LONTOOOO!

Ei mulla muuta, mut vaik meni ehk viimeseen maholliseen minuuttiin kaikki järjestelyt (jotka on vielki vähän kesken), nii tää buukkas retken Lontooseen alkaen huomisesta et mahalasku arkeen eli takaisin Luxembourgiin tapahtuu maanantaina! JEEEEE! I'm so excited!

Too excited to sleep. Musta spontaanius ja hetkessä eläminen on jotain IHANAA ja aivan MAHTAVAA! Ja oon nyt niin.. FIILIKSISSÄ!

Ei mul muuta. Nyt ei vaan voi mitään muuta, huomen stressii loppujärjestelyistä ja pakkauksesta, mut just nyt oon Hulda huoleton ja iloitsen, kuin pikkulapsi joululahjan saadessaan!

Tätä asioiden sekamelskaa ei voi kiteyttää otsikkoon. (tosin mikäänhän ei ole mahdotonta, vai?)

Bonjour. Jos mul ois aikaa ja energiaa, nii vuodattaisin tänne ajatuksiani useammin, kuin mitä nyt teen. Mul on niin paljon ajatuksia, et on hyvä ees joistain päästä eroon. Vaikka toisaalta tuntuu, että yhden tänne kirjoittaessani on päähän tullu sata lisää. Mutta kylläh, elän siinä toivossa, et en oo ainoo tässä maailmassa, joka ajattelee liikaa (ja joskus se ihan oikeasti vaikeuttaa elämää!), joten nyt oon ihan happy tällaisena, ku mä oon. Ja tää on oikeesti ihan kivaa!

(Kuvatäytettä Dameista)


Eilinen meni töiden jälkeen siinä, et painelin tonne cityyn tapaan Hennaa, joka palaa tänään takas Suomeen lopullisesti. Yritin saada sen itkeä lirauttamaan (vai onks se tirauttamaan?:D), ku tiedän kyl et sille tulee kauhee ikävä mua (ja ehkä vähän muitaki.. Tsägäl). Mut sain sen vaan kikattamaan (ja ei oo tässä maailmassa vielä Hennan kikatuksen voittanutta. Et jos Henna luet tätä, nii voitko vähän nauhoittaa sitä ja lähettää tänne Luxin perähikiälle sillai et saan susta mun uuden soittoäänen?! Kiitos!) Samalla reissulla tuli nähtyä myös pari muuta suomalaista aupparia. Yhdessä yritettiin viettää laatuaikaa Hennan vikana iltana. (tosta ajan laadusta voi jotkut olla montaa mieltä, mut kyllähän se mäkkärin edessä seisominen kävi urheilusta, eipähän ainakaan sorruttu sisäpuolelle, ku kaikki yritti esittää ettei ne sinne MUKA halunnu... HAHHA.)
P.S. Jos Henna luet tätä, nii ensinnäki tääl paistaa tänään aurinko ja mä istuin pihalla tunnin lukemassa kirjaa auringossa paistatellen (enkä siis voi tajuta, miten oon vieläkin ihan lakanan värinen ja en nyt puhu noista mun punertavista lakanoista.) et toivottavasti siel Suomes on kylmä! Hoho.

Illalla sorruin lukemaan Twilight -sagan vikaa osaa, niin että oon nukkunu reippaat kolme tuntia viime yönä (laskin sen varaan et on easy päivä ja voin ottaa päikkärit, mut nyt mua ei yllättäen väsytäkään.. illalla sit senki edestä).

(Kuvatäytettä Damin upeesta leffateatterista.)


Tänään siis vähän aupaireilua ja nyt oon jo vapaalla ja jos joku muukin ois nii ois kiva lähtee jonnekin (vaik ees kävelylle, ku toi ilma on niin kevätkevätkevät!) Mut ehkä parin tunnin päästä sitte. Mul ois myös mahikset mennä tänään The Rasmuksen konserttiin, mut mul ei oo koneel kai yhtäkään niitten biisiä, nii en tiedä oisko se sit vaivan arvosta plus et mun pitää säästää noit mun viikonlopputrippei (ja reilii) varten.

Tulevan viikonlopun saatan hyvinkin viettää jossain toisessa maassa. Se vaan et Annika, joka mun matkaseuraks olis ainaki valmis lähteen, on vapaalla perjantaina (mä en) ja mä oon vapaalla maanantaina (se ei), nii kattoo nyt mitä tekis. Mulla kyllä onnistuu lähtö perjantainakin, mut tulisinko takas su vai ma ja sit ois ainaki kolme kohdetta mistä valita: [1] Irlanti, Dublin (jossa en siis viime vklp ollu), [2] Englanti, Lontoo tai [3] Espanja, Barcelona ja en tosissaan tiiä, et mikä noista houkuttais eniten! Lontooseen tuun tekee tripin varmaan toukokuussa kyl ja Barcelona ois varmaan ihanan kuumis, jos jaksais odottaa jonki aikaa viel kevättä eteenpäin ja Irlantikin pitää kyl nähä.. Vaikeeta tää elämä, ku ei osaa ees matkakohdetta päättää (tosin mä en kyllä mitään muutakaan).

Sit mun on pakko viel kertoo et nää palkkas siivoojan (oon salee kertonu tän jo, en jaksa muistaa ja tarkistaa). Tulee aina kerrottua kaikille samat asiat ja en voi muistaa et kelle oon kertonu ja mitä. Mä oon jo hyvin sinut fraasin: "Mä oon kuullu tän jo.." ja myös fraasien: "Mäkin" ja "Niin mäki" ja näin poies päin kanssa. Mut empähän ainakaan oo se porukan tuppisuu (ja tästäkin mä aina välillä kuulen jotain.. HAHAHA) Joskus vois kokeilla tota hiljaisuutta, mut mua varmaan luultais sairaaks tai suuttuneeks siin vaihees ja miks mä haluisin olla tekemättä jotain niinkin kivaa, kuin puhuminen ja se on yleensä ihan semihalpaakin!

Sit viel pari viikonlopun leffa-arvostelua:

Bride Wars (menee suomessaki tietääkseni)
Ei napannu. Mä oon yleensä kovinkin paljon hömppäleffojen fani (ja yks ehdoton lemppari on kyl She's the man!), mut siis no, ei tältä voinu enempää odottaakaan. Peruskliseehömppä, tunnetut näyttelijät (joit ilman tää ei ois ikin päässy leffateattereihin asti.. tai mistä mä sen tiedän). Voi katsoa, vaikkei aivoissa oliskaan mitään kapasiteettiä, pysyy silti juonessa mukana ja jos teil on jotain teiän miesystäviä vastaan, nii menkää kattomaan toi niitten kaa. Toi on niin tommonen tyttöjen hömppäleffa et miehet varmaan tykkää hyvää. (Huomaa sarkasmi.)

Traileri:


He's just NOT that into you
Toivottavasti muistin nimen oikein. (Melko paljon) Parempi, kuin edellä mainittu. Perustuu kirjaan ja ihan semmonen perushauska, mut ei kuitenkaan saanu mua lentoon niin hyvin, ku mitä oisin halunnu. Tosin en kyllä tienny mitä siltä odottaakaan, nii en ollu mikään maani myynyt teatterista ulos kävellessäni tai päinvastoin. Näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti menisin kattoo tämän!

Traileri:


Mua vois kutsuu leffafriikiks, rakastan leffoja ja oon nähny monta ja multa löytyy myös ihan kiva kokoelma leffoja. Tosin ei yhtäkään kauhuleffaa, en voi sietää! (mun mielikuvitus on liian vilkas ja en uskaltais nukkua tai mitään muutakaan vähään aikaan niitten jälkeen.) Lemppareita on liikaa. Rakastan myös kirjoja. Kummatki on oiva tapa uppoutua toiseen maailmaan kesken (tähän joku adjektiivi, esim. tylsää, stressaavaa etc.) arkea. Mut jos nyt alan noista kirjoittelee, nii tää venyy HEHTAARIpostaukseks. Vähintään. Eli meen nyt jatkaa tota Breaking Dawnia! nams.

Takaisin arkeen

Nyt on mun lomailut siis vähäks aikaa lomailtu, kun nyt on taas kumpaisetki vanhemmat koko ajan menossa ja mä oon sitten lasten kanssa. Kolme viikkoa sitä kesti ja en kyllä valita. Tosin nyt, ku lapsilla on lomat, nii monella muulla on lomaa ja ois voinu keksii jotain kivaa matkustamista ihmisten kanssa, jos mäkin oisin nyt lomalla, mut eiköhän sitä ehdi vielä tässä matkustelemaan ennen kesää ja kesällä varsinkin.

Heräsin tossa 15 yli 7, ennenku toi hostmama lähti yliopistolle (ku se edellisenä iltana oli ihan varma et lapset ois eka kuitenki hereillä), mut kello on nyt 7.45 ja lapset nukkuu vieläkin. Saa nähdä, että kuinka kauan vielä, mut nukkukoon nyt, kun on kerran mahdollisuus. Mäkin ihan mieluusti nukkuisin näin aamusin, yleensä nukunkin, mut nyt, kun on tosiaan lomaviikko, niin on vähän erilainen viikko tiedossa.

Tänään ohjelmassa hevosten pihalle laitto, makaroonilaatikkoa ja lasten kanssa leikkimistä. Hostmama tulee kotiin jo joskus ennen yhtä, nii sit varmaan lueskelen Breaking Dawnia (Twilight -sagan vikaa osaa, Eclipsen eli kolmannen osan luin tossa viikonlopun aikana!) ja opiskellakin vois sitte illemmalla, kun lapset menee nukkumaan, nii on sitte hiljasta ainakin. Pitää nyt kattoa et mimmonen tästä päivästä tulee, ku en tosiaan tiedä muuta ohjelmasta, ku mitä nyt oon edellä maininnu.

Ja en tosiaan ollu muuten siellä Irlannissa sitte (ja nyt jälkeenpäin kyllä vähän harmittaa), mut onneks täs on viel muutama viikonloppu jäljellä. Se Irlanti kaatu siihen et mul oli sata vaihtoehtoa viikonloppuna mitä tehdä ja sata asiaa hoidettavana ja ahdistuin ja päätin sitte olla tekemättä mitään (eli luin Eclipsen, söin ja nukuin).

Tääl ois ollu jotain karnevaaleiluiki, mut nekin sitten jäi välistä. Torstaina meen johki karnevaalihöskään lasten kanssa. Voisin täs yrittää vaik jotain hyvää päivärytmiäki saada takas.

No nyt toi vanhempi noista tytöistä heräs. Klo on kolmea minuuttia vaille kahdeksan. Myöhemmin lisää, heippa!

Lukutoukkailua kera New Moonin

Saagan ensimmäisen osan (puhutaan Twilightistä, Houkutuksesta) luin muistaakseni puol toista vuotta sitten ja tarkotuksena oli tossa välissä lukea ylppäreihin ja pääsykokeisiin, nii yritin välttää kaikkee houkuttelevampaa luettavaa siinä vaiheessa ja kaikkee muutakin houkuttelevaa (Helpommin sanottu ku tehty).

Nyt sitten vihdoin ja viimein päätin lukea nuo loput kolme osaa kyseisestä kirjasarjasta ja kysympähän vaan, et miten mä onnistu(i)n lukemaan reilu 500 vai vajaa 600 (en muista sivumäärää) sivua englanniks alle 48 tuntiin (eli tuon New Moonin, Uusikuun) ja miksei pääsykoekirjan lukeminen mee samalla lailla?! Stephenie Meyer ois hyvä vaihtoehto kirjailijaks, kun tulee uudet painokset pääsykoekirjoista seuraavan kerran...

Onneks on sentään enemmän inspistä tohon pänttäämiseen, ku viime vuonna ja siis mähän tarviin vaan lukusuunnitelman. Punaisen langan mun lukemiselle. Bestsellerit sen jo sisältää, vielä kun pääsykoekirjoihinki tulis semmonen, nii ei itte tarvis sitä mistään keksii.

Nyt kuitenkin häivyn leffaan kattomaan He's Just Not That Into You:n! Sisältää Jennifer Anistonia, Ben Affleckia ja Drew Barrymorea. Aivot on siis lupa jättää narikkaan. En toivo liikoja, niin toivon ettei toi oo ihan surkee!:D

Myöhemmin ehkä Flying Dutchmaniin tanssimaan!

Mut nyt meen et puss ja kram vaan kaikille! Vi hörs!

River Island

Löysin tosiaan Amsterdamista kaupasta nimeltään River Island maailman ihanimman kevättakin ja mun oli vaan pakko ostaa se. Heti, kun tulee tarpeeks lämpimät säät, nii mun päällä ei varmaan mitään muuta nähdäkään. Se on vaan ihanaihanaihana. Yritin napata sitä kamerallekin, mut salamattomuus/salamallisuus ei kumpikaan suostunut vangitsemaan mun mielestä sitä takin väriä ja henkeä, et tulkaa ihastelemaan sitä mieluummin livenä, nii ymmärrätte et miks mä innostuin siitä niin.

Tässä siis jotain yritystä:

Ekassa kuvassa laukku, jota jäin kuolaamaan, mut en ostanut (ainakaan vielä). Ja kaks ekaa kuvaa River Islandin -sivuilta.








Ja kuvissa esiintyvä kaulahuivi samaiselta reissulta, mutta kaupasta nimeltä Bershka. (Ostin sen ennen tota takkia ja olin viel enemmän innoissani, ku noi matchas niin hyvin yhteen! ja ton takin puhvihihat. Ihanat.)

PeLaSu (synttärit, Belgia ja pohdintaa seuraavasta moisesta, mutta Irlannissa)

Joo ensinnäki tää blogger vieläki näin kauniisti sanottuna kusbaa noitten (ainaki Dami) kuvien kaa. Olis ihan kiva, jos tää suostuis yhteistyöhön, varsinki, ku noita kuvia kertyy koko ajan lisää.. Semmoista.

(P.S. TääKIN venähti, ku aattelin et kirjotan ton Bruggen yhdellä kertaa. Mukavia lukuhetkiä!:D)

Edit// Menee hermot bloggeriin! ("#¤&#¤&%!) sain yhen kuvan läpi, mut saas nähä suostuisko tää vaik päivittää tän, ku oon yrittäny vaan miljoona kertaa...


Mutta joo, vaihteeksi jälleen kirjoitan ulkomaan matkasta ulkomailla, heräs ajatus et tää on varmaan vähän erilainen aupaireilu -blogi, ku tulee kirjoitettua aika paljon matkustamisesta muissa maissa (kaikilla aupaireilla kun ei siihen oo mahollisuutta), mut Luxembourg on kyllä siitä hyvä maa, et se tosiaan antaa siihen mahdollisuuden. Kuitenkin loppujen lopuks arki varmaan jokaisessa perheessä on melko samanlaista, rutinoitunutta lasten kanssa oloa päivittäin, ainakin useimmiten, niin empä tiedä, että kuka sitä sitten jaksaisi joka päivä kirjoittaa saati lukea saman tarinan eri päivältä. Tietenkin jokaisessa päivässä on jotain erilaista, mutta pääpiirteittäin ei kuitenkaan mitään sen hurjempaa, samalla kaavalla mennään. Ja onhan se selvää, että kun tapahtuu jotain spesiaalia on mukava kirjoittaa semmonen muisto ylös, nii voi sitten nauraa kommelluksilleen kiikkustuolissa.



Saman ilmiön itseasiassa huomaa muidenkin, kuin aupairien elämässä ja jo valokuvia katsellessa. Albumeita löytyy kyllä häistä, ulkomaanmatkoista ja ties mistä juhlista ja tapahtumista varmasti. Kuinka monelta löytyy kuvattuna arkea? Minä syömässä, minä vessassa, minä ulkoilemassa, minä opiskelemassa, minä katselen televisiota. Niimpä. Miettikääs sitä. Hassua miettiä myös, kuinka tää valokuvien-ottamis -kulttuurikin on muuttunut, kun nykyisyys on niin digikameroitunutta. (Nimimerkillä otin vajaat 400 kuvaa la-su -kestäneestä Bruggen reissusta ja en raahannut sitä (järkkäriä) nightlifessä edes mukanani (ei ihan kaikkein käytännöllisin siellä tanssilattialla se..), eli muutama kuva tullut otettua kyllä. Tietenkään kaikki eivät ota niitä kuvia kuin ne välttämättömimmät. Itse ajattelen sillä logiikalla, että mitä enemmän kuvia, sitä suurempi todennäköisyys on, että edes yksi niistä on onnistunut. Hah, mut eikös se oo niin, että tilannekuvat tuppaa olemaan niitä parhaita? Ja digikamerasta voi kuitenkin aina poistaa otokset, jotka ei kelpaa. On ihanan vapauttavaa, kun ei tarvii reissun aikana miettiä et enää 7 kuvaa jäljellä ja sit on filmi loppu.

Johan meni taas pohdiskeluks ja aiheesta harhautuminen tapahtui silmää räpäyttämättä. Mulle tapahtuu tätä kyllä ihan kaikkialla, kirjoittaessa tai puhuessa, ajatuksissanikin, et ei oo uutta. Eikä varmaan teillekään enää, jos ootte tätä yhtään lukenu aikasemmin.

Asia jatkukoon: Mulla (aupairina) on nyt ollut spesiaalina vielä se, että toi hostmama on tosiaan ollut lomalla tässä pari viikkoa ja tää kolmas viikko oli semmonen jokotai, joka selviäisi myöhemmin ja se on nyt siis sitten vielä tän viikon lomalla ja haluu tietenkin olla lastensa kanssa mahollisimman paljon, nii mua ei oo oikeestaan tarvittu, eli mäkin oon ollu lomalla ja siks on tullu nyt matkusteltua ja tehtyä kaikkea normaalista poikkeavaa, kun siihen on ollu niin hyvät mahdollisuudet. Kuka jättäisi tällaisen mahdollisuuden käyttämättä?

Vielä kivempaa olis (edelleen), että joku muukin olis lomalla, mut kyl tää on näinki tosi nopeesti vaan hurahtanu ja tosiaan nyt tämä viimeisin viikonloppukin tuli oltua Belgiassa Luxembourgin sijaan, enkä ollu yksin, koska aupaireilla on viikonloput yleensä vapaita. (Itse en ainakaan tiedä ketään kenellä ei olisi, mutta varmaan niitäkin löytyy, vapaat on sit varmaan järjestetty vähän erilailla). Matkaan lähti (ja sieltä myös tuli takaisin, kyllä.) kahdeksan suomalaista aupairia ja itse matkakertomus alkaa tästä:

Mun matkani alkoi jo perjantaina, kun lauantai aamuna klo 7.19 lähti meidän juna kohti Bruggea ja olis ollu kovin epämukavaa järjestellä itseni täältä Luxembourgin maalaismaisemista tuohon aikaan Cityyn, niin olimpas sitten Heidillä yötä tällä kertaa ja tutustuin taas yhteen suomalaiseen perheeseen täällä lisää. On oikeestaan mielenkiintoista tavata näitä suomalaisperheitä täällä. Ensinnäkin kaikki suomalaisperheet, ainakin ne, joilla on aupairit, tuntuu tietävän toisensa jotain kautta. Tässäkin perheessä multa kysyttiin et missäs perheessä oon ja sain hämmästyneen katseen, ku kerroin olevani luxembourgilaisessa perheessä. (ja sata kysymystä alkaen siitä, kuinka tänne päädyin ja viel luxembourgilaiseen perheeseen, jotka puhuu kotona luxembourgia) Oon varmaan sanonu jo aikasemmin, mut suurin osa suomalaisista aupaireista on täällä suomalaisissa perheissä. Muakin tosin vastavuoroisesti kiinnostaa näitten perheiden historia siitä, kuinka ne on päätyny asumaan ulkomaille ja just Luxembourgiin ja jokaisella on tietenkin oma tarinansa kerrottavanaan (ja mä tykkään kaiken tän puhumisen lisäksi myös kuunnella ihmisiä).

Sain myös hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä perjantaina vietettiin yhden kanadalaisen aupairin synttäreitä, joihin osallistuimme myöskin me. Tarkoitus oli, et mennään vaan istumaan Italiano -nimiseen kahvilaan viettää hetkeks aikaa ja moikkaamaan tuttuja, mutta meillä oli sitten niin hauskaa et lähdettiinki viel jatkamaan iltaa joksikin aikaa tanssien! (kun kyllähän me nyt siel Brugges selvitään vaik vähän väsyttäiski, ku voidaan sit nukkua vaikka junassa yms. tekosyiden turvin. Haha.) Ei siinä muuten mitään, mut näytettiin (ainakin mielestämme) ihan hirveiltä, ku ei oltu pistetty itseämme juhlakuntoon. Mikään ylempi voimakaan ei tiedä miten me selvittiin sinne silti ja sieltä pois ja kukaan meidät nähnyt ei tuupertunut järkytyksestä eteemme (vaikka itse tein niin nähdessäni kuvamateriaalia kyseisestä illasta. Tai no, ainakin melkein. Hah.).



Oli hieno ilta joka tapauksessa ja sieltä päädyttiin sitten herätyskellon laitettuamme nukkumaan ja haaveilemaan aamun pelastavasta ja virkistävästä suihkusta.

Lauantaina sitten nähtiin kaikki kahdeksan seitsemän aikoihin juna-asemalla ja hypättiin junaan. Voisin kuvailla tähän junamatkanki, mut sitä en nyt tee, toivottavasti teist ei nyt tunnu et missaatte ison osan mun matkaa, kestihän se matka Bruggeen kuitenki (vaan) neljä tuntia (mut miettikää miten paljon esim. huonoa läppää, jolle silti nauretaan siihen mahtuu).

Bruggessa otettiin bussi hostellille ja jätettiin meiän kamat luggage roomiin, kun huoneeseen pääs vasta klo 14.30 ja lähettiin kattoo kaupunkia ja otettiin miljoona kuvaa. (Minä edestä, minä takaa, minä sivusta, minä makaan. Tai no ei ihan näin, mutta tuli niitä kuvia silti otettua.) Käytiin kaupoilla ja itse innostuin kaupasta nimeltään New Look, olisin halunnu sieltä vaan KAIKEN. Ainaki melkein, eikä ollut paha hinta-laatu -suhdekaan siellä, mitä nyt päällimmäisenä jäi mieleen. Se vaan, et mul oli rajallinen budjetti, ku Dameis ei niinkään ihan tainnu olla, nii jätin sit kauppaan paljon tavaroita, joita IHAN VARMASTI tarvitsin ja päätin et mun pitää viel päästä Bruggeen et saan sielt kaikkii kivoi kesävaatteita ja kenkiä ja laukkuja ja ja ja. Ostin sielt kyl yhet kesägladiaattorit, vaik mul on viel viime kesäsetki (jotka otin tänne mukaan Suomen joulureissulta, koska ne on niin ihanat ja kevyet ja helpot) ja nyt mul on kahet ihanat kesäkengät. Jee! Viel tarvitaan ihanat kesävarpaat, mut onneks sil ei nyt oo niin nuukaa, ku käyttää sukkia 24/7, nii kukaan ei osais ees arvostaa sun lakattuja varpaankynsiä.

Sit käytiin kahvilassa ja varattiin pöytä iltaa varten, ku päätettiin mennä syömään. Olihan sentään ystävänpäivä. Ainoo vaan et meit oli kahdeksan tosiaan ja lähes tulkoon jokainen paikka siellä oli täynnä ja ainakaan mihinkään ei mahtunu kahdeksaa, nii päätettiin sit jakautua kahteen, eli neljä per ravintola. Puolet meni kiinalaiseen ja puolet (sis. minut) toiseen ravintolaan ja söin namnam lohipastan (tosin siin kastikkees oli sieniä, hyi, ja viskasin ne Heidille, ku se niistä tykkäs. En muuten tykkää kiinalaisestakaan. Jotkut kutsuu mua NIRSOKS. Tsädäm. Nyt tiedätte musta taas yhen faktan lisää jee).



Ahhahaa, muistimpas vielä yhden jutun, joka on kovin hupaisa. Mä en ymmärrä viineistä mitään (en yleensä edes niitten maun päälle tai no jälkimaun. Joo tiedän et oon iso lapsi.. :D). Otettiin ruokajuomaks talonviini ja mun lasiin kaadettiin sitä sitte ensimmäisenä. Mä jo sitte odotin et kaada nyt muillekki kunnes sit tajusin et hitsi, joudunks mä olee se, joka joutuu maistaa ja hyväksymään sen. Siis eikäh. No mä sit olin olevinaan tosi viini-ihminen ja hyväksyin sen. Jee. Ei naurattanu joo ei. (Huomatkaa sarkasmi.) Onneks kaverit esitti et ne luotti mun viinitaitoihin, eikä näyttäny mulle et ne epäili sitä mun viinin hyväksymistä, kun en ainakaan äsken ollu avautunu niille siitä, et maito on tosimiehen juoma ja viini... nojoo. Täällä tosiaan viini on semmonen juttu, et jos sitä ei osaa ennen juoda, nii varmasti jälkeen. Mullaki on viel viis kuukautta aikaa oppii lisää viineistä. Sit en ehkä nolaa itteäni niitten suhteen. Ehkä.

Sen jälkeen takas hostellille, jossa sit tavattiin koko kahdeksan poppoo taas ja vaihdettiin kulinaristiset kokemuksemme, laittauduttiin ja mentiin hostellin alakertaan istuksimaan nauttimaan muunlaisia kulinaristisia kokemuksia. Mä muuten en pidä oluestakaan ja olut on se, mistä Belgia tunnetaan ja kaikki sit tyyliin maisteli siellä oluita. Mäkin yhden. Vadelmaoluen ja sit päätin et en edelleenkään tykkää oluesta, vaik se ei kuulemma oluelta ees maistunu. (Niin varmaan. Olin erimieltä. Hoho.)

Veikkaan kyllä et sieltä löytyis jokaiselle jotain, itse vaan en halunnu ottaa selvää niistä sadasta pahasta ennenkuin löytyis yks hyvä. Mut jos joku haluaa tänne vertailuja Suomen ja Belgian oluista (niin paljon ku niitä nyt ehti siellä maistelemaan, nii möläyttäkää jotain kommenttiboksiin, nii voin kysellä kavereilta analyysejä). Joku oli ainakin kivasti pehmeempää Suomen tarjontaan verrattuna ja pitääki tähän viel kertoa semmonen fakta, jonka hammaslääkäriksi valmistuva kaverini on kertonut. (Hypätään siis taas asiasta viidenteen, mut ehkä taas palataan raiteille joskus. Hopeless.)

Eiku siis, oluthan on alkoholijuomista kaikkein vähiten epäterveellisin (en tiedä oisko tohon voinu sanoo terveellisin) hampaille. Älkää kysykö miks, en enää muista. Kai siinä on vähän sokeria ja happamuus on joku kivoin. Samainen kaveri kertoi myös, että makuhiilihappovedet on hampaille tosi tappoa, eli jos on pakko ostaa pallovettä (lainattu Leo 2v:ltä toi sana) eli vissyä, nii ottakaa sitä perus. Sekään ei oo hyvää hampaille, mut makuvedet on jotain hirveetä. Tääkin kai liitty jotenkin happamuuteen. (P.S. Jos ette välitä hampaistanne, niin ignooratkaa edellinen.)

Sieltä hostellin alakerran pubista lähdettiin sitten kunnon clubille. Ensimmäinen johon mentiin oli joku maailman täysin ikinä, ilmanen sisäänpääsy ja sisään ne päästi kyl kaikki oikeesti. Se oli niin täynnä et siel ei kyllä päässy tanssimaan, eikä kyllä tekemään mitään muutakaan, mut onhan se seisominenkin kivaa. Me kuitenkin haluttiin tanssimaan ja vaihdettiin paikkaa.



Toisessa paikassa tanssittiin sitten koko loppuilta, tutustuttiin joihinki ausseihin ja espanjalaisiin ja oli hauskaa ja maistoin olutta, jälleen kerran. Tällä kertaa kirsikkasemmoista, mut sitäkin vaan sen takia, kun siel oli eräs avokätinen aussi. Voin kyllä sanoa, et se oli oikeestaan ihan siedettävää olueks. Mut ihan siedettävä ei oo ainakaan yleensä oo sellaista, mitä itse ostaisin. Puol viis saatiin taksikyyti hostellille ja mentiin petiin. Mä kömmin mun valmiiksi valaistuun sänkyyn, koska oven yläpuolella oli ikkuna ja käytävässä valot. Jee.. ja mun alapuolella nukkui nuori aussimies. Joka onnekseen oli joutunut huoneeseen seitsemän suomalaisneidon kanssa ja mä olin rohkee ja uskalsin mennä nukkumaan sen yläpuolelle sitten (ja sain huoneen tosiaan huonoiten sijoitetun sängyn, jonka tajusin vasta silloin puol viis). Meitä oli tosiaan matkassa kahdeksan, mut yks meistä buukkas hostellin myöhemmin, niin oli saanut sitten eri huoneen, mut sehän vaan nukku siellä ja hengas meiän huoneessa sen ajan, mitä siellä nyt oltiinkaan.

Seuraavana päivänä syötiin aamupala, käytiin kaupassa, kierreltiin kaupunkia, otettiin välipalaa, käytiin kanaaliajelulla ja tuulimyllyposetettiin ja otettiin bussi juna-asemalle ja junalla Luxembourgin koteihimme uupuneena nukkumaan. Oli hieno reissu ja mä voin ainaki ihan mieluusti palata Bruggeen anytime!

P.S. Menkää kaikki oluen ystävät Belgiaan, suosittelen lämpimästi. Valikoima on LAAJA ja ainakin Brugge oli mahdottoman kaunis kaupunki (tosin kesällä varsinkin _täynnä_ turisteja) eli oltiin siellä varmaan oikein hyvään aikaan. Sääkin oli ihanan keväinen. Sieltä löytyy kaikkea, kauppoja, ruokapaikkoja, nähtävyyksiä, hevoskärryajeluita ja kanaaliajeluita (jollasella mekin käytiin sunnuntaina). Nähtiin myös tosiaan tuulimyllyjä ja valloitettiin ne Don Quioteen tyylillä.



Tällä hetkellä punnitsen mielessäni "Miksi kyllä ja miksi ei" -listaa siitä, ostanko lennot Dubliniin ja vietän siellä ajan tän viikon torstaista sunnuntaihin vai en. Kaveri sinne tulis lauantaina, eli viettäisin torstain ja perjantain yksin, tosin hostellissahan mä nukkuisin ja puhun englantia, jota Irlannissakin yllättäen puhutaan eli en varmaan joutuisi kuitenkaan ihan yksin olemaan, vaan tutustuisin uusiin ihmisiin, joitten kaa viettäisin aikaa ja pitäisin hauskaa tai sit pyörisin valokuvailemassa ja mahdollisesti shoppailemassa pari päivää yksin ja viettäisin viikonloppua kaverin/kavereiden kanssa. Oli vaihtoehto kumpi tahansa, niin olis varmaan aivan mahtava reissu. (Tosin kyl mä Luxissakin saisin mahtavan viikonlopun vietettyä.)

Toisaalta tohon menee rahaa, mut se on kuitenkin tosi edullinen ja jos aikaa on ENÄÄ viis kuukautta, nii ja kuukaudessa on neljä viikkoa, nii mullahan on viis kertaa neljä eli kakskyt viikonloppua enää about jäljellä keski-Eurooppaa ennen reiliä ja niin paljon viel tekemättä ja kokematta, et hitsi. Nyt en kyllä tiedä. Jos jollain on mulle tähän valmis ratkaisu, niin saa kertoa. Mä en osaa päättää mitä tekisin. Ehkä huomenna, kun herään, kaikki on selvää. Lähen siis nyt näkemään enneunen tästä mun päätöksestä. Juupajaapailu on jotain tosi ärsyttävää. Miksi siis harrastan sitä?! Koska en halua tehdä vääriä päätöksiä, mut voinko mä tässä tapauksessa muka päättää väärin? Justiinsa. Ehkä tosiaan nyt on aika untenmaiden. Heippa!

Foto's van Amsterdam + Alla hjärtans dag Belgiassa.

Pictures. Bilder. Photos. Kuvia. Nyt niitä tulee. Olkeepa hyvät.



...jos tulee. Oon täs pari tuntii yrittäny saada ladattua näitä tänne ja tää vaan jotain lagaa koko kökkö. Yhen päästi läpi. Nicole Kidmanin. Ehkä blogger on in love with Nicole Kidman, koska mitään muuta selitystä en tälle keksi. Mut yritys jatkuu. Editoin heti, ku onnaa.

Huomenna on kaverin synttärit ja toinen asia mitä huomenna tapahtuu on et hostmama lähtee bailaa ja kysy et haluisinko sen mukaan, mut koska ylihuomenna aamulla lähden tai juna lähtee ja minä + seitsemän muuta aupairia sen sisällä lähtevät puksuttelemaan kohti Belgiaa, tarkemmin ottaen Bruggea, nii en tiedä millä energialla siel Belgias sit toimisin. Tosin Duracell -pupuhan on toinen nimeni (ei puhuta aamuista..). No fiiliksen mukaan mennään! Eletään hetkessä, nii elämä on hauskempaa.

Meen nyt vähän googlaa et onks siel Belgiumissa mitään kivoi spessu tapahtumia ystävänpäiväks. Mä haluun teemapäivän. Pukeutuisin pinkkiin, jos omistaisin sitä sen verran, etten olis puol alasti (joo älkää ees kuvitelko). Ainaki mul on mun upeet uudet lasit tuolt Dameist, mut viel tarvitaan something more. Ryhdyn Amorin apulaiseks lauantaina et varo vaan Brugge!

P.S. Kävin tänään leffassa kattoo The Duchessin ja siis vaik siinä ajassa on jotain aivan mahtavan mielenkiintoista, nii onneks kampaukset on tänä päivänä vähän eri luokkaa. Hoho.

Amsterdam ja last part.

(Edit// Psst.. Laitan illalla vähän kuvamateriaalia! Lupaan.)

Eilen yöllä ei jaksanu tarinoida, mut onneks sen voi tehä tänäänkin, nii mitään ei oo viel menetetty (ja kaikkien suureks yllätykseksi nyt ei oo ees yö).

Elikkäelikkä, mihis mä viimeks jäinkään. Tän pitäis varmaan jatkua lauantaista.

Lauantaina siis herättiin jälleen kerran hostellistamme, oltiin jotain über väsyneitä, mut raahauduttiin aamupalalle, ku aateltiin nyt elää siel koko rahan edestä. Söin jonku kämäsen käntyn sitte, olis siel ollu jotain myslii sun muuta, mut tosiaan ei ollu mikään nälänhätä -olo, ku tyyliin unissakäveli sinne aamiaiselle. Sen jälkeen raahauduttiinki viel vähäks aikaa lepuuttaa silmäluomiamme, ennenku sit oikeesti herättiin (väsyneinä, mut ei haluttu missaa päivää näkemällä unia), muuntauduttiin ihmisiks ja lähdettiin kiertelee maita ja mantuja.

No meiän maita ja mantuja tarkoitti yllättäen sitä shopping streettiä, ku Jenni ei tosiaan viel siihen mennessä ollu löytäny niit uusia kenkiään. Elettiin sit siinä luulossa et kaupat menee viideltä kiinni ja joku kymment vaille viis Jenni sit keksiki et ne yhet Adidaksen valkoset kengät kultasil raidoil on sen ja sit juostiin ihan hiessä et löydettäis semmonen putiikki, missä niit oltiin nähty. Ne shoppailtuamme lähettiin köllöttelee takasin Dam Squarelle päin ja katottiin et noil kaupoil tulee kyl kiire saada noi ihmiset ulos noista kaupoista kahessa minuutissa. (No ei ne sit saanukaan..) Meille sit selvis et kaupat oliki auki kuuteen. Uujee. No ei se mitään, ihan hyvä et meiän deadline oli jo viideltä, nii saatiin jotain jopa aikaseks.

No sit täs välis varmaan haettiin jotain pikkupurtavaa ja palattiin hostellille. Oltiin varmaan yhtä virkeitä, ku noi kaverit tuolla ruumishuoneella (olipas kiva vertaus. Yh.) ja päätettiin sit ottaa ihan pikaiset torkut et selvittäis illasta kunnialla. No ne torkut vähän venähti, mut onneks ei liikaa kuitenkaan, sit pikamuuntautuminen iltaa varten ja ei kun menoks. Tarkotus oli viel edellisenä päivänä mennä eri aukiolle tai jonnekin, mut sinne oli pidempi matka ja oltiin apostolin kyydillä liikenteessä (jos joku ei tiedä, niin ihan kävellen siis vaan), nii päädyttin sitte Rembraintpleinille jälleen kerran. Oli muuten enemmän porukkaa liikkeellä silloin. Tarkotus oli ennen sinne saapumista käydä tsekkaamassa nyt se Escape -klubi, joka on kuulemma yks suosituimmista klubeista täällä, mut jonon nähtyämme päätettiin taas jättää väliin (ja sisäänpääsymaksuki tais olla 12,5e ja oltiin köyhdytty matkalla siihen mennessä jo sen verran et päätettiin liikkuu jossain siedettävässä budjetissa edes).

Päädyttiin yllättäen Woodyssiin, tosin erittäin täyteen sellaiseen, mut siel tosiaan oli tanssittavaa musaa ja tuli muuten mieleen et tuol oli monta klubia, jossa vessaan pääsy makso 50senttiä, et niille, jotka siel ravaa paljon, nii toi voi olla ihan köyhdyttävääkin hupia. Loppuillaks vaihdettiin klubia ja olihan meil ihan hauskaa siellä. Se olis ollu puol kuuteen asti auki, mut ei me ihan noin aamuvirkuiks aateltu ryhtyä, ku check outti oli klo 11 ja viel olis kokonainen päivä edessä, joka pitäis jaksaa. Must on niin epistä et univelkaa kyl kerääntyy, mut sit ei voi kuitenkaan nukkuu säästöön..

Sen vikan clubin nimeä ei tietenkään muisteta, ku siel oli valokuvaaja ja musta on nyt jossain joku tosi söpö kuva, enkä ees tiedä missä, enkä mä tiedä miten toi mun ystäväni googlekaan löytäisi sitä. Ja kuvahan must otettiin, ku mul oli niin hehkeet I-believe-in-love -lasit päässä! (tai aina silloin ne oli mun päässä, ku kukaan ei halunnu testaa niitä ja ne on ihan ehjät ja hyvinvoivat vielä! Ystävänpäivänä, ku mennään Belgiaan, nii ne pääsee taas oikeuksiinsa.)

No sit lähdettiin jossain vaiheessa iltaa kohti hostellia ja napsittiin viel upeita poseerauksia Jennin vaaleanpunaisella pokkarilla matkan varrella (Jennin kameral otettiin iltakuvat ja mun kameran päiväkuvat, ku mun kamera on sen verran jöötti, ettei sitä oikein illal raahata..). Oltiin sitte semmosen makeen valokuvasta tehdyn seinän luona, ku joku randomi tuli siihen meille rupattelee ja juteltiin siinä sitten ja se kertoi, että sil on oma ravintola ja plaaplaa elämäntarinan ja se sitte kysyi, josko haluttais tulla käymään sen ravintolassa istuksii hetken ajan aikamme rupateltuamme. Katottiin siin vaiheessa Jennin kaa toisiamme silmiin (ja todettiin et ne on vielä jotenki kummassa auki väsymyksestä huolimatta) ja mentiin sit vähän sillai ööö mitä täs nyt tapahtuu fiilingeis käymään siel. No se kyseli meiltä sitte et mitä me halutaan ja sanottiin ettei tarvita mitään. Sit se veti jostain pakkasesta ruotsalaisen Almondy -merkkisen Daim-kakun! Oltiin siis että mitä hitsiä ja maistettiin sitten palaset (ollessamme tosi hämillämme siitä et syötiin Amsterdamin aamuyössä ruotsalaista kakkua..). Oli se ihan hyvää silti ja janojuomaks otettiin ihan vaan vettä. Se omistaja sitten näytti meille jotain videoita youtubesta ja sano meille, et jos tullaan viel takas Dameihin, nii sil ois tarjota meille töitä tarjoilijoina sen ravintolassa (ilmeisesti meiän englanninkielen taidot oli tarpeeks siedettävät). Merkillinen ilta, mut ihan hauska. Sit palattiin hostellille ja painuttiin petiin.

Sunnuntaina siis herättiin jälleen kerran hostellistamme, mutta koska oltiin väsyneitä ja ei katottu et siel tarjoiltava aamiainen olis tarpeeks ravitseva et viittittäis nousta, nii päätettiin nukkua niin pitkään kuin mahollista ja sit pikaihmistyminen (yökkäristä vaatteisiin ja vähän jotain muutakin) ja pikapakkaus ja check out klo 11. Meni kyllä viimesiin minuutteihin, mut se oliki tarkkaan suunniteltu aikataulu (kukaan ei usko tota..). Sen jälkeen jätettiin tavaramme luggage -huoneeseen säilöön, ettei tarvis raahata niitä pitkin maita ja mantuja koko sen päivän ajan.

Päivä meniki sit vikkelään. Tarkoitus oli eka mennä leffaan siellä. Leffateatterille asti päästiinki, mut ei siel kai sit menny hyvään aikaan mitään sellasta, mitä ois menty kattomaan ja mentiin sit istuksiin Subiin (ku tosiaan ei oltu sitä aamupalaa syöty) ja muutenki pörräiltiin päämäärättömästi se päivä, kunnes mun tuli aika lähteä. Tosiaan matkustaisin taas junalla ja Jenni lentokoneella. Mun juna lähti viittä vaille kuus ja se pääs niinkin pitkälle, ku ensimmäiselle pysäkilleen lähdettyään, ku ilmotettiin teknisestä häiriöstä. Sit se lähti takas ja lähti vähän eri tietä Brysseliin, ku sen oli tarkoitus. Ihmiset ohjattiin sit ekalta pysäkeiltä ties mihin busseihin yms. jotka siis olis jääny parilla seuraavalla pysäkillä, joille toi juna ei ikinä päässy. No ei siinä mitään, kyllähän junassa on ihan mukava istua. Mut toi juna oli lopulta sit tunnin myöhässä. Kiitos tästä tuurista matkustamisten suhteen.. Ei siinäkään ois ollu mitään, mut myöhästyin siitä Brysselin junasta, johon olin suunnitellu meneväni, ehdin vikaan, joka sinä päivänä viel meni (enkä siis joutunut jäämään Brysseliin yöksi). Ei siinäkään viel mitään, mut myöhästyisin täten myös VIIMEISESTÄ junasta, joka menis mun kaverille, jonne olin menossa yöks, koska itte asun Luxembourgissa niin huitsinnevadassa et sinne en ois päässy millään (tai no taksilla..) mut tääl on taksit sitä luokkaa, et se ois maksanu sitte 70-80 euroo, tonne meiän huitsinnevadaan ja ois varmaan halvempaa ollu ottaa hotellihuone. Kivakiva.

No ei siinäkään mitään, mut junan konnari sano mulle sitten et jos oot Luxembourgiin menossa, nii sun pitää vaihtaa junaa Arlonissa, et tää ei mee sinne. Ensin koin järkytyksen, et eikö tää ikinä lopu. Olin ihan varma et se konnari vaan veetuilee mulle. Mut sit ku se teki sitä muillekki, nii aloin epäilee et se puhu sittenki totta, toisin kuin siellä oleva kyltti, jossa luki vähän väliä "Destination: Luxembourg" ja myöskin mun juna-aikataulu, jossa luki myös et se menis Luxiin. En sit uskaltanu nukkua siel junassa, ku pelkäsin et heräisin jossain takapajulassa ja en uskaltanu luottaa siihen mun aikatauluunkaan, nii en tienny mihin aikaan olisin voinu laittaa herätyskellon. Onneks se junan vaihto olikin sit ihan helppo, ettei tarvinnu ettiä sitä jostain miljoonan laiturin välistä (tosin siihen aikaan varmaan muutenkaan kauheesti junia Arlonissa liikenteessä..) ja pääsin lopulta Luxembourgiin.

Otin taksin, koska muuta en voinut ja kirosin junat maan alle (pohdiskelin et ne saa korvata tän mun taksimatkan, koska olisin säästäny taksimatkan verran rahaa muutenkin jo köyhtyneestä kukkarostani, jos ne junat ois kulkenu ajallaan..). Varsinkin, kun Jenni laitto mulle viestiä et kerran se on taksilla menny niille ja se makso 35 euroa ja vois olla enemmänki sieltä mistä mä tuun. Kirosinkirosinkirosin. No se taksikuski oli onneks mukava ja köyhdyin "vaan" 30 euroa. Siin mittaris luki itseasiassa 30,90e ja se taksikuski pyys multa "vaan" kolmekymppiä, nii must tuntu melkein et oisin säästäny jotain.. ehh. Olin sit Jennillä joskus yhen aikoihin muistaakseni ja tosiaan olin Dameista lähteny kuudelta. Ahhh tota matkustamista. Odotan innolla jo kesän reiliä.

Aamulla nukuin. Ja Dami-selostus loppuu tähän. Kiitos seurastanne.

A picture.

Alla oleva kuva on otettu vain tekstin takia ja kyseinen teksti tarkoittaa hollanniksi sovituskoppia. Suomalaisella hymy herkässä ton nähdessä. Ehkä. Ehkä ei. Mut piti silti ottaa kuva.


Vois laittaa tähän muutakin, mut huomenna sit, nyt ei jaksa. Sain sentään siirrettyä kuvia koneelle. Saavutus.

Eikä mua väsytä.

Damei lisää jahuu (part2)

Joo, jatkuu siis siitä mihin viimeks jäi, eli perjantaista, jolloin oli muuten ystäväni Jennin synttärit ja se kuitenki täytti pyöreitä, nii me haluttiin sit juhlistaa sitä. Eihän kukaan haluu mitään leimei maatilahengaus 20v. synttäreitä lasten kanssa. Vai? (Nimim. Asutaan kummatki jossain maalla, vaik eri maissa.) Ja siks päädyttiin kompromissina pois maalta Dameihin.

Perjantaina herättiin aamiaiselle tuol villis kristillises hostellis ja check outti oli jo klo 10, nii lährettiin sitte kymmeneltä viemään tavaroita seuraavaan hostelliin. Päivä meni niinkin hurjalla menolla et käveltiin semmosta shopping streettiä, joka oli PITKÄ. Saman kadun varrelta löyty muuten tosi monta samaa kauppaa. Allekirjoittanut kävi jokaisessa Sneakersissä, Pro:ssa yms. urheilukaupassa etsimässä kenkiä Jennille liian monta kertaa ja niit liikkeitä oli siellä ihan liian monta. Onneks neiti sit kuitenkin löysi mieleiset ja pääty ostamaan ne. Mä taas henk.koht. tuun kiertään kaikki noi kaupat kaukaa hetken aikaa. Hahaa.

Oli siel hyviäki kauppoja! (tai oli noiki ihan hyviä, jos etti jotain semmost mitä Jenni etti.)

(Edit// Täs välis voin sanoo et seuraavat neljä kappaletta on vaan jotain Amsterdam esittelyä, ettei oikeastaan tätä päivää, et jos ei kiinnosta nii hypätkää yli:D)

Jos joku Dameihin tulevaisuudessa eksyvä eksyy mun blogiin ennen matkaansa, nii voin kertoa et sielt löytyy esim. nää perus H&M, Zara, JC, pieces yms. Sen lisäks löytyy kuitenkin myös ainakin Bershka, River Island ja Cool Cat, mitkä on katsomisen arvoisia paikkoja ja joista myös allekirjoittanut löysi itselleen uusia ihanuuksia (joista tosiaan pitäis ottaa ne kuvat vieläkin..). Cool Cat löytyy myös Luxembourgista. (Siel oli paljon muitaki kauppoja, mut mun lahopää ei just nyt muista nimiä:D) Amsterdam tarjosi myös jos jonkinmoisia ruokapaikkoja pikaruokaloista ravintoloihin ja bongattiin yks semmonen aivan ihana paikka, jossa myytiin aivan kaikkea leivistä, salaatteihin, lämpimiin ruokiin ja jälkiruokiin ja siis se juttuhan oli se et kaikkea pystyi ostamaan irtona. Maailman nirsoinkin ihminen (minä siis..) olis löytäny sieltä jotain suuhunpantavaa, paikan nimi tais olla Le Place Mangerie tmv.

Kauppojen lisäks siel on tietenkin miljoona hostellia, hotellia, nähtävyyksiä (turistit kuulemma jonottaa pitkään päästäkseen katsomaan mm. Anne Frankin -taloa), sit löytyy museioita Madame Tussaudin -vahamuseosta, taidemuseoihin, seksimuseoon ja kidutusmuseoon (tarjonta on SUURI). Amsterdam on todella kaunis kaupunki ja siellä tehdään myös kanaali- sekä hevoskärryajeluita, joista varmaan saa eniten irti kesäisin. Sit löytyy tietenkin lukuisia (oikeesti niit oli sikana) Coffee Shopseja, joissa myydään kannabista ja jokaikisessä turistikaupassa muuten myydään jotain kannabikseen liittyvää, koska paikka on siitäkin erittäin tunnettu. Tokihan tän huumausaineen käyttöä valvotaan ja rajoitetaan, mutta siis tosiaan se ei ole kielletty aine siellä ja sitä löytyy myös kakkujen ja suklaan muodossa.

Sit on tietenkin vielä Punaisten Lyhtyjen katu, jossa tosiaan punasten valojen lomassa monennäköiset ja -ikäiset naiset keikkuvat ikkunoissaan alusvaatteisillaan yrittäen houkutella sisään asiakkaita. Kadulta löytyy toki muutakin, mutta lähestulkoon kaikki liittyy jotenkin kaupalliseen seksiin. Eikä siellä saa kuvata, ellei halua kameraansa takavarikoiduksi lopullisesti.

Ei myöskään tule unohtaa Amsterdamin villiä yöelämää, varsinkin Luxembourgiin verrattuna valikoima erilaisia clubeja ja kuppiloita on aivan tajuttoman suuri. Jokaiselle löytyy jotakin. Amsterdamista lisää voitte vaikka googlata. Nyt tää venähtää sen takia et esittelen kaikkea mitä nähtiin ja niitäkin mitä jäi kokematta. Ylläri sinänsä et tarkoitus on mainita jostain asiasta pikaisesti ja se venähtää kilometrin pituiseksi selostukseksi..

Koko päivä meni siis shoppaillessa, jonka jälkeen palattiin hostellille, käytiin suihkussa, vaihdettiin vaatteita ja suunniteltiin ravintolaan menoa. Kun oltiin valmiita lähtemään, todettiin et kello on jo niin paljon, ettei mihkään ravintolaan jakseta lähteä ja käytiin ostaa jotain pientä purtavaa ja juotavaa, ettei ihan tyhjin vatsoin kuitenkaan lähdetty nightlifeä tsekkaamaan ja sinne tosiaan seuraavaksi suunnattiin.

Kysyttiin hostellin respasta, että mitä paikkoja se suosittelee ja se näytti meille kartalta kaks Damien suosituimman clubin sijaintia ja me lähdettiin sitten hiihtämään Rembrantpleinille (jossa toinen niistä sijaitsi, eikä muuten ikinä käyty siinä klubissa, mut miljoonassa muussa kyllä, koska jono oli aivan tajuttoman huge), joka jo itsessään oli täynnä baareja sun muita. Ensimmäinen paikka johon mentiin oli pieni Woodys ja sinneki päädyttiin vaan, kun kuultiin sieltä siedettävää musiikkia (:D). Kriteereinähän oli et päästäis tanssimaan ja haluttiin et kaikki muutkin tanssii. Tullu semmonen olo tääl keskellä Eurooppaa, et toi tanssiminen on skandinavian maista olevien juttu. Ens viikon Belgian reissu tulee sitten taas vahvistamaan (tai päinvastoin) tuota kuvaa. Voin kyllä sanoa, että luxembourgilaiset ei oo mitään tanssikansaa ja kyllä tuol Dameissa tanssijoita löyty, mut väitän silti et Suomessa, joka on kuitenkin suhteellisen pieni paikka, löytyy siihen nähden suhteellisen monta tanssijaa.

Perjantaissa edelleen. Woodyyssista tilattiin erikoisdrinkit Jennin synttäreiden kunniaks (kuhan se oli eka vaan todistanu niille et sil oikeesti on synttärit) ja ne oli kyl mahtavat. Eikä voi sanoa, että koossa olis ollu moittimista! Mut sellast se on ku täyttää pyöreitä. Juhlimisen arvoista. Jenni tosin sano, et sitä järkyttää ajatus siitä, et tän jälkeen se on lähempänä ikää 40, ku syntymäänsä. Muutenkin on tosi outoa et voi aivan hyvin muistella elämäänsä jo 10 vuotta taaksepäin. Sitä tajuu hiljalleen, että lapsuus on oikeesti jo takanapäin. Woodyyssista lähdettiin sitten kierrolle. Käytiin varmaan kuudessa eri paikassa, yhdessä niistä tavattiin melkein tusinan porukka suomalaisia ja vaihdettiin sitten kuulumisia, ennenkuin jatkettiin taas matkaa.

Hauskaa meillä oli, sitä ei voi kieltää. Jenni tosin eli tuskassa loppuillasta, kun sillä oli saappaat koroilla ja se oli niillä kävelly jo muutaman päivän ja me ei kertaakaan käytetty siellä julkisia, eli käveltiin Paljon ja se ei vielä ekana päivänä ollu löytäny niitä sporttikenkiään. Oltiin sitten lähdössä jo kotiin, kun vessahätä yllätti ja kysyttiin sit joltain vastaantulijalta et mistä löytyis lähin. Tää kaduntallaaja totes et hei ollaan Amsterdamissa, ei se nyt niin nuukaa oo tohon kadulle vääntää, mut ohjas meiät sit takaisin sinne mistä tultiin ja mentiinkin sit ensimmäiseen vastaantulleeseen mestaan. Paikka oli aivan täyteen tuubattu. Sisälle, kun päästiin, nii kysyin ja mulle selvisi et se on neljään asti auki. Mentiin sit vessajonoon ja vessasta tullessamme ehdittiin hetki siinä keskellä ihmislaumaa seisomaan, siihen asti, kunnes miehet alko pussailemaan keskenään ja ei siinä mitään, siinähän pussailevat. Me vaan tajuttiin siin vaihees, et siel oli yllättävän paljon miehiä suhteessa väen määrään ja et oltiin tultu homobaariin. Ei jääty sinne sitten sen pidemmäksi aikaa ja juuri, kun päästiin ulos sieltä, niin sisään liitelee lisää miehiä, joista yksi oli tosin asustautunut naiseksi. Jätettiin ne sitten juhlimaan keskenään ja taidettiin mennä viel hetkeks muualle, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään kohti hostellia seuraava päivä jo kiiltäen silmissämme.

Perille saavuttuamme, muut huoneemme toverit taisivat olla jo nukkumassa, taisivat itseasiassa mennä nukkumaan jo ennenkuin me lähdettiin illanviettoon ja totesivat silloin et olkaa ihan niinku tähän asti ja siis varmaan viis minuuttia ton jälkeen yks niistä hepuista jo kuorsas, vaikka me oltiin siellä meikkaamassa ja kälättämässä ja valot oli päällä. Oli joko hitonmoinen väsymys kaverilla tai helvetin hyvät unenlahjat. Hah. Kielen kanssa tapahtui myös pari odottamatonta kommellusta. Suomeahan ei kukaan siellä ymmärtänyt, mut kuten suomalaiset aina, niin mekin aina käytettiin välillä aivan ymmärrettävissä olevia termejä. Jenni sano muunmuassa ou gaad, kun se kuorsaaja tuhis siinä. Ei siinä mitään, mut sen kaveri oli vielä hereillä ja alko naureskelemaan ja sen jälkeen me tajuttiin et se tajus, mihin se ou gaad oli osoitettu ja ymmärtäny sen vielä. Naurettiin kaikki siellä sitten (ja tää kuorsaaja vaan tuhisi tyytyväisenä). Mä taas sanoin johonkin väliin No problemo ja sit multa kysyttiin jotain jollain kielellä ja olin eka et mitätäh ja sit ne kysy englanniks et puhunko espanjaa, ihan vaan sen yhen termin perusteella. Näitä oli muitakin tällaisia. Ihan hauskoja kommelluksia toki.

Laitettiin ittemme nukkuma kuntoon ja laitettiin herätyskello, et ehittäis aamiaiselle (ja jälkeenpäin mietittiin et miks hitsissä.. koska ei todellakaan ollu nälkä ja oli todellakin niin unessa tai siis univelassa ehkäpä).

Huomenna sit lauantai, koska tääkin jotenkin kummassa venähti taas ihan hyvän pituiseks. Ja jälleen kerran toivottelen hyvää yötä. Oon oikeesti parhaimmillani vuorokaudesta klo 21 jälkeen:D

Dami. Jauu. (part1)

Amsterdam oli tosiaan ihana ja koska mulla oli ihanaa seuraa ja meillä oli iki-ihania juttuja vaihdettavana mun matkaseuralaisen kanssa, ku ei oltu nähty livenä since mun Suomen läksiäiset ja kaikkea muuta villiä ja mahtavaa, ei matkasta ois voinu tylsää tullakaan.

Paitsi et tähän pitää heti laittaa yks mutta, nimittäin junamatkat kusi (ja sekös otti päähän..) mut joo pääsinhän mä perille ja takaskin, vaik en ihan suunnitellusti ja pakko viel todeta et kyl mä mieluummin istuisin sen kuus-seittemän tuntia junassa jonku kanssa kälättäen ja mieluiten viel jotain semmosta kieltä mitä osaan tällä hetkellä (tai sit jos nukun nii univahti ois kiva, et mun tavarat ei katoo tai/ja etten mee pysäkin ohi tmv. mikä mun tuurilla ei oo ees mahdoton ajatus.)

Yritän just pohtia et meinaanks jotenki saada tiivistettyä mun 5 hostperheetöntä päivää lukemiskelpoiseksi tarinaksi (joista 4 Dameis ja yks Luxis) ja pahoin pelkään et jos haluun saada kaikki maukkaat yksityiskohdat tähän, nii se tarkoittais A) joko sairaan pitkää sepustusta herkullisine (or not) yksityiskohtineen (kukaan ei tietenkään haukottele tässä vaiheessa) tai B) lyhyempää sepustusta ja unohdan jotain herkullista ja kuulostan kököltä tai joltain emmä tiiä miltä tai sit joku C) joka on joku kärjistetty tapaus edellisistä tai hyväl tsägäl se välimuoto, jota kaivataan.

En taas tiedä mistä aloittaisin, pitää varmaan mennä kronologisessa järjestyksessä et tää 19 vuotta vanha pää ei unohtais jotain to-su+ma välillä olevaa päivää.

Torstai siis:
Klo 12.50 sain kyydin mun lähimmälle bussipysäkille ja klo 13.05 tuli mun bussi kohti Luxin Garea eli suomeks rautatieasemaa.
Klo 13.50 olin Garella, kävin nostaa rahaa, kuten edellisenä päivänäkin, koska tiesin et Dami ei oo se halvin mahdollinen paikka plus et pakolliset junalippu ja hostellirahat kuluttais budjettia jo kivasti.
Klo 14.20 olis lähteny juna Brysseliin jost ois pitäny vaihtaa Damin junaan, mut olin niin villi et menin klo 14.24 Kölniin lähteneeseen junaan, josta meni kans vaihto Damiin ja junassa mulle selvis et se mun junalippu oiski käyny vaan siihen Brysselin junaan. Oih. No pääsin silti Kölniin asti ongelmitta (olinhan vain viaton turisti, joka oli netistä katsonut että toi yhteys on yhtä hyvä, eikä tajunnu et junalippu ei olis ehkä samaa mieltä, vaik se toimiki loppuun asti hienosti. Kiitos luojan.) Menin muuten Kölniin siks et siel oli puol toista tuntia aikaa pörrätä, ku kaikki oli viel auki ja Brysselis ois ollu vaan tunti ja ajattelin et pörrään Brysselissä takastulo matkalla, mut kaikki ei tietenkään mennykkään ihan MUN ajatusten mukaan.

Kölnistä löysin täydellisen vyön Forever18 -nimisestä liikkeestä, ei ollu hinnalla pilattu 6,99e, eikä kyllä ulkonäölläkään. Vois vaik ottaa kuvaa (siitä ja mun muista shoppailuista) täs vaik huomen, jos on energiaa (nimim. edelleenkin univelallinen Damien takia ja silti valveilla vielä), nii ei tarvii selittää sen ulkoista olemusta. Itseasiassa bongasin sen eka yhen aupairin päältä täältä kerran ja olin über kateellinen tosta löydöstä ja harmissani, ku en ollu tehny sitä itse. Köln siis kannatti!

Kölnistä menin junaan, jonka PITI mennä Amsterdamiin ja en sit kuunnellu siel junassa kuulutuksia, ku ajattelin et mun pitää vaan jäädä päättärillä. No ois kai pitäny, koska Emmerichissä ollessamme juna tyhjeni. Mä en sitä tajunnu, ku kuuntelin mun podia ja fiilistelin ja leikin mun puhelimella. Onneks junan sit tarkisti yks (ei-niin-iloinen) konnari, joka tuli vamisee mulle siitä, et mun pitäis ulostautua junasta ja et se oli kuuluttanu asiasta matkan aikana varmaan viis kertaa saksaks ja englanniks. Siltikin tosiaan istuin siinä tietämättömänä kaikesta ja se sit ohjas mut ulos bussille, joka vei Emmerichistä n.1,5h Dameihin ja tosiaan pääsin paikan päälle. Vaik toi matkustaminen kuulosti noin vaikeelta, nii siin oli se hyvä, et tulin Saksasta saapuneen ystäväni Jennin kanssa kaupunkiin samoihin aikoihin ja sit etsittiin ja löydettiin tosiaan toisemme jonkinmoisen hämäryyden, väsymyksen ja uuden kaupungin tuntemattomuuden lumoissa.

Hämäryys jatkui, koska meil ei ollu hostellia etukäteen buukattuna. En jaksa selittää koko tarinaa siitä, miten näin kävi, mut voin kertoo et kesäl se ei oo kannattavaa, koska silloin ette yksinkertaisesti tuu saamaan huonetta MISTÄÄN, koska Damien satamiljoonaa hostellia on kaikki TÄYNNÄ. (onneks kaduil on aina tilaa. hee.)

Löydettiin sit semmonen ihan kiva kristillinen hostelli, jonka vastaanottohenkilö oli noh, iloinen ja hymyilevä ja innoissaan kaikesta.. erittäin paljon. Saatiin ite käydä valitsee meille pedit meiän dormista ja sit se ilmotti et rukoushetki olis kohta alkamassa, et voidaan liittyä seuraan, jos halutaan. Ei me haluttu. Siel luki muuten seinillä isolla et Jesus is lord. Et aikas villi paikka. Nähtiin siel kaks muutaki suomalaista samas hostellis, mut vaihettiin vaan pari sanaa ja eka ilta meni siinä et käytiin koneella tarkistaa yhen toisen hostellin osoite ja ohje sinne menemiseen ja buukattiin huone sieltä sit kaheks yöks.

Mut hei huomenna lisää, koska nyt mua väsyttää (tai siis edelleenkin) ja tää venähtää semmoseks höpinäks muuten. Tosiaan on vielä pe-ma selittämättä ja tekstin määrä näyttää tältä YHEN päivän selostuksen jälkeen ilman kuvia. Kuviakin varmaan tulee, kuhan saan eka ahkeroitua ne koneelle. Et nyt vaihteeks taas hyvää yötä. Oon kyl aina toivottelee tääl hyvää yötä, mut minkä sitä ihminen yöihmisyydelleen voi. Se on mo ja huomiseen siis.

Amsterdam calling!

Jep, mulla on siis parhaillaan menossa 2 viikon loma, koska toi hostmama on lomalla. Ikävä kyllä vaan oon ainut aupair, joka on lomalla. Ois ollu kiva lähtee jonnekki Teneriffalle vaikkapa viikoks tai pariks, mut emmä yksin haluu.

No kaks ensimmäistä päivää mun lomasta, oon vaan nukkunu, vähän lukenu, ollu koneella ja syöny. (haha. Yllätyn, jos joku yllätty mun tekemisistä!) Huomen aattelin olla niinkin ahkera et saisin raahattua ruhoni tonne Luxin keskustaan semmoseen aikaan, et siel on paikat viel auki. Kuulostaa tosi rankalta siis. (Pitäisköhän mun vähän muuttaa noita adjektiiveja iloisemmiks? hah. Voisin esim. huomenna pirteenä rientää Luxin keskustaan vaikka. No jaa.) Kyl mä oikeesti oon innoissani! En ehkä huomen aamulla, jos päätän nousta siihen aikaan et on viel aamu, mut sit ku pääsen Luxin keskustaan niin kyllä. Sit viimeistään. Ette nimittäin arvaa et mitä meen sinne tekemään (paitsi jos ootte mun facebook -kavereita, hah). Mun kaverilla on nääs synttärit perjantaina ja sen (ja mun loman) kunniaks päätettiin nähdä, ku se sai ton synttäripäivän vapaaks (jeejee meille!). Se siis täyttää pyöreitä eli me tullaan juhlistamaan torstaina sen vikaa päivää teininä. Mahtaa olla rankkaa. (Tosin saanen kyl epäillä et toi suuri muutos teinistä kohti aikuisuutta tapahtuis yhen yön aikana.) Ja ei siinä vielä kaikki (oonkohan mä Suomessa ollu liikaa kotona ostos-tv:n aikana.. ), koska mun kaveri asuu Saksassa ja mä Luxembourgissa ja meil on 8 tuntia matkustamista meiän välissä ja mä en halunnu viettää mun lomaviikonloppua Luxissa, nii me katottiin noin 150 eri matkavaihtoehtoa ympäri maailmaa. Tosin niinkin ajoissa kuin 2 päivää ennen reissua. (Herättää kysymyksiä, mikä organisointikyky ja sen mahdollinen käyttäminen AJOISSA?)

Ei me siis lähetäkään nyt Las Palmasiin, mut jotain sentään saatiin aikaseks ja kohtaaminen tapahtuu ylihuomenna Amsterdamissa. Mä puksutan sinne junalla (et jos joku sattuis vaik tuleen samaan junaan, nii saa tulla pitää seuraa, vaik kyl mä ihan ittenikin seurassa varmaan n. 6 tuntia viihdyn. Öh?) ja mun kaveri tulee lentsikalla. Torstaista sunnuntaihin kylmästi jätän Luxembourgin ja meen ihasteleen Hollantia. (JEEJEE) Edellisestä käynnistä onkin jo aikaa. Tänään mun datauksella on siis ollu jopa tarkoitus, kun hyvä ystäväni google (joka ei siis ole matkaseuralaiseni) on auttanut mua matkan suunnittelussa. Tai ei mul mitään suunnitelmaa viel oo, mut oon ainaki sivistäny itteäni vähän. Viel pitäis varaa joku kiva hinta-laatu -suhteeltaan ookoo hostelli ja sit se onki jo menoa. Tähän aikaan vuodesta siel ei oo toi turisteilukaan pahimmillaan. (Onneks siis mennään paikkaamaan tilannetta tai eihän sitä tiedä vaik joku luulis meit paikallisiks, ku lärpätetään Suomee ja kaulassani roikkuu uljas mustani eli Nikon the camera..)

Tähän väliin voisin linkata TÄMÄN, jos vaikka joku Dameihin lähtevä eksyy tätä lukemaan. Toi on aika kivasti tiivistäny pikkusen infoa tonne kyseisestä paikasta ja myös suomeksi! Voin sitte ton reissun jälkeä kertoa omat infoni ja todeta ton sivuston hyväksi(/hyödyttömäksi) uudestaan omien kokemusteni pohjalta.

Sunnuntaina illalla varmaankiin joskus tuun sitten takas. Mul on seuraavakin viikko viel lomaa, et jos joku on vapaa maanantaista perjantaihin, nii voin vielä lähtee sinne Las Palmasiin! (Voin kyl olla nirsoilematta tost paikasta, jos se on joku kiva ja saan vaan seuraa.) Ja viikonloppuna kutsuukin sit Belgian kaupunki Brugge. Pidetään siis peukut pystyssä et saan järjestettyä jotain kivaa ens viikon arkipäivinä tai no se kyllä onnistuu, mut että saisin seuraa siihen hauskan pitoon et hoitakaas kaikki ittenne vapaalle ens viikoks!

P.S. Luxembourgilaiset tiedotus teille, jotka ootte viel tietämättömiä: KLIKKAA. MukoMukon (ehkä) hurjat sulkemisbileet on nyt lauantaina 7.2.2009 et menkää tsekkaa mun puolesta et missaanks nyt jotain, ku meen Dameihin!

Ja hei kohtahan on ystävänpäiväki! Vois pitää jonku kivan teemapäivän, vaik et pukeudu pinkkiin. Tosin oon silloin Belgias, mut mitäs siitä. Halataan kaikki ystäviämme silloin et ne tietää kuinka tärkeitä ja ihania ne on. <3.

Ei muuta tällä kertaa. Laittaisin tähän loppuun hienosti sellasen radiopuhelin LOPPU -kuittauksen, jos vaan muistaisin et miten se meneekään. Hahhahaa. Öitä!

Flying Dutchman und Madagaskar 2

Hello again! (psst.. täst sit tuli vähän pitkä, mut oli niin täyteläinen vklp!;>)

Viikonloppu tuli, oli ja meni. Yritän tässä just hahmottaa mielessäni, et missä välissä. En tajuu (ja mulla oli viel periaatteessa pidennetty viikonloppu alkaen perjantaista siis). Voin myöskin kertoa, et tätä kirjoittaessani oon viikonlopun jäljiltä NIIN väsynyt, mut silti en oo (ylläripylläri) saanu aikaseks mennä nukkumaan. Niinku en siis ikinä iltaisin ja aamulla kyl sit uni maistuis ja maistuukin.

En tiedä muista, mut mulla oli taasjälleenkerran mahtava viikonloppu. Perjantaina heti, kun perhe oli lähtenyt, mulle tuli kauhee hinku siivota ja meninki sit sen fiiliksen mukaan ja tulikin sitten siivottua urakalla. Tää talo/perhe ei oo mikään siivousintoilun perikuva eli vaikka uhrasin tunteja siivoukseen, nii kyllä täältä ois tekemistä löytyny. Jotenki se, et mä jäin tänne taloon yksin, pisti mut siivoomaan. Olin yksin vastuussa täällä kaikesta ja tärkeä elementti tähän toimintaan ryhtymisessä oli myös vieraat.



Perjantaina tänne tuli vaan yks ruotsalainen aupair, joka ajoi meille Ikean kautta, josta Annika toikin jotain pientä Sverige -naposteltavaa. Ilta meni nopeasti ja ehdotinki sitten et jos mentäisiin kattomaan mun hostmaman suosittelema disco Beaufortista, Flying Dutchman. Mua oli pohjustettu paikasta sen verran, että toi hostmama kävi siellä ite joku parikymmentä vuotta sitten paljon. Silloin se oli erittäin in ja ihmisiä tuli sinne parinkymmenen kilsankin päästä. Tietenkin siellä on tultu käytyä sen jälkeenkin, mutta vähemmän. Kuulemma siellä käy edelleenkin porukkaa sekä nuorta että vanhempaa sukupolvea (eli niitä jotka kävi siellä silloin hamassa nuoruudessaan). Kysyinpähän vielä tuolta hostmamalta, että miten sinne kannattaisi suunnata, onko päivällä väliä (lähinnä kyse perjantaista ja lauantaista) ja suositukseksi sain sitten tuon perjantain.

Silloin siis sinne mentiin Annikan kanssa ja piruvie, että tanssittiin ja oli hauskaa! Sisäänpääsymaksu oli kolme ja puol euroa ja paikka oli ihan tupaten täynnä. Tykkäsin paikasta heti ensisilmäyksellä. Toisin kuin monissa Luxembourgin paikoissa tuntuu olevan niin täällä oli tanssilattia sijoitettu tosi kivasti, niin että istuskelijat oli sijoitettu ympärille vähän ylemmälle tasanteelle. Katossa roikkui diskopallo ja katosta löytyis myös auki oleva laskuvarjo kivasti tunnelmaa luomassa. Seinällä oli julisteita (esim. Rolling Stones, Red Hot Chili Peppers, Nirvana yms.), jotka taas toivat oman osansa paikan tunnelmaan. Väitän myös että jos paikka olisi ihan uusi, ei fiilis siellä yltäisi samalle tasolle, mitä se oli. Musiikki oli vaihtelevaa. Kertaakaan ei kuultu mitään Rihannaa, Bäkkäreitä, Britneytä tai Abbaa yms, joita tulee aina kaikkialla (mitenkään niitä tuomitsematta). Huonojakin biisejä oli, mut ne hyvät biisit oli sit oikeesti hyviä! Ja en tietenkään malttanut olla tanssimatta. Tuolla muuten tanssi muutki ihmiset, ku me kaks scandinavialaista. Jotenki tuntuu aina välillä et ei noi luxembourgilaiset harrasta tota nightlifessä tanssimista (ainakin Suomeen verrattuna ero on valtava).

Mitä vielä. Voin kertoa et luxembourgin ihmiset ei oo ollu tähän asti sellasia et niissä ois voinu silmiään lepuuttaa (;>). Tuolla me kuitenkin nähtiin Annikan kanssa Prison Breakin Michael Scofieldin look-a-like! Fantastista. Se tuli jotain sitten siihen juttelemaan ja sit selvis et ei se ollukkaan Scofield:( Jotenki ihmeessä selvittiin tästä paljastuksesta. Kyseinen henkilö sitten esitteli itsensä portugalilaiseksi ja nimeksiin sanoi Richard. Mä jäin sitte kelaamaan, et toi on kyl joku englantilainen nimi ja heti ihmeteltyäni selvis, että oikea nimi olikin sitten Ricardo (ja herranjumala voitte kuvitella miten ihmiset sulaa, ku sen näköinen ihminen sanoo portugalilaisella aksentillaan ton nimen!) Kummatkin nimet oli ilmeisesti käytössä, mikäs siinä. Mäki voisin keksiä itselleni jonku toisen nimen jolla saan ihmiset sulamaan. Veikkaan, et toi perinteinen Puhis ei kuitenkaan ihan toimi tässä tarkoituksessa. Hahh. (P.S. Toi Ricardo ei ollu ainut hyvännäköiseksi määriteltävä ihminen siellä, mä olin erittäin surprised about that.)

Ei se ilta viel siihen päättynyt. Luultiin aluks ensinnäki, et paikka menee kiinni jo yhdeltä niinkuin suurin osa Luxembourgin nightlife paikoista menee. Kun sain selville, että se onkin auki kolmeen, nii olin ihan innoissani tanssimassa lisää, vaikka jalassa oli saappaat, joissa on korkoa.. hmm.. sanotaan vaikka niin, että ihan tarpeeksi. (ja oon niin rakastunu niihin saappaisiin! Mun Saksan löytö ja true löytö onkin.)

Tanssittiin siis koko ilta ja paljon tanssittiinkin. Jossain vaiheessa tuli myös juteltua tanssimisen taidosta, siitä, kuinka liikkeet ei oo se juttu siinä, vaan se asenne. Ihan sama se on mitä liikkeitä siel tekee, jos niit ei tee asenteella, ne ei vaan näytä niin hyvältä. Parhaat tanssijat on ehdottomasti aina niitä, joista paistaa läpi asenne, rakkaus ja intohimo tanssiin (ja rytmitajukin on kyllä hyvä olla olemassa). Mulle ei kuitenkaan oo henkilökohtaisesti mitään väliä, miltä kukakin näyttää tanssiessaan, parasta on se et on paljon tanssijoita ja iloinen tunnelma. Mä tosiaan tykkään tanssimisesta, mut ei oo kyllä yhtään mitään hajua et näyttääkö se mun liikehteleminen siltä, että sitä vois tanssiks kutsua. (ja tutut, jotka tätä mahdollisesti lukee: Ei tarvii kertoa mahdollista karua totuutta, elän mieluummin omassa pilvilinnassani ton tanssimisen suhteen;>)

Just ennenku paikka meni kiinni, nii joku heppu kävi tuomassa mulle lapun ja kun sitä mulle ojennettiin, niin otin sen tietenki refleksinomaisesti vastaan ja sittempä se hyyppä jo siitä katoskin. Lappu sisäls nimen, numeron ja viestin. Joka tosi oli letzeksi (eli luxembourgiksi), mutta selvitettävissä, koska tosiaan asun luxembourgilaisessa perheessä. Mä olin sit ihan kikseissä et joku toi mulle tommosen lapun, et joku oikeesti vaivautu tekeen semmosen mulle, vaik ei se mikään iso juttu edes ollut. Mutta joo, eipä siitä sen enempää, sit lähdettiin takasin meille ja valvottiin ja rupateltiin vielä kaikkea höpöä ennenkuin mentiin nukkumaan ja aamulla sitten päivä uus.

Tää vaikuttaa jotenkin siltä, et täst postauksesta on tulossa pitkä, koska tossa on vasta perjantai. Ois pitäny yrittää kirjoittaa tää viikonloppu sillai jokaisen päivän jälkeen, mut eipä liiemmin ollut aikaa, eikä energiaa, niin nyt tulee sit tämmönen pitkis et lycka till sille lukemiselle vaan. Hah.

Lauantai. Päivä jolloin tosiaan oli tarkoituksena tehdä luxembourgilainen menu ja tein tupla-annoksen normaaliin verrattuna, kun en tiennyt, että kuinka monta ihmistä meille nyt olikaan tulossa. Ruokaa tuli just sopivasti, ihmisiä oli kahdeksan suomalaista aupairia ja yks ruotsalainen, eli Annika, siihen asti kunnes hän lähti kotiin väsyneenä edellisen päivän jäljiltä. Saatiin kuitenkin iloksemme toinen ruotsalainen, Sandra, meidän tykö ja tuli siis kestittyä ruokitsemisen (knidelleniä ja jälkkäriksi Annikan tekemä suklaapiirakka plus tietty jotain snacksia) ja juomisen (jota oli ainakin tarpeeksi) merkeissä 10 ihmistä. Ihan mukavasti siis.

Illalla lähdettiin taas Dutchmaniin, tosin sinne meistä lähti viisi ja loput jäi taloon ja oli sit menny nukkumaan siihen mennessä, ku me muut saavuttiin takaisin. Tällä kertaa ei ollut sisäänpääsymaksua, eikä kyllä täpötäyttäkään, vaikka ihmisiä olikin, mut hauskaa oli silti. Paikalle oli myös eksynyt kolme rouvashenkilöksi pukeutunutta miestä ja ainut, joka heistä tanssi, selvisi mieheks aika hyvin koroilla kyllä. Asuvalinta ei ollut ihan nappi (sääli ettei ollut kameraa mukana, nii ette saa todistusaineistoa, mut pistäkää villit mielikuvituksenne liikkeelle) eli herralla (vai pitäiskö sanoa neidillä?) oli leopardikuvioinen mekko, joka oli edestä niin lyhyt, että alushousut pilkotti koko ajan ja oli myös sen verran avara, että herran rintaliivejä ei voinut olla huomaamatta, jos vaan paikan päällä oli ja päässä tais olla kellertävän vaalea peruukki. Ei tosiaan mikään paras asuvalinta (eikä ollu kyllä ainoa hutimennyt siellä eilen:D). Jos normaali nainen pukeutuisi noin, niin se olis erittäin provosoivaa isolla E:llä. Toi lähinnä herätti ihmisissä uteliaisuutta ja naamoille levis jotain hymynkaltaista. Olin myös sitä mieltä et perjantain musiikki setti oli deejiiltä lauantaita onnistuneempi (dj oli muuten varmaan joku 50v tai siltä ainakin näytti), mut onneks eilenkin tuli niitä hyviä siellä huonompien lomassa. Kun kello löi kolme ja paikka suljettiin, lähdettiin kotia kohti.

Perille, kun saavuttiin, niin toimitin muut nukkumaan ja aloin ite siivoamaan astioita ja roskia, että sain tiskikoneen pyörimään ja aamulla ei tarvitsis sit voivotella sitä hommaa ja onneks noin teinkin, koska sitä energiaa oli, eikä siis väsyttänyt yhtään. Aamulla olikin sitten niin paljon mukavampi mennä aamiaiselle. Klo 10.33 meni ekan lähteneen ryhmän bussi ja heitin heiät sitte bussipysäkille. (Erittäin virkeenä, kun illalla oli tosiaan sitä energiaa ja jäätiin tällä kertaa Heidin kanssa juttelemaan kaikesta mahollisesta ja päästiin nukkumaan sitte puol seittemän aikaan. Hoo.) Eli runsailla kolmen tunnin yöunilla on selvitty tästä päivästä, kun en sitten saanut enää nukuttua, ku tulin takas tänne, kun olin noi yhet tonne pysäkille saanu hoidettua (sunnuntain bussiaikataulut on edelleen tosi pellet..). Toinen ryhmä sitten lähti 14.43 bussilla, jossa itekin olin ja mentiin siis Cityyn ja sieltä Utopolikseen.



Hei nyt tosiaan ollaankin jo sunnuntaissa! Eli siis cityssä oltiin noin 20 vailla neljä ja mentiin siitä sitten tonne leffateatteri Utopolikseen, käytiin syömässä jotain ja Sandra lähti Italianoon (kahvila) ruotsalaisten aupairien tapaamiseen ja me mentiin Heidin kanssa kattomaan Madagaskar 2. (Tykkäsin! ja päässä on siitä asti pyöriny se "I like to move it move it") Siin vaan sit kävi semmonen pikku kämmi, et just ennenku se leffa alko nii heitin ihan läpällä et toivottavasti tää nyt oli se version originale ja heti sen jälkeen alko saksaks dubattu madagaskar 2 (jolloin yleisöstä löytyi kaks hervottomasti hihittelevää suomalaisneitoa). Ei siinä mitään, yllätyin itseasiassa positiivisesti, kuinka paljon mä siitä ymmärsin. Pysyin koko ajan kiinni juonessa, ei alkanu väsyttää se, etten olis jossain vaiheessa jotain ymmärtäny ja jäinki sitten miettimään et johtuuko se siitä meiän Düsseldorfissa, Saksassa asumisesta vai siitä, et oon marraskuun alusta asti kuunnellut luxembourgia täällä tai siis, että ku mä oikeesti sen verran hyvin sitä tajusin (ja ikinä en oo saksaa lukenu). Ton Düsseldorfin jälkeen tein nääs niinkin villin tempun, et alotin saksan sijaan ranskan lukemisen.

Leffan jälkeen mentiin sit vielä Italianoon, jossa tavattiin muutama ruotsalainen aupair ja oltiin siellä siihen asti, et mun viimenen sunnuntain bussi lähtis (klo 20.05). Täällä Luxembourgin kotona olinki sitte joskus yheksän ja puol kymmenen välissä ja vaihettiin kuulumisia perheen kanssa ja sanoivat, että hyvin olin siivonnu, ettei ollu mitään ongelmaa siinä, että täällä oli ollut vähän enemmän tuota porukkaa ja kyselivät sitten, et kävinkö mä siellä discossa ja kun kerroin, että kyllä tuli käytyä, niin seuraavat kysymykset olikin sitten, että pidinkö paikasta ja kävinkö siellä pe vai la ja ku vastasin, että pidin ja sekä että, niin sain semmoset hahhaa, olisihan se pitänyt arvata naurut osakseni. Mä en voi siis liikaa hehkuttaa et kuinka mukava perhe mul tääl on. (ja toi hostmama sano vielä et joku kerta meiän pitää mennä sinne yhdessä!:D)

Eiköhän toi viikonloppu ollut aikalailla tossa. Ei tullu mitenkään kauheen tiivistetty vuodatus, mut olisin hei pystynyt paljon pahempaankin (haha), että tohon on nyt tyytyminen. Hih. Hyvää yötä jälleen kerran toivottaa Luxembourg tai ainakin minä täältä Luxembourgista, jos ei muut ja kirjoittelemisiin!