsä ja small talkinsa, heitettiin hienoo läppää!

Camdenissa oltiin sit about 4am ja aamulla herättiin ysiks aamiaiselle, jonka jälkeen lähettiin tsekkaa cityä tarkemmin. Camden on tunnettu markkinoistaan ja voin sanoa, etten mäkään jääny tyhjin käsin. Meiltä loppu punnat kesken päivän sekä Annikalta että multa ja piti käydä vaihtaa lisää. Markkinoilla huipuinta on tinkiminen! Ja mä en yksinkertaisesti voinut mitään sille et löysin kaikkea ja ostin kans. Suomessa en ikinä löydä mitään. Suomessa shoppailu on erittäin reiästä.. tekee vaan ärtyneeks.


Camden Markettia


Mun Lontoon Ale -löytö. ovh. £50 ja maksoin £20 ja sopii mun Damin takkiin noi!:)

Oltiin siis St. Christopher's Innin Camdenin hostellissa ja voin kyllä suositella kaikille. Henkilökunta mahtavaa ja saman ketjun hostellissa oltiin tosiaan Bruggen reissullaki ja aion kyllä jatkossaki esim. reilin aikana suosia. P.S. Bruggessa en sitä tienny, mut siis ton hostellin avainkortin ku säästää, nii sillä saa 10% alennusta, jos menee saman ketjun hostelliin myöhemmin! Et hyvä tietää vaan, jos joku muukin meinaa suosia samaa ketjua. Alakerrassa oli Belushi's. Kuulemma Camdenin ainoa rockbaari. En sitten tiedä. Hyvää musaa siel kyllä tuli ja eipä hajonnu pää kaupoissakaan soitettuun musiikkiin, päinvastoin!

Tähän väliin vaan vikkelä maininta et kävin Lontoossa tietty Subissa, ku siit on tullu nyt jo perinne matkustettaessa! Ja siel oli jotain erilaisii juttui, mitä en oo ennen nähny:D Subiin sai esim. maissia. Ja oli hyvää, tietty!

Illalla sit nightlife ja Belushia pidemmälle ei päästy (ennen jatkoja siis;>). Tutustuttiin paikallisiin ja oli ihanaa, kun tajus kaikkia ympärillä olijoita! Ne puhu ymmärrettävää kieltä ...tääl Luxis, ku oon ain ihan hoomoilasena. Ja tiedän et brittiaksentti jakaa mielipiteitä, mut mä niiiiin rakastanrakastanrakastan sitä! Ja Lontoos oli myös hyvännäköisiä ihmisiä! Luxis ei oo:D (mut mielipiteistähän ei sovi kiistellä). Ja se ei oo vaan se ulkonäkö, vaan asenne. Lux on täynnä pankki-ihmisiä, Lontoosta löytyy kaikkea. Tosin ei pidä unohtaa, että Luxissa on 46500 ihmistä ja Lontoossa 7,1 miljoonaa.

Ei me kauheesti nukuttu lauantaina. Oltiin ekat aamupalalla, jonka jälkeen mentiin ottaa muutaman tunnin päikkärit ja lähettiin tekee sightseen kierros. Ostettiin päivälippu Lontoon undergroundiin (ym. julkisiin) ja matkustettiin Piccadillylle, josta sitte jatkettiin jalan ja nähtiin näin muutaman mainitakseni mm. Big Ben, Buckingham Palace, London eye. Kävin myös elämäni ekaa kertaa Starbucksissa. Monta kertaa on pitäny mennä, mut nyt vasta sain aikaseks. Onpahan tullu nyt sielläki sitten käytyä. Luxista kyseistä kahvilaa ei löydy.

Illalla pohdittiin, et mihis mentäis ja etittiin jotain kivaa nightlife paikkaa. Bussilla ei uskallettu enää mennä mihinkään, ku meil oli aamulento ja piti sille ehtiä. Lopulta Annika sit luovutti ja meni nukkumaan ja mä kävelin Camdenia, kunnes päädyin Belushiin (taas, ku emmä yksin halunnu mihkään kauas mennä) tutustumaan lisää paikallisiin ja taas päädyttiin jatkoille jonnekin, tällä kertaa Lontoon yliopistossa opiskelevien kanssa ja paikalla oli edustamassa muitakin skandinavian edustajia, vaikka minä tosin ainoana suomalaisena jälleen kerran. Hauskaa oli!

Yöllä sit riennettiin takas hostelliin ja puettiin päälle miljoona kerrosta vaatetta, koska lentokoneeseen sai tuoda vaan 10kiloa ja meil oli Lontooseen mennessä kummallakin yli yheksän. Oman laukun painoa en kattonu, ku tultiin takas, mut Annikan laukku oli kevyempi takas tullessa ja mul oli päällä ainakin 10 paitaa, kaks takkia ja mun pitkä villatakki, kahet housut ja kaks vyötä. Eli toisin sanoen voitte vaan kuvitella, millanen näky ollaan oltu. Varsin viehättäviä tietenkin ja kauneimmillamme. Ihmettelen vielki, et kuin kukaan tärkee muotihenkilö ei bongannu meitä..

Sit takaisin Luxin kotiin, hetki datausta ja totaalinen kuoleminen. Ai miten niin olin väsynyt! Aamulla heräsin sit virkeenä kuuden aikaan tosi söpönä kaikki vaatteet ja meikit päällä ja naamassa (tai ainaki osa meikeistä oli viel naamassa sen nukkumisen jäljiltä...)

Semmosta, illal mulle tapahtuu jotain uutta, eli joko tänään tai huomenissa kirjoittelen lisää taasen! Hejdå!

LONTOOOO!

Ei mulla muuta, mut vaik meni ehk viimeseen maholliseen minuuttiin kaikki järjestelyt (jotka on vielki vähän kesken), nii tää buukkas retken Lontooseen alkaen huomisesta et mahalasku arkeen eli takaisin Luxembourgiin tapahtuu maanantaina! JEEEEE! I'm so excited!

Too excited to sleep. Musta spontaanius ja hetkessä eläminen on jotain IHANAA ja aivan MAHTAVAA! Ja oon nyt niin.. FIILIKSISSÄ!

Ei mul muuta. Nyt ei vaan voi mitään muuta, huomen stressii loppujärjestelyistä ja pakkauksesta, mut just nyt oon Hulda huoleton ja iloitsen, kuin pikkulapsi joululahjan saadessaan!

Tätä asioiden sekamelskaa ei voi kiteyttää otsikkoon. (tosin mikäänhän ei ole mahdotonta, vai?)

Bonjour. Jos mul ois aikaa ja energiaa, nii vuodattaisin tänne ajatuksiani useammin, kuin mitä nyt teen. Mul on niin paljon ajatuksia, et on hyvä ees joistain päästä eroon. Vaikka toisaalta tuntuu, että yhden tänne kirjoittaessani on päähän tullu sata lisää. Mutta kylläh, elän siinä toivossa, et en oo ainoo tässä maailmassa, joka ajattelee liikaa (ja joskus se ihan oikeasti vaikeuttaa elämää!), joten nyt oon ihan happy tällaisena, ku mä oon. Ja tää on oikeesti ihan kivaa!

(Kuvatäytettä Dameista)


Eilinen meni töiden jälkeen siinä, et painelin tonne cityyn tapaan Hennaa, joka palaa tänään takas Suomeen lopullisesti. Yritin saada sen itkeä lirauttamaan (vai onks se tirauttamaan?:D), ku tiedän kyl et sille tulee kauhee ikävä mua (ja ehkä vähän muitaki.. Tsägäl). Mut sain sen vaan kikattamaan (ja ei oo tässä maailmassa vielä Hennan kikatuksen voittanutta. Et jos Henna luet tätä, nii voitko vähän nauhoittaa sitä ja lähettää tänne Luxin perähikiälle sillai et saan susta mun uuden soittoäänen?! Kiitos!) Samalla reissulla tuli nähtyä myös pari muuta suomalaista aupparia. Yhdessä yritettiin viettää laatuaikaa Hennan vikana iltana. (tosta ajan laadusta voi jotkut olla montaa mieltä, mut kyllähän se mäkkärin edessä seisominen kävi urheilusta, eipähän ainakaan sorruttu sisäpuolelle, ku kaikki yritti esittää ettei ne sinne MUKA halunnu... HAHHA.)
P.S. Jos Henna luet tätä, nii ensinnäki tääl paistaa tänään aurinko ja mä istuin pihalla tunnin lukemassa kirjaa auringossa paistatellen (enkä siis voi tajuta, miten oon vieläkin ihan lakanan värinen ja en nyt puhu noista mun punertavista lakanoista.) et toivottavasti siel Suomes on kylmä! Hoho.

Illalla sorruin lukemaan Twilight -sagan vikaa osaa, niin että oon nukkunu reippaat kolme tuntia viime yönä (laskin sen varaan et on easy päivä ja voin ottaa päikkärit, mut nyt mua ei yllättäen väsytäkään.. illalla sit senki edestä).

(Kuvatäytettä Damin upeesta leffateatterista.)


Tänään siis vähän aupaireilua ja nyt oon jo vapaalla ja jos joku muukin ois nii ois kiva lähtee jonnekin (vaik ees kävelylle, ku toi ilma on niin kevätkevätkevät!) Mut ehkä parin tunnin päästä sitte. Mul ois myös mahikset mennä tänään The Rasmuksen konserttiin, mut mul ei oo koneel kai yhtäkään niitten biisiä, nii en tiedä oisko se sit vaivan arvosta plus et mun pitää säästää noit mun viikonlopputrippei (ja reilii) varten.

Tulevan viikonlopun saatan hyvinkin viettää jossain toisessa maassa. Se vaan et Annika, joka mun matkaseuraks olis ainaki valmis lähteen, on vapaalla perjantaina (mä en) ja mä oon vapaalla maanantaina (se ei), nii kattoo nyt mitä tekis. Mulla kyllä onnistuu lähtö perjantainakin, mut tulisinko takas su vai ma ja sit ois ainaki kolme kohdetta mistä valita: [1] Irlanti, Dublin (jossa en siis viime vklp ollu), [2] Englanti, Lontoo tai [3] Espanja, Barcelona ja en tosissaan tiiä, et mikä noista houkuttais eniten! Lontooseen tuun tekee tripin varmaan toukokuussa kyl ja Barcelona ois varmaan ihanan kuumis, jos jaksais odottaa jonki aikaa viel kevättä eteenpäin ja Irlantikin pitää kyl nähä.. Vaikeeta tää elämä, ku ei osaa ees matkakohdetta päättää (tosin mä en kyllä mitään muutakaan).

Sit mun on pakko viel kertoo et nää palkkas siivoojan (oon salee kertonu tän jo, en jaksa muistaa ja tarkistaa). Tulee aina kerrottua kaikille samat asiat ja en voi muistaa et kelle oon kertonu ja mitä. Mä oon jo hyvin sinut fraasin: "Mä oon kuullu tän jo.." ja myös fraasien: "Mäkin" ja "Niin mäki" ja näin poies päin kanssa. Mut empähän ainakaan oo se porukan tuppisuu (ja tästäkin mä aina välillä kuulen jotain.. HAHAHA) Joskus vois kokeilla tota hiljaisuutta, mut mua varmaan luultais sairaaks tai suuttuneeks siin vaihees ja miks mä haluisin olla tekemättä jotain niinkin kivaa, kuin puhuminen ja se on yleensä ihan semihalpaakin!

Sit viel pari viikonlopun leffa-arvostelua:

Bride Wars (menee suomessaki tietääkseni)
Ei napannu. Mä oon yleensä kovinkin paljon hömppäleffojen fani (ja yks ehdoton lemppari on kyl She's the man!), mut siis no, ei tältä voinu enempää odottaakaan. Peruskliseehömppä, tunnetut näyttelijät (joit ilman tää ei ois ikin päässy leffateattereihin asti.. tai mistä mä sen tiedän). Voi katsoa, vaikkei aivoissa oliskaan mitään kapasiteettiä, pysyy silti juonessa mukana ja jos teil on jotain teiän miesystäviä vastaan, nii menkää kattomaan toi niitten kaa. Toi on niin tommonen tyttöjen hömppäleffa et miehet varmaan tykkää hyvää. (Huomaa sarkasmi.)

Traileri:


He's just NOT that into you
Toivottavasti muistin nimen oikein. (Melko paljon) Parempi, kuin edellä mainittu. Perustuu kirjaan ja ihan semmonen perushauska, mut ei kuitenkaan saanu mua lentoon niin hyvin, ku mitä oisin halunnu. Tosin en kyllä tienny mitä siltä odottaakaan, nii en ollu mikään maani myynyt teatterista ulos kävellessäni tai päinvastoin. Näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti menisin kattoo tämän!

Traileri:


Mua vois kutsuu leffafriikiks, rakastan leffoja ja oon nähny monta ja multa löytyy myös ihan kiva kokoelma leffoja. Tosin ei yhtäkään kauhuleffaa, en voi sietää! (mun mielikuvitus on liian vilkas ja en uskaltais nukkua tai mitään muutakaan vähään aikaan niitten jälkeen.) Lemppareita on liikaa. Rakastan myös kirjoja. Kummatki on oiva tapa uppoutua toiseen maailmaan kesken (tähän joku adjektiivi, esim. tylsää, stressaavaa etc.) arkea. Mut jos nyt alan noista kirjoittelee, nii tää venyy HEHTAARIpostaukseks. Vähintään. Eli meen nyt jatkaa tota Breaking Dawnia! nams.

Takaisin arkeen

Nyt on mun lomailut siis vähäks aikaa lomailtu, kun nyt on taas kumpaisetki vanhemmat koko ajan menossa ja mä oon sitten lasten kanssa. Kolme viikkoa sitä kesti ja en kyllä valita. Tosin nyt, ku lapsilla on lomat, nii monella muulla on lomaa ja ois voinu keksii jotain kivaa matkustamista ihmisten kanssa, jos mäkin oisin nyt lomalla, mut eiköhän sitä ehdi vielä tässä matkustelemaan ennen kesää ja kesällä varsinkin.

Heräsin tossa 15 yli 7, ennenku toi hostmama lähti yliopistolle (ku se edellisenä iltana oli ihan varma et lapset ois eka kuitenki hereillä), mut kello on nyt 7.45 ja lapset nukkuu vieläkin. Saa nähdä, että kuinka kauan vielä, mut nukkukoon nyt, kun on kerran mahdollisuus. Mäkin ihan mieluusti nukkuisin näin aamusin, yleensä nukunkin, mut nyt, kun on tosiaan lomaviikko, niin on vähän erilainen viikko tiedossa.

Tänään ohjelmassa hevosten pihalle laitto, makaroonilaatikkoa ja lasten kanssa leikkimistä. Hostmama tulee kotiin jo joskus ennen yhtä, nii sit varmaan lueskelen Breaking Dawnia (Twilight -sagan vikaa osaa, Eclipsen eli kolmannen osan luin tossa viikonlopun aikana!) ja opiskellakin vois sitte illemmalla, kun lapset menee nukkumaan, nii on sitte hiljasta ainakin. Pitää nyt kattoa et mimmonen tästä päivästä tulee, ku en tosiaan tiedä muuta ohjelmasta, ku mitä nyt oon edellä maininnu.

Ja en tosiaan ollu muuten siellä Irlannissa sitte (ja nyt jälkeenpäin kyllä vähän harmittaa), mut onneks täs on viel muutama viikonloppu jäljellä. Se Irlanti kaatu siihen et mul oli sata vaihtoehtoa viikonloppuna mitä tehdä ja sata asiaa hoidettavana ja ahdistuin ja päätin sitte olla tekemättä mitään (eli luin Eclipsen, söin ja nukuin).

Tääl ois ollu jotain karnevaaleiluiki, mut nekin sitten jäi välistä. Torstaina meen johki karnevaalihöskään lasten kanssa. Voisin täs yrittää vaik jotain hyvää päivärytmiäki saada takas.

No nyt toi vanhempi noista tytöistä heräs. Klo on kolmea minuuttia vaille kahdeksan. Myöhemmin lisää, heippa!

Lukutoukkailua kera New Moonin

Saagan ensimmäisen osan (puhutaan Twilightistä, Houkutuksesta) luin muistaakseni puol toista vuotta sitten ja tarkotuksena oli tossa välissä lukea ylppäreihin ja pääsykokeisiin, nii yritin välttää kaikkee houkuttelevampaa luettavaa siinä vaiheessa ja kaikkee muutakin houkuttelevaa (Helpommin sanottu ku tehty).

Nyt sitten vihdoin ja viimein päätin lukea nuo loput kolme osaa kyseisestä kirjasarjasta ja kysympähän vaan, et miten mä onnistu(i)n lukemaan reilu 500 vai vajaa 600 (en muista sivumäärää) sivua englanniks alle 48 tuntiin (eli tuon New Moonin, Uusikuun) ja miksei pääsykoekirjan lukeminen mee samalla lailla?! Stephenie Meyer ois hyvä vaihtoehto kirjailijaks, kun tulee uudet painokset pääsykoekirjoista seuraavan kerran...

Onneks on sentään enemmän inspistä tohon pänttäämiseen, ku viime vuonna ja siis mähän tarviin vaan lukusuunnitelman. Punaisen langan mun lukemiselle. Bestsellerit sen jo sisältää, vielä kun pääsykoekirjoihinki tulis semmonen, nii ei itte tarvis sitä mistään keksii.

Nyt kuitenkin häivyn leffaan kattomaan He's Just Not That Into You:n! Sisältää Jennifer Anistonia, Ben Affleckia ja Drew Barrymorea. Aivot on siis lupa jättää narikkaan. En toivo liikoja, niin toivon ettei toi oo ihan surkee!:D

Myöhemmin ehkä Flying Dutchmaniin tanssimaan!

Mut nyt meen et puss ja kram vaan kaikille! Vi hörs!

River Island

Löysin tosiaan Amsterdamista kaupasta nimeltään River Island maailman ihanimman kevättakin ja mun oli vaan pakko ostaa se. Heti, kun tulee tarpeeks lämpimät säät, nii mun päällä ei varmaan mitään muuta nähdäkään. Se on vaan ihanaihanaihana. Yritin napata sitä kamerallekin, mut salamattomuus/salamallisuus ei kumpikaan suostunut vangitsemaan mun mielestä sitä takin väriä ja henkeä, et tulkaa ihastelemaan sitä mieluummin livenä, nii ymmärrätte et miks mä innostuin siitä niin.

Tässä siis jotain yritystä:

Ekassa kuvassa laukku, jota jäin kuolaamaan, mut en ostanut (ainakaan vielä). Ja kaks ekaa kuvaa River Islandin -sivuilta.








Ja kuvissa esiintyvä kaulahuivi samaiselta reissulta, mutta kaupasta nimeltä Bershka. (Ostin sen ennen tota takkia ja olin viel enemmän innoissani, ku noi matchas niin hyvin yhteen! ja ton takin puhvihihat. Ihanat.)

PeLaSu (synttärit, Belgia ja pohdintaa seuraavasta moisesta, mutta Irlannissa)

Joo ensinnäki tää blogger vieläki näin kauniisti sanottuna kusbaa noitten (ainaki Dami) kuvien kaa. Olis ihan kiva, jos tää suostuis yhteistyöhön, varsinki, ku noita kuvia kertyy koko ajan lisää.. Semmoista.

(P.S. TääKIN venähti, ku aattelin et kirjotan ton Bruggen yhdellä kertaa. Mukavia lukuhetkiä!:D)

Edit// Menee hermot bloggeriin! ("#¤&#¤&%!) sain yhen kuvan läpi, mut saas nähä suostuisko tää vaik päivittää tän, ku oon yrittäny vaan miljoona kertaa...


Mutta joo, vaihteeksi jälleen kirjoitan ulkomaan matkasta ulkomailla, heräs ajatus et tää on varmaan vähän erilainen aupaireilu -blogi, ku tulee kirjoitettua aika paljon matkustamisesta muissa maissa (kaikilla aupaireilla kun ei siihen oo mahollisuutta), mut Luxembourg on kyllä siitä hyvä maa, et se tosiaan antaa siihen mahdollisuuden. Kuitenkin loppujen lopuks arki varmaan jokaisessa perheessä on melko samanlaista, rutinoitunutta lasten kanssa oloa päivittäin, ainakin useimmiten, niin empä tiedä, että kuka sitä sitten jaksaisi joka päivä kirjoittaa saati lukea saman tarinan eri päivältä. Tietenkin jokaisessa päivässä on jotain erilaista, mutta pääpiirteittäin ei kuitenkaan mitään sen hurjempaa, samalla kaavalla mennään. Ja onhan se selvää, että kun tapahtuu jotain spesiaalia on mukava kirjoittaa semmonen muisto ylös, nii voi sitten nauraa kommelluksilleen kiikkustuolissa.



Saman ilmiön itseasiassa huomaa muidenkin, kuin aupairien elämässä ja jo valokuvia katsellessa. Albumeita löytyy kyllä häistä, ulkomaanmatkoista ja ties mistä juhlista ja tapahtumista varmasti. Kuinka monelta löytyy kuvattuna arkea? Minä syömässä, minä vessassa, minä ulkoilemassa, minä opiskelemassa, minä katselen televisiota. Niimpä. Miettikääs sitä. Hassua miettiä myös, kuinka tää valokuvien-ottamis -kulttuurikin on muuttunut, kun nykyisyys on niin digikameroitunutta. (Nimimerkillä otin vajaat 400 kuvaa la-su -kestäneestä Bruggen reissusta ja en raahannut sitä (järkkäriä) nightlifessä edes mukanani (ei ihan kaikkein käytännöllisin siellä tanssilattialla se..), eli muutama kuva tullut otettua kyllä. Tietenkään kaikki eivät ota niitä kuvia kuin ne välttämättömimmät. Itse ajattelen sillä logiikalla, että mitä enemmän kuvia, sitä suurempi todennäköisyys on, että edes yksi niistä on onnistunut. Hah, mut eikös se oo niin, että tilannekuvat tuppaa olemaan niitä parhaita? Ja digikamerasta voi kuitenkin aina poistaa otokset, jotka ei kelpaa. On ihanan vapauttavaa, kun ei tarvii reissun aikana miettiä et enää 7 kuvaa jäljellä ja sit on filmi loppu.

Johan meni taas pohdiskeluks ja aiheesta harhautuminen tapahtui silmää räpäyttämättä. Mulle tapahtuu tätä kyllä ihan kaikkialla, kirjoittaessa tai puhuessa, ajatuksissanikin, et ei oo uutta. Eikä varmaan teillekään enää, jos ootte tätä yhtään lukenu aikasemmin.

Asia jatkukoon: Mulla (aupairina) on nyt ollut spesiaalina vielä se, että toi hostmama on tosiaan ollut lomalla tässä pari viikkoa ja tää kolmas viikko oli semmonen jokotai, joka selviäisi myöhemmin ja se on nyt siis sitten vielä tän viikon lomalla ja haluu tietenkin olla lastensa kanssa mahollisimman paljon, nii mua ei oo oikeestaan tarvittu, eli mäkin oon ollu lomalla ja siks on tullu nyt matkusteltua ja tehtyä kaikkea normaalista poikkeavaa, kun siihen on ollu niin hyvät mahdollisuudet. Kuka jättäisi tällaisen mahdollisuuden käyttämättä?

Vielä kivempaa olis (edelleen), että joku muukin olis lomalla, mut kyl tää on näinki tosi nopeesti vaan hurahtanu ja tosiaan nyt tämä viimeisin viikonloppukin tuli oltua Belgiassa Luxembourgin sijaan, enkä ollu yksin, koska aupaireilla on viikonloput yleensä vapaita. (Itse en ainakaan tiedä ketään kenellä ei olisi, mutta varmaan niitäkin löytyy, vapaat on sit varmaan järjestetty vähän erilailla). Matkaan lähti (ja sieltä myös tuli takaisin, kyllä.) kahdeksan suomalaista aupairia ja itse matkakertomus alkaa tästä:

Mun matkani alkoi jo perjantaina, kun lauantai aamuna klo 7.19 lähti meidän juna kohti Bruggea ja olis ollu kovin epämukavaa järjestellä itseni täältä Luxembourgin maalaismaisemista tuohon aikaan Cityyn, niin olimpas sitten Heidillä yötä tällä kertaa ja tutustuin taas yhteen suomalaiseen perheeseen täällä lisää. On oikeestaan mielenkiintoista tavata näitä suomalaisperheitä täällä. Ensinnäkin kaikki suomalaisperheet, ainakin ne, joilla on aupairit, tuntuu tietävän toisensa jotain kautta. Tässäkin perheessä multa kysyttiin et missäs perheessä oon ja sain hämmästyneen katseen, ku kerroin olevani luxembourgilaisessa perheessä. (ja sata kysymystä alkaen siitä, kuinka tänne päädyin ja viel luxembourgilaiseen perheeseen, jotka puhuu kotona luxembourgia) Oon varmaan sanonu jo aikasemmin, mut suurin osa suomalaisista aupaireista on täällä suomalaisissa perheissä. Muakin tosin vastavuoroisesti kiinnostaa näitten perheiden historia siitä, kuinka ne on päätyny asumaan ulkomaille ja just Luxembourgiin ja jokaisella on tietenkin oma tarinansa kerrottavanaan (ja mä tykkään kaiken tän puhumisen lisäksi myös kuunnella ihmisiä).

Sain myös hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä perjantaina vietettiin yhden kanadalaisen aupairin synttäreitä, joihin osallistuimme myöskin me. Tarkoitus oli, et mennään vaan istumaan Italiano -nimiseen kahvilaan viettää hetkeks aikaa ja moikkaamaan tuttuja, mutta meillä oli sitten niin hauskaa et lähdettiinki viel jatkamaan iltaa joksikin aikaa tanssien! (kun kyllähän me nyt siel Brugges selvitään vaik vähän väsyttäiski, ku voidaan sit nukkua vaikka junassa yms. tekosyiden turvin. Haha.) Ei siinä muuten mitään, mut näytettiin (ainakin mielestämme) ihan hirveiltä, ku ei oltu pistetty itseämme juhlakuntoon. Mikään ylempi voimakaan ei tiedä miten me selvittiin sinne silti ja sieltä pois ja kukaan meidät nähnyt ei tuupertunut järkytyksestä eteemme (vaikka itse tein niin nähdessäni kuvamateriaalia kyseisestä illasta. Tai no, ainakin melkein. Hah.).



Oli hieno ilta joka tapauksessa ja sieltä päädyttiin sitten herätyskellon laitettuamme nukkumaan ja haaveilemaan aamun pelastavasta ja virkistävästä suihkusta.

Lauantaina sitten nähtiin kaikki kahdeksan seitsemän aikoihin juna-asemalla ja hypättiin junaan. Voisin kuvailla tähän junamatkanki, mut sitä en nyt tee, toivottavasti teist ei nyt tunnu et missaatte ison osan mun matkaa, kestihän se matka Bruggeen kuitenki (vaan) neljä tuntia (mut miettikää miten paljon esim. huonoa läppää, jolle silti nauretaan siihen mahtuu).

Bruggessa otettiin bussi hostellille ja jätettiin meiän kamat luggage roomiin, kun huoneeseen pääs vasta klo 14.30 ja lähettiin kattoo kaupunkia ja otettiin miljoona kuvaa. (Minä edestä, minä takaa, minä sivusta, minä makaan. Tai no ei ihan näin, mutta tuli niitä kuvia silti otettua.) Käytiin kaupoilla ja itse innostuin kaupasta nimeltään New Look, olisin halunnu sieltä vaan KAIKEN. Ainaki melkein, eikä ollut paha hinta-laatu -suhdekaan siellä, mitä nyt päällimmäisenä jäi mieleen. Se vaan, et mul oli rajallinen budjetti, ku Dameis ei niinkään ihan tainnu olla, nii jätin sit kauppaan paljon tavaroita, joita IHAN VARMASTI tarvitsin ja päätin et mun pitää viel päästä Bruggeen et saan sielt kaikkii kivoi kesävaatteita ja kenkiä ja laukkuja ja ja ja. Ostin sielt kyl yhet kesägladiaattorit, vaik mul on viel viime kesäsetki (jotka otin tänne mukaan Suomen joulureissulta, koska ne on niin ihanat ja kevyet ja helpot) ja nyt mul on kahet ihanat kesäkengät. Jee! Viel tarvitaan ihanat kesävarpaat, mut onneks sil ei nyt oo niin nuukaa, ku käyttää sukkia 24/7, nii kukaan ei osais ees arvostaa sun lakattuja varpaankynsiä.

Sit käytiin kahvilassa ja varattiin pöytä iltaa varten, ku päätettiin mennä syömään. Olihan sentään ystävänpäivä. Ainoo vaan et meit oli kahdeksan tosiaan ja lähes tulkoon jokainen paikka siellä oli täynnä ja ainakaan mihinkään ei mahtunu kahdeksaa, nii päätettiin sit jakautua kahteen, eli neljä per ravintola. Puolet meni kiinalaiseen ja puolet (sis. minut) toiseen ravintolaan ja söin namnam lohipastan (tosin siin kastikkees oli sieniä, hyi, ja viskasin ne Heidille, ku se niistä tykkäs. En muuten tykkää kiinalaisestakaan. Jotkut kutsuu mua NIRSOKS. Tsädäm. Nyt tiedätte musta taas yhen faktan lisää jee).



Ahhahaa, muistimpas vielä yhden jutun, joka on kovin hupaisa. Mä en ymmärrä viineistä mitään (en yleensä edes niitten maun päälle tai no jälkimaun. Joo tiedän et oon iso lapsi.. :D). Otettiin ruokajuomaks talonviini ja mun lasiin kaadettiin sitä sitte ensimmäisenä. Mä jo sitte odotin et kaada nyt muillekki kunnes sit tajusin et hitsi, joudunks mä olee se, joka joutuu maistaa ja hyväksymään sen. Siis eikäh. No mä sit olin olevinaan tosi viini-ihminen ja hyväksyin sen. Jee. Ei naurattanu joo ei. (Huomatkaa sarkasmi.) Onneks kaverit esitti et ne luotti mun viinitaitoihin, eikä näyttäny mulle et ne epäili sitä mun viinin hyväksymistä, kun en ainakaan äsken ollu avautunu niille siitä, et maito on tosimiehen juoma ja viini... nojoo. Täällä tosiaan viini on semmonen juttu, et jos sitä ei osaa ennen juoda, nii varmasti jälkeen. Mullaki on viel viis kuukautta aikaa oppii lisää viineistä. Sit en ehkä nolaa itteäni niitten suhteen. Ehkä.

Sen jälkeen takas hostellille, jossa sit tavattiin koko kahdeksan poppoo taas ja vaihdettiin kulinaristiset kokemuksemme, laittauduttiin ja mentiin hostellin alakertaan istuksimaan nauttimaan muunlaisia kulinaristisia kokemuksia. Mä muuten en pidä oluestakaan ja olut on se, mistä Belgia tunnetaan ja kaikki sit tyyliin maisteli siellä oluita. Mäkin yhden. Vadelmaoluen ja sit päätin et en edelleenkään tykkää oluesta, vaik se ei kuulemma oluelta ees maistunu. (Niin varmaan. Olin erimieltä. Hoho.)

Veikkaan kyllä et sieltä löytyis jokaiselle jotain, itse vaan en halunnu ottaa selvää niistä sadasta pahasta ennenkuin löytyis yks hyvä. Mut jos joku haluaa tänne vertailuja Suomen ja Belgian oluista (niin paljon ku niitä nyt ehti siellä maistelemaan, nii möläyttäkää jotain kommenttiboksiin, nii voin kysellä kavereilta analyysejä). Joku oli ainakin kivasti pehmeempää Suomen tarjontaan verrattuna ja pitääki tähän viel kertoa semmonen fakta, jonka hammaslääkäriksi valmistuva kaverini on kertonut. (Hypätään siis taas asiasta viidenteen, mut ehkä taas palataan raiteille joskus. Hopeless.)

Eiku siis, oluthan on alkoholijuomista kaikkein vähiten epäterveellisin (en tiedä oisko tohon voinu sanoo terveellisin) hampaille. Älkää kysykö miks, en enää muista. Kai siinä on vähän sokeria ja happamuus on joku kivoin. Samainen kaveri kertoi myös, että makuhiilihappovedet on hampaille tosi tappoa, eli jos on pakko ostaa pallovettä (lainattu Leo 2v:ltä toi sana) eli vissyä, nii ottakaa sitä perus. Sekään ei oo hyvää hampaille, mut makuvedet on jotain hirveetä. Tääkin kai liitty jotenkin happamuuteen. (P.S. Jos ette välitä hampaistanne, niin ignooratkaa edellinen.)

Sieltä hostellin alakerran pubista lähdettiin sitten kunnon clubille. Ensimmäinen johon mentiin oli joku maailman täysin ikinä, ilmanen sisäänpääsy ja sisään ne päästi kyl kaikki oikeesti. Se oli niin täynnä et siel ei kyllä päässy tanssimaan, eikä kyllä tekemään mitään muutakaan, mut onhan se seisominenkin kivaa. Me kuitenkin haluttiin tanssimaan ja vaihdettiin paikkaa.



Toisessa paikassa tanssittiin sitten koko loppuilta, tutustuttiin joihinki ausseihin ja espanjalaisiin ja oli hauskaa ja maistoin olutta, jälleen kerran. Tällä kertaa kirsikkasemmoista, mut sitäkin vaan sen takia, kun siel oli eräs avokätinen aussi. Voin kyllä sanoa, et se oli oikeestaan ihan siedettävää olueks. Mut ihan siedettävä ei oo ainakaan yleensä oo sellaista, mitä itse ostaisin. Puol viis saatiin taksikyyti hostellille ja mentiin petiin. Mä kömmin mun valmiiksi valaistuun sänkyyn, koska oven yläpuolella oli ikkuna ja käytävässä valot. Jee.. ja mun alapuolella nukkui nuori aussimies. Joka onnekseen oli joutunut huoneeseen seitsemän suomalaisneidon kanssa ja mä olin rohkee ja uskalsin mennä nukkumaan sen yläpuolelle sitten (ja sain huoneen tosiaan huonoiten sijoitetun sängyn, jonka tajusin vasta silloin puol viis). Meitä oli tosiaan matkassa kahdeksan, mut yks meistä buukkas hostellin myöhemmin, niin oli saanut sitten eri huoneen, mut sehän vaan nukku siellä ja hengas meiän huoneessa sen ajan, mitä siellä nyt oltiinkaan.

Seuraavana päivänä syötiin aamupala, käytiin kaupassa, kierreltiin kaupunkia, otettiin välipalaa, käytiin kanaaliajelulla ja tuulimyllyposetettiin ja otettiin bussi juna-asemalle ja junalla Luxembourgin koteihimme uupuneena nukkumaan. Oli hieno reissu ja mä voin ainaki ihan mieluusti palata Bruggeen anytime!

P.S. Menkää kaikki oluen ystävät Belgiaan, suosittelen lämpimästi. Valikoima on LAAJA ja ainakin Brugge oli mahdottoman kaunis kaupunki (tosin kesällä varsinkin _täynnä_ turisteja) eli oltiin siellä varmaan oikein hyvään aikaan. Sääkin oli ihanan keväinen. Sieltä löytyy kaikkea, kauppoja, ruokapaikkoja, nähtävyyksiä, hevoskärryajeluita ja kanaaliajeluita (jollasella mekin käytiin sunnuntaina). Nähtiin myös tosiaan tuulimyllyjä ja valloitettiin ne Don Quioteen tyylillä.



Tällä hetkellä punnitsen mielessäni "Miksi kyllä ja miksi ei" -listaa siitä, ostanko lennot Dubliniin ja vietän siellä ajan tän viikon torstaista sunnuntaihin vai en. Kaveri sinne tulis lauantaina, eli viettäisin torstain ja perjantain yksin, tosin hostellissahan mä nukkuisin ja puhun englantia, jota Irlannissakin yllättäen puhutaan eli en varmaan joutuisi kuitenkaan ihan yksin olemaan, vaan tutustuisin uusiin ihmisiin, joitten kaa viettäisin aikaa ja pitäisin hauskaa tai sit pyörisin valokuvailemassa ja mahdollisesti shoppailemassa pari päivää yksin ja viettäisin viikonloppua kaverin/kavereiden kanssa. Oli vaihtoehto kumpi tahansa, niin olis varmaan aivan mahtava reissu. (Tosin kyl mä Luxissakin saisin mahtavan viikonlopun vietettyä.)

Toisaalta tohon menee rahaa, mut se on kuitenkin tosi edullinen ja jos aikaa on ENÄÄ viis kuukautta, nii ja kuukaudessa on neljä viikkoa, nii mullahan on viis kertaa neljä eli kakskyt viikonloppua enää about jäljellä keski-Eurooppaa ennen reiliä ja niin paljon viel tekemättä ja kokematta, et hitsi. Nyt en kyllä tiedä. Jos jollain on mulle tähän valmis ratkaisu, niin saa kertoa. Mä en osaa päättää mitä tekisin. Ehkä huomenna, kun herään, kaikki on selvää. Lähen siis nyt näkemään enneunen tästä mun päätöksestä. Juupajaapailu on jotain tosi ärsyttävää. Miksi siis harrastan sitä?! Koska en halua tehdä vääriä päätöksiä, mut voinko mä tässä tapauksessa muka päättää väärin? Justiinsa. Ehkä tosiaan nyt on aika untenmaiden. Heippa!

Foto's van Amsterdam + Alla hjärtans dag Belgiassa.

Pictures. Bilder. Photos. Kuvia. Nyt niitä tulee. Olkeepa hyvät.



...jos tulee. Oon täs pari tuntii yrittäny saada ladattua näitä tänne ja tää vaan jotain lagaa koko kökkö. Yhen päästi läpi. Nicole Kidmanin. Ehkä blogger on in love with Nicole Kidman, koska mitään muuta selitystä en tälle keksi. Mut yritys jatkuu. Editoin heti, ku onnaa.

Huomenna on kaverin synttärit ja toinen asia mitä huomenna tapahtuu on et hostmama lähtee bailaa ja kysy et haluisinko sen mukaan, mut koska ylihuomenna aamulla lähden tai juna lähtee ja minä + seitsemän muuta aupairia sen sisällä lähtevät puksuttelemaan kohti Belgiaa, tarkemmin ottaen Bruggea, nii en tiedä millä energialla siel Belgias sit toimisin. Tosin Duracell -pupuhan on toinen nimeni (ei puhuta aamuista..). No fiiliksen mukaan mennään! Eletään hetkessä, nii elämä on hauskempaa.

Meen nyt vähän googlaa et onks siel Belgiumissa mitään kivoi spessu tapahtumia ystävänpäiväks. Mä haluun teemapäivän. Pukeutuisin pinkkiin, jos omistaisin sitä sen verran, etten olis puol alasti (joo älkää ees kuvitelko). Ainaki mul on mun upeet uudet lasit tuolt Dameist, mut viel tarvitaan something more. Ryhdyn Amorin apulaiseks lauantaina et varo vaan Brugge!

P.S. Kävin tänään leffassa kattoo The Duchessin ja siis vaik siinä ajassa on jotain aivan mahtavan mielenkiintoista, nii onneks kampaukset on tänä päivänä vähän eri luokkaa. Hoho.

Amsterdam ja last part.

(Edit// Psst.. Laitan illalla vähän kuvamateriaalia! Lupaan.)

Eilen yöllä ei jaksanu tarinoida, mut onneks sen voi tehä tänäänkin, nii mitään ei oo viel menetetty (ja kaikkien suureks yllätykseksi nyt ei oo ees yö).

Elikkäelikkä, mihis mä viimeks jäinkään. Tän pitäis varmaan jatkua lauantaista.

Lauantaina siis herättiin jälleen kerran hostellistamme, oltiin jotain über väsyneitä, mut raahauduttiin aamupalalle, ku aateltiin nyt elää siel koko rahan edestä. Söin jonku kämäsen käntyn sitte, olis siel ollu jotain myslii sun muuta, mut tosiaan ei ollu mikään nälänhätä -olo, ku tyyliin unissakäveli sinne aamiaiselle. Sen jälkeen raahauduttiinki viel vähäks aikaa lepuuttaa silmäluomiamme, ennenku sit oikeesti herättiin (väsyneinä, mut ei haluttu missaa päivää näkemällä unia), muuntauduttiin ihmisiks ja lähdettiin kiertelee maita ja mantuja.

No meiän maita ja mantuja tarkoitti yllättäen sitä shopping streettiä, ku Jenni ei tosiaan viel siihen mennessä ollu löytäny niit uusia kenkiään. Elettiin sit siinä luulossa et kaupat menee viideltä kiinni ja joku kymment vaille viis Jenni sit keksiki et ne yhet Adidaksen valkoset kengät kultasil raidoil on sen ja sit juostiin ihan hiessä et löydettäis semmonen putiikki, missä niit oltiin nähty. Ne shoppailtuamme lähettiin köllöttelee takasin Dam Squarelle päin ja katottiin et noil kaupoil tulee kyl kiire saada noi ihmiset ulos noista kaupoista kahessa minuutissa. (No ei ne sit saanukaan..) Meille sit selvis et kaupat oliki auki kuuteen. Uujee. No ei se mitään, ihan hyvä et meiän deadline oli jo viideltä, nii saatiin jotain jopa aikaseks.

No sit täs välis varmaan haettiin jotain pikkupurtavaa ja palattiin hostellille. Oltiin varmaan yhtä virkeitä, ku noi kaverit tuolla ruumishuoneella (olipas kiva vertaus. Yh.) ja päätettiin sit ottaa ihan pikaiset torkut et selvittäis illasta kunnialla. No ne torkut vähän venähti, mut onneks ei liikaa kuitenkaan, sit pikamuuntautuminen iltaa varten ja ei kun menoks. Tarkotus oli viel edellisenä päivänä mennä eri aukiolle tai jonnekin, mut sinne oli pidempi matka ja oltiin apostolin kyydillä liikenteessä (jos joku ei tiedä, niin ihan kävellen siis vaan), nii päädyttin sitte Rembraintpleinille jälleen kerran. Oli muuten enemmän porukkaa liikkeellä silloin. Tarkotus oli ennen sinne saapumista käydä tsekkaamassa nyt se Escape -klubi, joka on kuulemma yks suosituimmista klubeista täällä, mut jonon nähtyämme päätettiin taas jättää väliin (ja sisäänpääsymaksuki tais olla 12,5e ja oltiin köyhdytty matkalla siihen mennessä jo sen verran et päätettiin liikkuu jossain siedettävässä budjetissa edes).

Päädyttiin yllättäen Woodyssiin, tosin erittäin täyteen sellaiseen, mut siel tosiaan oli tanssittavaa musaa ja tuli muuten mieleen et tuol oli monta klubia, jossa vessaan pääsy makso 50senttiä, et niille, jotka siel ravaa paljon, nii toi voi olla ihan köyhdyttävääkin hupia. Loppuillaks vaihdettiin klubia ja olihan meil ihan hauskaa siellä. Se olis ollu puol kuuteen asti auki, mut ei me ihan noin aamuvirkuiks aateltu ryhtyä, ku check outti oli klo 11 ja viel olis kokonainen päivä edessä, joka pitäis jaksaa. Must on niin epistä et univelkaa kyl kerääntyy, mut sit ei voi kuitenkaan nukkuu säästöön..

Sen vikan clubin nimeä ei tietenkään muisteta, ku siel oli valokuvaaja ja musta on nyt jossain joku tosi söpö kuva, enkä ees tiedä missä, enkä mä tiedä miten toi mun ystäväni googlekaan löytäisi sitä. Ja kuvahan must otettiin, ku mul oli niin hehkeet I-believe-in-love -lasit päässä! (tai aina silloin ne oli mun päässä, ku kukaan ei halunnu testaa niitä ja ne on ihan ehjät ja hyvinvoivat vielä! Ystävänpäivänä, ku mennään Belgiaan, nii ne pääsee taas oikeuksiinsa.)

No sit lähdettiin jossain vaiheessa iltaa kohti hostellia ja napsittiin viel upeita poseerauksia Jennin vaaleanpunaisella pokkarilla matkan varrella (Jennin kameral otettiin iltakuvat ja mun kameran päiväkuvat, ku mun kamera on sen verran jöötti, ettei sitä oikein illal raahata..). Oltiin sitte semmosen makeen valokuvasta tehdyn seinän luona, ku joku randomi tuli siihen meille rupattelee ja juteltiin siinä sitten ja se kertoi, että sil on oma ravintola ja plaaplaa elämäntarinan ja se sitte kysyi, josko haluttais tulla käymään sen ravintolassa istuksii hetken ajan aikamme rupateltuamme. Katottiin siin vaiheessa Jennin kaa toisiamme silmiin (ja todettiin et ne on vielä jotenki kummassa auki väsymyksestä huolimatta) ja mentiin sit vähän sillai ööö mitä täs nyt tapahtuu fiilingeis käymään siel. No se kyseli meiltä sitte et mitä me halutaan ja sanottiin ettei tarvita mitään. Sit se veti jostain pakkasesta ruotsalaisen Almondy -merkkisen Daim-kakun! Oltiin siis että mitä hitsiä ja maistettiin sitten palaset (ollessamme tosi hämillämme siitä et syötiin Amsterdamin aamuyössä ruotsalaista kakkua..). Oli se ihan hyvää silti ja janojuomaks otettiin ihan vaan vettä. Se omistaja sitten näytti meille jotain videoita youtubesta ja sano meille, et jos tullaan viel takas Dameihin, nii sil ois tarjota meille töitä tarjoilijoina sen ravintolassa (ilmeisesti meiän englanninkielen taidot oli tarpeeks siedettävät). Merkillinen ilta, mut ihan hauska. Sit palattiin hostellille ja painuttiin petiin.

Sunnuntaina siis herättiin jälleen kerran hostellistamme, mutta koska oltiin väsyneitä ja ei katottu et siel tarjoiltava aamiainen olis tarpeeks ravitseva et viittittäis nousta, nii päätettiin nukkua niin pitkään kuin mahollista ja sit pikaihmistyminen (yökkäristä vaatteisiin ja vähän jotain muutakin) ja pikapakkaus ja check out klo 11. Meni kyllä viimesiin minuutteihin, mut se oliki tarkkaan suunniteltu aikataulu (kukaan ei usko tota..). Sen jälkeen jätettiin tavaramme luggage -huoneeseen säilöön, ettei tarvis raahata niitä pitkin maita ja mantuja koko sen päivän ajan.

Päivä meniki sit vikkelään. Tarkoitus oli eka mennä leffaan siellä. Leffateatterille asti päästiinki, mut ei siel kai sit menny hyvään aikaan mitään sellasta, mitä ois menty kattomaan ja mentiin sit istuksiin Subiin (ku tosiaan ei oltu sitä aamupalaa syöty) ja muutenki pörräiltiin päämäärättömästi se päivä, kunnes mun tuli aika lähteä. Tosiaan matkustaisin taas junalla ja Jenni lentokoneella. Mun juna lähti viittä vaille kuus ja se pääs niinkin pitkälle, ku ensimmäiselle pysäkilleen lähdettyään, ku ilmotettiin teknisestä häiriöstä. Sit se lähti takas ja lähti vähän eri tietä Brysseliin, ku sen oli tarkoitus. Ihmiset ohjattiin sit ekalta pysäkeiltä ties mihin busseihin yms. jotka siis olis jääny parilla seuraavalla pysäkillä, joille toi juna ei ikinä päässy. No ei siinä mitään, kyllähän junassa on ihan mukava istua. Mut toi juna oli lopulta sit tunnin myöhässä. Kiitos tästä tuurista matkustamisten suhteen.. Ei siinäkään ois ollu mitään, mut myöhästyin siitä Brysselin junasta, johon olin suunnitellu meneväni, ehdin vikaan, joka sinä päivänä viel meni (enkä siis joutunut jäämään Brysseliin yöksi). Ei siinäkään viel mitään, mut myöhästyisin täten myös VIIMEISESTÄ junasta, joka menis mun kaverille, jonne olin menossa yöks, koska itte asun Luxembourgissa niin huitsinnevadassa et sinne en ois päässy millään (tai no taksilla..) mut tääl on taksit sitä luokkaa, et se ois maksanu sitte 70-80 euroo, tonne meiän huitsinnevadaan ja ois varmaan halvempaa ollu ottaa hotellihuone. Kivakiva.

No ei siinäkään mitään, mut junan konnari sano mulle sitten et jos oot Luxembourgiin menossa, nii sun pitää vaihtaa junaa Arlonissa, et tää ei mee sinne. Ensin koin järkytyksen, et eikö tää ikinä lopu. Olin ihan varma et se konnari vaan veetuilee mulle. Mut sit ku se teki sitä muillekki, nii aloin epäilee et se puhu sittenki totta, toisin kuin siellä oleva kyltti, jossa luki vähän väliä "Destination: Luxembourg" ja myöskin mun juna-aikataulu, jossa luki myös et se menis Luxiin. En sit uskaltanu nukkua siel junassa, ku pelkäsin et heräisin jossain takapajulassa ja en uskaltanu luottaa siihen mun aikatauluunkaan, nii en tienny mihin aikaan olisin voinu laittaa herätyskellon. Onneks se junan vaihto olikin sit ihan helppo, ettei tarvinnu ettiä sitä jostain miljoonan laiturin välistä (tosin siihen aikaan varmaan muutenkaan kauheesti junia Arlonissa liikenteessä..) ja pääsin lopulta Luxembourgiin.

Otin taksin, koska muuta en voinut ja kirosin junat maan alle (pohdiskelin et ne saa korvata tän mun taksimatkan, koska olisin säästäny taksimatkan verran rahaa muutenkin jo köyhtyneestä kukkarostani, jos ne junat ois kulkenu ajallaan..). Varsinkin, kun Jenni laitto mulle viestiä et kerran se on taksilla menny niille ja se makso 35 euroa ja vois olla enemmänki sieltä mistä mä tuun. Kirosinkirosinkirosin. No se taksikuski oli onneks mukava ja köyhdyin "vaan" 30 euroa. Siin mittaris luki itseasiassa 30,90e ja se taksikuski pyys multa "vaan" kolmekymppiä, nii must tuntu melkein et oisin säästäny jotain.. ehh. Olin sit Jennillä joskus yhen aikoihin muistaakseni ja tosiaan olin Dameista lähteny kuudelta. Ahhh tota matkustamista. Odotan innolla jo kesän reiliä.

Aamulla nukuin. Ja Dami-selostus loppuu tähän. Kiitos seurastanne.