TicTacTooMuchTimeToday

Vieläkin oon kipeenä, erityisen hottentottia on tämän hetkinen ääneni. Kuulostan omasta mielestäni ihan drag queenilta eli yritys kuulostaa NAISELTA on kova. Mut toisaalta se on ihan positiivista, et jotain ääntä sentään tulee. Pari päivää sitten ei tullut.

Huomenna oon menossa ekaa kertaa toiseen perheeseen babysittaamaan ja sieltä tulee ihan tuntipalkkaa, nii saan ees jotain pientä lisää tuohon taskupalkkaani täällä. Ruotsalais-Uus-Seelantilainen -perhe kyseessä ja täytyy sanoa, et onneks en oo enää pahasti kipee, ku ois noloo mennä sinne ekaa kertaa sillai kuolleena ja viel nolompaa tehä viime hetken peruutus ja jättää ne pulaan. Toivotaan, et jätän sen verran hyvän vaikutuksen, et pääsisin uudestaankin joskus vähän lisätienestejä hankkimaan.

Tänään vietän pitkästä aikaa (ainakin vielä nyt kello kuuden aikoihin luulen viettäväni) vapaan perjantain. En lähe mihinkään, parannun vähän lisää ja olla möllötän, niinku koko päivän tähän asti ja pänttään lisää ja saan lisää ajateltavaa mun ajatustulvia täynnä olevaan pääkoppaani. Joku päivä oikeesti haluisin tietää ja kokea sen, miltä tuntuu elää päivä putkiaivona.

Inspiroiduin siis tänäänkin lukemaan tota sosiaalipsykologiaa (ehkä tää kipeenä olo on sittenki ihan kannattavaa), joka on oikeesti kyl tosi mielenkiintoista. Just yks päivä avauduin mun kavereille siitä, kuinka tuttuus ja tottuminen (ainakin tiettyyn pisteeseen asti eli non-kyllästymiseen) vaikuttaa ihmisen mieltymyksiin. Tämä selittää kuulemma esimerkiksi sen, miksi ihminen yleensä pitää peilikuvastaan enemmän kuin normaaleista kuvistaan ja muut ihmiset taas muita katsellessaan toisin päin. Onhan ihminen elämässään nähnyt peilikuvansa niin monta kertaa ja tottunut siihen, mitä näkee peiliin katsoessaan. Muita kuvia katsoessa kyseessä on siis huomattavasti vieraampi ja epämiellyttävämpi henkilö. Aika mielenkiintoinen teoria, eikös?

Sit halusin viel kertoo, et kuin ylpee oon näistä lapsista, ku ne tajuu englantia jo järkyttävän hyvin (eli ei tosiaan voida hostmaman kaa enää käydä ihan mitä vaan keskusteluja ilman et käytetään salatermejä tai että ollaan toisessa tilassa kokonaan!)Ja ne on siis 4v ja 6v ja tosi nokkelia tyttöjä.

Mä myös paljon harvemmin sanon niille, etten mä ymmärrä ja ne paljon harvemmin joutuu pantomiimaa mulle mitään! Jee! Tosin mä myös ymmärrän joitain juttuja, joita ne puhuu letzeks, vaik oon yrittänykin välttää olemasta oppimatta luxembourgia, koska osaan jo suomee ja ruotsii ja ne on jo salakielii maailmalla.

Ranskan kurssi taas on ihan super ja yritän tehdä oppimista niin paljon kuin mahdollista ja meil on viel ihan über mahtava tiimi siel ja opettajaki on tosi kiva. Tol opettajal on itseasiassa tosi paljon merkitystä mun oppimiseen, motivaatioon ja tuloksiin. Aina on ollu. Siks oonki miettiny et miten joitain ihan ihmetapauksia päästetään opettajiks..

Sit tosta suomen kielen salaperäisyydestä viel. Käytiin tuol kielikurssilla läpi, et mikä on milläkin kielellä äiti. Ollaan aika monikulttuurinen ryhmä. Ja siis kaikilla muilla kielillä se varmaan vähintään alko M:llä ja muistutti mamaa, mamania, mammaa tms. ja sit mä töksäytän et ÄITI. Vähän ne kohahti. Pitää mua varmaan tosi outona tai no mun äidinkieltä ainakin ja jouduin toistaa sen vaan noin kymmenen kertaa. Tosin niin oon joutunu kaikki muutkin vastaavissa tilanteissa möläytetyt sanat toistamaan. Noitten mielestä se on tosi mielenkiintoista ja on mustaki tosi mielenkiintoista tommonen, mut kyllä mua pikkusen hymyilytti (nauratti) se niitten reaktio:D Hassuja ihmisiä.