Our London trip was really something, oh yeah

Buckingham Palace





Meiän hostelli Camdenissa

Oon nukkunu Lontoota pois ja muutenki väsänny miljoonaa asiaa, mut nyt tekin, jotka mahdollisesti ette oo viel kuullu mun ja Annikan Lontoon reissusta, kuulette jotain. Tietenkin tää versio on editor's cut (ja silti tää tulee venähtämään kilometripostaukseks sanompahan vaan..). Se oli niinku varoituksen sana.

Voidaan aloittaa siitä, että kun mä reissaan, niin tietenkään kaikki ei vaan voi mennä täydellisesti putkeen, MUTTA must se on vaan plussaa ja tekee siit reissusta paljon mielenkiintosemman ja paljon hauskempaahan on sit kertoa villiä tarinaa mun tyyliin suurieleisesti elehtien kera järkyttävien ilmeiden ja muiden imitaatioiden, ku yritän saada ihmiset elää sitä samalla, ku sitä kerron.

Väitän, että spontaani (tai suunniteltukin matka), joka ei oo mikään all-inclusive, on sata kertaa rikkaampi kokemus. Vähintään. Se et mä en ollu all-inclusive matkalla tarkoittaa sitä, ettette tuu kuulee tarinaa siitä, kuinka mä vietin loman peruskaavan mukaan eli matkustin paikan päälle muitta mutkitta, oli tosi kiva hotelli, sit shopattiin, syötiin, juhlittiin ja katottiin nähtävyyksiä/makoiltiin rannalla (riippuen tietenkin kohteesta). Ei sillä, ettei me oltais tehty noin. Me vaan tehtiin kaikki tyylillä! ...alkaen matkan varaamisesta.

Koko viikko oltiin mietitty et mitäs viikonloppuna tehtäis tai oikeestaan minne mentäis. Punnittiin vaihtoehtoja, paikkoja, hintoja yms. Turhauduttiin ja kelattiin jo jäädä Luxembourgiin (joka on jo niin nähty, mut onneks täält on niin helppo matkustaa! ryanair, min bästa vän<3)

Torstaina sit illalla päätettiinki yhtäkkiä et no kyllä me lähetään ja kyllä me saadaan kaikki näinkin lyhyellä varoitusajalla toimimaan. Ostettiin siis matkat, etittiin ja varattiin hostelli, hihkuttiin, tutkittiin koko yö Lontoota internetin välityksellä, nukuttiin, pakattiin ja lähdettiin (paitsi et Annika teki ton pakkauksen ennen nukkumista..). Mä pakkaan nykyään AINA just ennen lähtöä. En tajuu niitä, jotka pakkaa jonku listan kanssa kaks viikkoa aiemmin, mut ei nekään varmaan mua. Mut hyvin oon selvinny tähän asti. (Ihme..)

Mä en tiedä yhtään mistä aloittaa, kuin tarkasti kertoa kaikki, ku jo pääkohtien kertominenki tulee venäyttää tän tajuttomaks.

Luxissa ei siis oo ryanairin lentokenttää, mut täält menee bussi suoraan Frankfurt-Hahnin lentokentälle ja sielt lentää koneita moneen suuntaan toisin ku Suomen Tampereen kentältä. Mä sain torstai iltana printattua lentoliput ja kelasin hoitaa ton bussiasian seuraavana päivänä. Joo, kyl mä sen hoidinkin, mut jos se ei ollu viime tipassa hoitamista, nii sit ei kyl mikään oo.

Selvittiin siis kentälle ja Lontooseen. JESJESJES. London Stansted nimiseltä kentältä mentiin bussilla Liverpool Streetille, josta otettiin taxi Greenwichiin, jonne oltiin buukattu se hostelli. Taksikuski oli mukava, vaikka vähän sekopäältä vaikuttikin (hyvällä tavalla) ja taksi oli veikee. Siin ei ollu takakonttii, nii takan oli tilaa kivasti, vaik auto ei ollu mikään iso.

Hostellille päästyämme oli nightlife lopettamassa siltä yöltä ja jouduttiin koputteleen ikkunoita et päästäis hostelliin sisään vain kuullaksemme, et oli tapahtunu joku virhe varauksessa, jonka tuloksena oli tapahtunut tuplabuukkaus ja se taas tarkoitti sitä, ettei meille ollu tilaa kyseisessä hostellissa enää.

Onneks samalla ketjulla oli useampi hostelli Lontoossa ja Camdenista löytyi meille pedit. Nii meiät lähetettiin sitten taksilla sinne (ei jouduttu ite maksaa taksia). Tosi ystävällistä porukkaa tavattiin ja se Greenwichin respa, hyvin hoiti työnsä ja small talkinsa, heitettiin hienoo läppää!

Camdenissa oltiin sit about 4am ja aamulla herättiin ysiks aamiaiselle, jonka jälkeen lähettiin tsekkaa cityä tarkemmin. Camden on tunnettu markkinoistaan ja voin sanoa, etten mäkään jääny tyhjin käsin. Meiltä loppu punnat kesken päivän sekä Annikalta että multa ja piti käydä vaihtaa lisää. Markkinoilla huipuinta on tinkiminen! Ja mä en yksinkertaisesti voinut mitään sille et löysin kaikkea ja ostin kans. Suomessa en ikinä löydä mitään. Suomessa shoppailu on erittäin reiästä.. tekee vaan ärtyneeks.


Camden Markettia


Mun Lontoon Ale -löytö. ovh. £50 ja maksoin £20 ja sopii mun Damin takkiin noi!:)

Oltiin siis St. Christopher's Innin Camdenin hostellissa ja voin kyllä suositella kaikille. Henkilökunta mahtavaa ja saman ketjun hostellissa oltiin tosiaan Bruggen reissullaki ja aion kyllä jatkossaki esim. reilin aikana suosia. P.S. Bruggessa en sitä tienny, mut siis ton hostellin avainkortin ku säästää, nii sillä saa 10% alennusta, jos menee saman ketjun hostelliin myöhemmin! Et hyvä tietää vaan, jos joku muukin meinaa suosia samaa ketjua. Alakerrassa oli Belushi's. Kuulemma Camdenin ainoa rockbaari. En sitten tiedä. Hyvää musaa siel kyllä tuli ja eipä hajonnu pää kaupoissakaan soitettuun musiikkiin, päinvastoin!

Tähän väliin vaan vikkelä maininta et kävin Lontoossa tietty Subissa, ku siit on tullu nyt jo perinne matkustettaessa! Ja siel oli jotain erilaisii juttui, mitä en oo ennen nähny:D Subiin sai esim. maissia. Ja oli hyvää, tietty!

Illalla sit nightlife ja Belushia pidemmälle ei päästy (ennen jatkoja siis;>). Tutustuttiin paikallisiin ja oli ihanaa, kun tajus kaikkia ympärillä olijoita! Ne puhu ymmärrettävää kieltä ...tääl Luxis, ku oon ain ihan hoomoilasena. Ja tiedän et brittiaksentti jakaa mielipiteitä, mut mä niiiiin rakastanrakastanrakastan sitä! Ja Lontoos oli myös hyvännäköisiä ihmisiä! Luxis ei oo:D (mut mielipiteistähän ei sovi kiistellä). Ja se ei oo vaan se ulkonäkö, vaan asenne. Lux on täynnä pankki-ihmisiä, Lontoosta löytyy kaikkea. Tosin ei pidä unohtaa, että Luxissa on 46500 ihmistä ja Lontoossa 7,1 miljoonaa.

Ei me kauheesti nukuttu lauantaina. Oltiin ekat aamupalalla, jonka jälkeen mentiin ottaa muutaman tunnin päikkärit ja lähettiin tekee sightseen kierros. Ostettiin päivälippu Lontoon undergroundiin (ym. julkisiin) ja matkustettiin Piccadillylle, josta sitte jatkettiin jalan ja nähtiin näin muutaman mainitakseni mm. Big Ben, Buckingham Palace, London eye. Kävin myös elämäni ekaa kertaa Starbucksissa. Monta kertaa on pitäny mennä, mut nyt vasta sain aikaseks. Onpahan tullu nyt sielläki sitten käytyä. Luxista kyseistä kahvilaa ei löydy.

Illalla pohdittiin, et mihis mentäis ja etittiin jotain kivaa nightlife paikkaa. Bussilla ei uskallettu enää mennä mihinkään, ku meil oli aamulento ja piti sille ehtiä. Lopulta Annika sit luovutti ja meni nukkumaan ja mä kävelin Camdenia, kunnes päädyin Belushiin (taas, ku emmä yksin halunnu mihkään kauas mennä) tutustumaan lisää paikallisiin ja taas päädyttiin jatkoille jonnekin, tällä kertaa Lontoon yliopistossa opiskelevien kanssa ja paikalla oli edustamassa muitakin skandinavian edustajia, vaikka minä tosin ainoana suomalaisena jälleen kerran. Hauskaa oli!

Yöllä sit riennettiin takas hostelliin ja puettiin päälle miljoona kerrosta vaatetta, koska lentokoneeseen sai tuoda vaan 10kiloa ja meil oli Lontooseen mennessä kummallakin yli yheksän. Oman laukun painoa en kattonu, ku tultiin takas, mut Annikan laukku oli kevyempi takas tullessa ja mul oli päällä ainakin 10 paitaa, kaks takkia ja mun pitkä villatakki, kahet housut ja kaks vyötä. Eli toisin sanoen voitte vaan kuvitella, millanen näky ollaan oltu. Varsin viehättäviä tietenkin ja kauneimmillamme. Ihmettelen vielki, et kuin kukaan tärkee muotihenkilö ei bongannu meitä..

Sit takaisin Luxin kotiin, hetki datausta ja totaalinen kuoleminen. Ai miten niin olin väsynyt! Aamulla heräsin sit virkeenä kuuden aikaan tosi söpönä kaikki vaatteet ja meikit päällä ja naamassa (tai ainaki osa meikeistä oli viel naamassa sen nukkumisen jäljiltä...)

Semmosta, illal mulle tapahtuu jotain uutta, eli joko tänään tai huomenissa kirjoittelen lisää taasen! Hejdå!

LONTOOOO!

Ei mulla muuta, mut vaik meni ehk viimeseen maholliseen minuuttiin kaikki järjestelyt (jotka on vielki vähän kesken), nii tää buukkas retken Lontooseen alkaen huomisesta et mahalasku arkeen eli takaisin Luxembourgiin tapahtuu maanantaina! JEEEEE! I'm so excited!

Too excited to sleep. Musta spontaanius ja hetkessä eläminen on jotain IHANAA ja aivan MAHTAVAA! Ja oon nyt niin.. FIILIKSISSÄ!

Ei mul muuta. Nyt ei vaan voi mitään muuta, huomen stressii loppujärjestelyistä ja pakkauksesta, mut just nyt oon Hulda huoleton ja iloitsen, kuin pikkulapsi joululahjan saadessaan!

Tätä asioiden sekamelskaa ei voi kiteyttää otsikkoon. (tosin mikäänhän ei ole mahdotonta, vai?)

Bonjour. Jos mul ois aikaa ja energiaa, nii vuodattaisin tänne ajatuksiani useammin, kuin mitä nyt teen. Mul on niin paljon ajatuksia, et on hyvä ees joistain päästä eroon. Vaikka toisaalta tuntuu, että yhden tänne kirjoittaessani on päähän tullu sata lisää. Mutta kylläh, elän siinä toivossa, et en oo ainoo tässä maailmassa, joka ajattelee liikaa (ja joskus se ihan oikeasti vaikeuttaa elämää!), joten nyt oon ihan happy tällaisena, ku mä oon. Ja tää on oikeesti ihan kivaa!

(Kuvatäytettä Dameista)


Eilinen meni töiden jälkeen siinä, et painelin tonne cityyn tapaan Hennaa, joka palaa tänään takas Suomeen lopullisesti. Yritin saada sen itkeä lirauttamaan (vai onks se tirauttamaan?:D), ku tiedän kyl et sille tulee kauhee ikävä mua (ja ehkä vähän muitaki.. Tsägäl). Mut sain sen vaan kikattamaan (ja ei oo tässä maailmassa vielä Hennan kikatuksen voittanutta. Et jos Henna luet tätä, nii voitko vähän nauhoittaa sitä ja lähettää tänne Luxin perähikiälle sillai et saan susta mun uuden soittoäänen?! Kiitos!) Samalla reissulla tuli nähtyä myös pari muuta suomalaista aupparia. Yhdessä yritettiin viettää laatuaikaa Hennan vikana iltana. (tosta ajan laadusta voi jotkut olla montaa mieltä, mut kyllähän se mäkkärin edessä seisominen kävi urheilusta, eipähän ainakaan sorruttu sisäpuolelle, ku kaikki yritti esittää ettei ne sinne MUKA halunnu... HAHHA.)
P.S. Jos Henna luet tätä, nii ensinnäki tääl paistaa tänään aurinko ja mä istuin pihalla tunnin lukemassa kirjaa auringossa paistatellen (enkä siis voi tajuta, miten oon vieläkin ihan lakanan värinen ja en nyt puhu noista mun punertavista lakanoista.) et toivottavasti siel Suomes on kylmä! Hoho.

Illalla sorruin lukemaan Twilight -sagan vikaa osaa, niin että oon nukkunu reippaat kolme tuntia viime yönä (laskin sen varaan et on easy päivä ja voin ottaa päikkärit, mut nyt mua ei yllättäen väsytäkään.. illalla sit senki edestä).

(Kuvatäytettä Damin upeesta leffateatterista.)


Tänään siis vähän aupaireilua ja nyt oon jo vapaalla ja jos joku muukin ois nii ois kiva lähtee jonnekin (vaik ees kävelylle, ku toi ilma on niin kevätkevätkevät!) Mut ehkä parin tunnin päästä sitte. Mul ois myös mahikset mennä tänään The Rasmuksen konserttiin, mut mul ei oo koneel kai yhtäkään niitten biisiä, nii en tiedä oisko se sit vaivan arvosta plus et mun pitää säästää noit mun viikonlopputrippei (ja reilii) varten.

Tulevan viikonlopun saatan hyvinkin viettää jossain toisessa maassa. Se vaan et Annika, joka mun matkaseuraks olis ainaki valmis lähteen, on vapaalla perjantaina (mä en) ja mä oon vapaalla maanantaina (se ei), nii kattoo nyt mitä tekis. Mulla kyllä onnistuu lähtö perjantainakin, mut tulisinko takas su vai ma ja sit ois ainaki kolme kohdetta mistä valita: [1] Irlanti, Dublin (jossa en siis viime vklp ollu), [2] Englanti, Lontoo tai [3] Espanja, Barcelona ja en tosissaan tiiä, et mikä noista houkuttais eniten! Lontooseen tuun tekee tripin varmaan toukokuussa kyl ja Barcelona ois varmaan ihanan kuumis, jos jaksais odottaa jonki aikaa viel kevättä eteenpäin ja Irlantikin pitää kyl nähä.. Vaikeeta tää elämä, ku ei osaa ees matkakohdetta päättää (tosin mä en kyllä mitään muutakaan).

Sit mun on pakko viel kertoo et nää palkkas siivoojan (oon salee kertonu tän jo, en jaksa muistaa ja tarkistaa). Tulee aina kerrottua kaikille samat asiat ja en voi muistaa et kelle oon kertonu ja mitä. Mä oon jo hyvin sinut fraasin: "Mä oon kuullu tän jo.." ja myös fraasien: "Mäkin" ja "Niin mäki" ja näin poies päin kanssa. Mut empähän ainakaan oo se porukan tuppisuu (ja tästäkin mä aina välillä kuulen jotain.. HAHAHA) Joskus vois kokeilla tota hiljaisuutta, mut mua varmaan luultais sairaaks tai suuttuneeks siin vaihees ja miks mä haluisin olla tekemättä jotain niinkin kivaa, kuin puhuminen ja se on yleensä ihan semihalpaakin!

Sit viel pari viikonlopun leffa-arvostelua:

Bride Wars (menee suomessaki tietääkseni)
Ei napannu. Mä oon yleensä kovinkin paljon hömppäleffojen fani (ja yks ehdoton lemppari on kyl She's the man!), mut siis no, ei tältä voinu enempää odottaakaan. Peruskliseehömppä, tunnetut näyttelijät (joit ilman tää ei ois ikin päässy leffateattereihin asti.. tai mistä mä sen tiedän). Voi katsoa, vaikkei aivoissa oliskaan mitään kapasiteettiä, pysyy silti juonessa mukana ja jos teil on jotain teiän miesystäviä vastaan, nii menkää kattomaan toi niitten kaa. Toi on niin tommonen tyttöjen hömppäleffa et miehet varmaan tykkää hyvää. (Huomaa sarkasmi.)

Traileri:


He's just NOT that into you
Toivottavasti muistin nimen oikein. (Melko paljon) Parempi, kuin edellä mainittu. Perustuu kirjaan ja ihan semmonen perushauska, mut ei kuitenkaan saanu mua lentoon niin hyvin, ku mitä oisin halunnu. Tosin en kyllä tienny mitä siltä odottaakaan, nii en ollu mikään maani myynyt teatterista ulos kävellessäni tai päinvastoin. Näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti menisin kattoo tämän!

Traileri:


Mua vois kutsuu leffafriikiks, rakastan leffoja ja oon nähny monta ja multa löytyy myös ihan kiva kokoelma leffoja. Tosin ei yhtäkään kauhuleffaa, en voi sietää! (mun mielikuvitus on liian vilkas ja en uskaltais nukkua tai mitään muutakaan vähään aikaan niitten jälkeen.) Lemppareita on liikaa. Rakastan myös kirjoja. Kummatki on oiva tapa uppoutua toiseen maailmaan kesken (tähän joku adjektiivi, esim. tylsää, stressaavaa etc.) arkea. Mut jos nyt alan noista kirjoittelee, nii tää venyy HEHTAARIpostaukseks. Vähintään. Eli meen nyt jatkaa tota Breaking Dawnia! nams.

Takaisin arkeen

Nyt on mun lomailut siis vähäks aikaa lomailtu, kun nyt on taas kumpaisetki vanhemmat koko ajan menossa ja mä oon sitten lasten kanssa. Kolme viikkoa sitä kesti ja en kyllä valita. Tosin nyt, ku lapsilla on lomat, nii monella muulla on lomaa ja ois voinu keksii jotain kivaa matkustamista ihmisten kanssa, jos mäkin oisin nyt lomalla, mut eiköhän sitä ehdi vielä tässä matkustelemaan ennen kesää ja kesällä varsinkin.

Heräsin tossa 15 yli 7, ennenku toi hostmama lähti yliopistolle (ku se edellisenä iltana oli ihan varma et lapset ois eka kuitenki hereillä), mut kello on nyt 7.45 ja lapset nukkuu vieläkin. Saa nähdä, että kuinka kauan vielä, mut nukkukoon nyt, kun on kerran mahdollisuus. Mäkin ihan mieluusti nukkuisin näin aamusin, yleensä nukunkin, mut nyt, kun on tosiaan lomaviikko, niin on vähän erilainen viikko tiedossa.

Tänään ohjelmassa hevosten pihalle laitto, makaroonilaatikkoa ja lasten kanssa leikkimistä. Hostmama tulee kotiin jo joskus ennen yhtä, nii sit varmaan lueskelen Breaking Dawnia (Twilight -sagan vikaa osaa, Eclipsen eli kolmannen osan luin tossa viikonlopun aikana!) ja opiskellakin vois sitte illemmalla, kun lapset menee nukkumaan, nii on sitte hiljasta ainakin. Pitää nyt kattoa et mimmonen tästä päivästä tulee, ku en tosiaan tiedä muuta ohjelmasta, ku mitä nyt oon edellä maininnu.

Ja en tosiaan ollu muuten siellä Irlannissa sitte (ja nyt jälkeenpäin kyllä vähän harmittaa), mut onneks täs on viel muutama viikonloppu jäljellä. Se Irlanti kaatu siihen et mul oli sata vaihtoehtoa viikonloppuna mitä tehdä ja sata asiaa hoidettavana ja ahdistuin ja päätin sitte olla tekemättä mitään (eli luin Eclipsen, söin ja nukuin).

Tääl ois ollu jotain karnevaaleiluiki, mut nekin sitten jäi välistä. Torstaina meen johki karnevaalihöskään lasten kanssa. Voisin täs yrittää vaik jotain hyvää päivärytmiäki saada takas.

No nyt toi vanhempi noista tytöistä heräs. Klo on kolmea minuuttia vaille kahdeksan. Myöhemmin lisää, heippa!

Lukutoukkailua kera New Moonin

Saagan ensimmäisen osan (puhutaan Twilightistä, Houkutuksesta) luin muistaakseni puol toista vuotta sitten ja tarkotuksena oli tossa välissä lukea ylppäreihin ja pääsykokeisiin, nii yritin välttää kaikkee houkuttelevampaa luettavaa siinä vaiheessa ja kaikkee muutakin houkuttelevaa (Helpommin sanottu ku tehty).

Nyt sitten vihdoin ja viimein päätin lukea nuo loput kolme osaa kyseisestä kirjasarjasta ja kysympähän vaan, et miten mä onnistu(i)n lukemaan reilu 500 vai vajaa 600 (en muista sivumäärää) sivua englanniks alle 48 tuntiin (eli tuon New Moonin, Uusikuun) ja miksei pääsykoekirjan lukeminen mee samalla lailla?! Stephenie Meyer ois hyvä vaihtoehto kirjailijaks, kun tulee uudet painokset pääsykoekirjoista seuraavan kerran...

Onneks on sentään enemmän inspistä tohon pänttäämiseen, ku viime vuonna ja siis mähän tarviin vaan lukusuunnitelman. Punaisen langan mun lukemiselle. Bestsellerit sen jo sisältää, vielä kun pääsykoekirjoihinki tulis semmonen, nii ei itte tarvis sitä mistään keksii.

Nyt kuitenkin häivyn leffaan kattomaan He's Just Not That Into You:n! Sisältää Jennifer Anistonia, Ben Affleckia ja Drew Barrymorea. Aivot on siis lupa jättää narikkaan. En toivo liikoja, niin toivon ettei toi oo ihan surkee!:D

Myöhemmin ehkä Flying Dutchmaniin tanssimaan!

Mut nyt meen et puss ja kram vaan kaikille! Vi hörs!

River Island

Löysin tosiaan Amsterdamista kaupasta nimeltään River Island maailman ihanimman kevättakin ja mun oli vaan pakko ostaa se. Heti, kun tulee tarpeeks lämpimät säät, nii mun päällä ei varmaan mitään muuta nähdäkään. Se on vaan ihanaihanaihana. Yritin napata sitä kamerallekin, mut salamattomuus/salamallisuus ei kumpikaan suostunut vangitsemaan mun mielestä sitä takin väriä ja henkeä, et tulkaa ihastelemaan sitä mieluummin livenä, nii ymmärrätte et miks mä innostuin siitä niin.

Tässä siis jotain yritystä:

Ekassa kuvassa laukku, jota jäin kuolaamaan, mut en ostanut (ainakaan vielä). Ja kaks ekaa kuvaa River Islandin -sivuilta.








Ja kuvissa esiintyvä kaulahuivi samaiselta reissulta, mutta kaupasta nimeltä Bershka. (Ostin sen ennen tota takkia ja olin viel enemmän innoissani, ku noi matchas niin hyvin yhteen! ja ton takin puhvihihat. Ihanat.)

PeLaSu (synttärit, Belgia ja pohdintaa seuraavasta moisesta, mutta Irlannissa)

Joo ensinnäki tää blogger vieläki näin kauniisti sanottuna kusbaa noitten (ainaki Dami) kuvien kaa. Olis ihan kiva, jos tää suostuis yhteistyöhön, varsinki, ku noita kuvia kertyy koko ajan lisää.. Semmoista.

(P.S. TääKIN venähti, ku aattelin et kirjotan ton Bruggen yhdellä kertaa. Mukavia lukuhetkiä!:D)

Edit// Menee hermot bloggeriin! ("#¤&#¤&%!) sain yhen kuvan läpi, mut saas nähä suostuisko tää vaik päivittää tän, ku oon yrittäny vaan miljoona kertaa...


Mutta joo, vaihteeksi jälleen kirjoitan ulkomaan matkasta ulkomailla, heräs ajatus et tää on varmaan vähän erilainen aupaireilu -blogi, ku tulee kirjoitettua aika paljon matkustamisesta muissa maissa (kaikilla aupaireilla kun ei siihen oo mahollisuutta), mut Luxembourg on kyllä siitä hyvä maa, et se tosiaan antaa siihen mahdollisuuden. Kuitenkin loppujen lopuks arki varmaan jokaisessa perheessä on melko samanlaista, rutinoitunutta lasten kanssa oloa päivittäin, ainakin useimmiten, niin empä tiedä, että kuka sitä sitten jaksaisi joka päivä kirjoittaa saati lukea saman tarinan eri päivältä. Tietenkin jokaisessa päivässä on jotain erilaista, mutta pääpiirteittäin ei kuitenkaan mitään sen hurjempaa, samalla kaavalla mennään. Ja onhan se selvää, että kun tapahtuu jotain spesiaalia on mukava kirjoittaa semmonen muisto ylös, nii voi sitten nauraa kommelluksilleen kiikkustuolissa.



Saman ilmiön itseasiassa huomaa muidenkin, kuin aupairien elämässä ja jo valokuvia katsellessa. Albumeita löytyy kyllä häistä, ulkomaanmatkoista ja ties mistä juhlista ja tapahtumista varmasti. Kuinka monelta löytyy kuvattuna arkea? Minä syömässä, minä vessassa, minä ulkoilemassa, minä opiskelemassa, minä katselen televisiota. Niimpä. Miettikääs sitä. Hassua miettiä myös, kuinka tää valokuvien-ottamis -kulttuurikin on muuttunut, kun nykyisyys on niin digikameroitunutta. (Nimimerkillä otin vajaat 400 kuvaa la-su -kestäneestä Bruggen reissusta ja en raahannut sitä (järkkäriä) nightlifessä edes mukanani (ei ihan kaikkein käytännöllisin siellä tanssilattialla se..), eli muutama kuva tullut otettua kyllä. Tietenkään kaikki eivät ota niitä kuvia kuin ne välttämättömimmät. Itse ajattelen sillä logiikalla, että mitä enemmän kuvia, sitä suurempi todennäköisyys on, että edes yksi niistä on onnistunut. Hah, mut eikös se oo niin, että tilannekuvat tuppaa olemaan niitä parhaita? Ja digikamerasta voi kuitenkin aina poistaa otokset, jotka ei kelpaa. On ihanan vapauttavaa, kun ei tarvii reissun aikana miettiä et enää 7 kuvaa jäljellä ja sit on filmi loppu.

Johan meni taas pohdiskeluks ja aiheesta harhautuminen tapahtui silmää räpäyttämättä. Mulle tapahtuu tätä kyllä ihan kaikkialla, kirjoittaessa tai puhuessa, ajatuksissanikin, et ei oo uutta. Eikä varmaan teillekään enää, jos ootte tätä yhtään lukenu aikasemmin.

Asia jatkukoon: Mulla (aupairina) on nyt ollut spesiaalina vielä se, että toi hostmama on tosiaan ollut lomalla tässä pari viikkoa ja tää kolmas viikko oli semmonen jokotai, joka selviäisi myöhemmin ja se on nyt siis sitten vielä tän viikon lomalla ja haluu tietenkin olla lastensa kanssa mahollisimman paljon, nii mua ei oo oikeestaan tarvittu, eli mäkin oon ollu lomalla ja siks on tullu nyt matkusteltua ja tehtyä kaikkea normaalista poikkeavaa, kun siihen on ollu niin hyvät mahdollisuudet. Kuka jättäisi tällaisen mahdollisuuden käyttämättä?

Vielä kivempaa olis (edelleen), että joku muukin olis lomalla, mut kyl tää on näinki tosi nopeesti vaan hurahtanu ja tosiaan nyt tämä viimeisin viikonloppukin tuli oltua Belgiassa Luxembourgin sijaan, enkä ollu yksin, koska aupaireilla on viikonloput yleensä vapaita. (Itse en ainakaan tiedä ketään kenellä ei olisi, mutta varmaan niitäkin löytyy, vapaat on sit varmaan järjestetty vähän erilailla). Matkaan lähti (ja sieltä myös tuli takaisin, kyllä.) kahdeksan suomalaista aupairia ja itse matkakertomus alkaa tästä:

Mun matkani alkoi jo perjantaina, kun lauantai aamuna klo 7.19 lähti meidän juna kohti Bruggea ja olis ollu kovin epämukavaa järjestellä itseni täältä Luxembourgin maalaismaisemista tuohon aikaan Cityyn, niin olimpas sitten Heidillä yötä tällä kertaa ja tutustuin taas yhteen suomalaiseen perheeseen täällä lisää. On oikeestaan mielenkiintoista tavata näitä suomalaisperheitä täällä. Ensinnäkin kaikki suomalaisperheet, ainakin ne, joilla on aupairit, tuntuu tietävän toisensa jotain kautta. Tässäkin perheessä multa kysyttiin et missäs perheessä oon ja sain hämmästyneen katseen, ku kerroin olevani luxembourgilaisessa perheessä. (ja sata kysymystä alkaen siitä, kuinka tänne päädyin ja viel luxembourgilaiseen perheeseen, jotka puhuu kotona luxembourgia) Oon varmaan sanonu jo aikasemmin, mut suurin osa suomalaisista aupaireista on täällä suomalaisissa perheissä. Muakin tosin vastavuoroisesti kiinnostaa näitten perheiden historia siitä, kuinka ne on päätyny asumaan ulkomaille ja just Luxembourgiin ja jokaisella on tietenkin oma tarinansa kerrottavanaan (ja mä tykkään kaiken tän puhumisen lisäksi myös kuunnella ihmisiä).

Sain myös hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä perjantaina vietettiin yhden kanadalaisen aupairin synttäreitä, joihin osallistuimme myöskin me. Tarkoitus oli, et mennään vaan istumaan Italiano -nimiseen kahvilaan viettää hetkeks aikaa ja moikkaamaan tuttuja, mutta meillä oli sitten niin hauskaa et lähdettiinki viel jatkamaan iltaa joksikin aikaa tanssien! (kun kyllähän me nyt siel Brugges selvitään vaik vähän väsyttäiski, ku voidaan sit nukkua vaikka junassa yms. tekosyiden turvin. Haha.) Ei siinä muuten mitään, mut näytettiin (ainakin mielestämme) ihan hirveiltä, ku ei oltu pistetty itseämme juhlakuntoon. Mikään ylempi voimakaan ei tiedä miten me selvittiin sinne silti ja sieltä pois ja kukaan meidät nähnyt ei tuupertunut järkytyksestä eteemme (vaikka itse tein niin nähdessäni kuvamateriaalia kyseisestä illasta. Tai no, ainakin melkein. Hah.).



Oli hieno ilta joka tapauksessa ja sieltä päädyttiin sitten herätyskellon laitettuamme nukkumaan ja haaveilemaan aamun pelastavasta ja virkistävästä suihkusta.

Lauantaina sitten nähtiin kaikki kahdeksan seitsemän aikoihin juna-asemalla ja hypättiin junaan. Voisin kuvailla tähän junamatkanki, mut sitä en nyt tee, toivottavasti teist ei nyt tunnu et missaatte ison osan mun matkaa, kestihän se matka Bruggeen kuitenki (vaan) neljä tuntia (mut miettikää miten paljon esim. huonoa läppää, jolle silti nauretaan siihen mahtuu).

Bruggessa otettiin bussi hostellille ja jätettiin meiän kamat luggage roomiin, kun huoneeseen pääs vasta klo 14.30 ja lähettiin kattoo kaupunkia ja otettiin miljoona kuvaa. (Minä edestä, minä takaa, minä sivusta, minä makaan. Tai no ei ihan näin, mutta tuli niitä kuvia silti otettua.) Käytiin kaupoilla ja itse innostuin kaupasta nimeltään New Look, olisin halunnu sieltä vaan KAIKEN. Ainaki melkein, eikä ollut paha hinta-laatu -suhdekaan siellä, mitä nyt päällimmäisenä jäi mieleen. Se vaan, et mul oli rajallinen budjetti, ku Dameis ei niinkään ihan tainnu olla, nii jätin sit kauppaan paljon tavaroita, joita IHAN VARMASTI tarvitsin ja päätin et mun pitää viel päästä Bruggeen et saan sielt kaikkii kivoi kesävaatteita ja kenkiä ja laukkuja ja ja ja. Ostin sielt kyl yhet kesägladiaattorit, vaik mul on viel viime kesäsetki (jotka otin tänne mukaan Suomen joulureissulta, koska ne on niin ihanat ja kevyet ja helpot) ja nyt mul on kahet ihanat kesäkengät. Jee! Viel tarvitaan ihanat kesävarpaat, mut onneks sil ei nyt oo niin nuukaa, ku käyttää sukkia 24/7, nii kukaan ei osais ees arvostaa sun lakattuja varpaankynsiä.

Sit käytiin kahvilassa ja varattiin pöytä iltaa varten, ku päätettiin mennä syömään. Olihan sentään ystävänpäivä. Ainoo vaan et meit oli kahdeksan tosiaan ja lähes tulkoon jokainen paikka siellä oli täynnä ja ainakaan mihinkään ei mahtunu kahdeksaa, nii päätettiin sit jakautua kahteen, eli neljä per ravintola. Puolet meni kiinalaiseen ja puolet (sis. minut) toiseen ravintolaan ja söin namnam lohipastan (tosin siin kastikkees oli sieniä, hyi, ja viskasin ne Heidille, ku se niistä tykkäs. En muuten tykkää kiinalaisestakaan. Jotkut kutsuu mua NIRSOKS. Tsädäm. Nyt tiedätte musta taas yhen faktan lisää jee).



Ahhahaa, muistimpas vielä yhden jutun, joka on kovin hupaisa. Mä en ymmärrä viineistä mitään (en yleensä edes niitten maun päälle tai no jälkimaun. Joo tiedän et oon iso lapsi.. :D). Otettiin ruokajuomaks talonviini ja mun lasiin kaadettiin sitä sitte ensimmäisenä. Mä jo sitte odotin et kaada nyt muillekki kunnes sit tajusin et hitsi, joudunks mä olee se, joka joutuu maistaa ja hyväksymään sen. Siis eikäh. No mä sit olin olevinaan tosi viini-ihminen ja hyväksyin sen. Jee. Ei naurattanu joo ei. (Huomatkaa sarkasmi.) Onneks kaverit esitti et ne luotti mun viinitaitoihin, eikä näyttäny mulle et ne epäili sitä mun viinin hyväksymistä, kun en ainakaan äsken ollu avautunu niille siitä, et maito on tosimiehen juoma ja viini... nojoo. Täällä tosiaan viini on semmonen juttu, et jos sitä ei osaa ennen juoda, nii varmasti jälkeen. Mullaki on viel viis kuukautta aikaa oppii lisää viineistä. Sit en ehkä nolaa itteäni niitten suhteen. Ehkä.

Sen jälkeen takas hostellille, jossa sit tavattiin koko kahdeksan poppoo taas ja vaihdettiin kulinaristiset kokemuksemme, laittauduttiin ja mentiin hostellin alakertaan istuksimaan nauttimaan muunlaisia kulinaristisia kokemuksia. Mä muuten en pidä oluestakaan ja olut on se, mistä Belgia tunnetaan ja kaikki sit tyyliin maisteli siellä oluita. Mäkin yhden. Vadelmaoluen ja sit päätin et en edelleenkään tykkää oluesta, vaik se ei kuulemma oluelta ees maistunu. (Niin varmaan. Olin erimieltä. Hoho.)

Veikkaan kyllä et sieltä löytyis jokaiselle jotain, itse vaan en halunnu ottaa selvää niistä sadasta pahasta ennenkuin löytyis yks hyvä. Mut jos joku haluaa tänne vertailuja Suomen ja Belgian oluista (niin paljon ku niitä nyt ehti siellä maistelemaan, nii möläyttäkää jotain kommenttiboksiin, nii voin kysellä kavereilta analyysejä). Joku oli ainakin kivasti pehmeempää Suomen tarjontaan verrattuna ja pitääki tähän viel kertoa semmonen fakta, jonka hammaslääkäriksi valmistuva kaverini on kertonut. (Hypätään siis taas asiasta viidenteen, mut ehkä taas palataan raiteille joskus. Hopeless.)

Eiku siis, oluthan on alkoholijuomista kaikkein vähiten epäterveellisin (en tiedä oisko tohon voinu sanoo terveellisin) hampaille. Älkää kysykö miks, en enää muista. Kai siinä on vähän sokeria ja happamuus on joku kivoin. Samainen kaveri kertoi myös, että makuhiilihappovedet on hampaille tosi tappoa, eli jos on pakko ostaa pallovettä (lainattu Leo 2v:ltä toi sana) eli vissyä, nii ottakaa sitä perus. Sekään ei oo hyvää hampaille, mut makuvedet on jotain hirveetä. Tääkin kai liitty jotenkin happamuuteen. (P.S. Jos ette välitä hampaistanne, niin ignooratkaa edellinen.)

Sieltä hostellin alakerran pubista lähdettiin sitten kunnon clubille. Ensimmäinen johon mentiin oli joku maailman täysin ikinä, ilmanen sisäänpääsy ja sisään ne päästi kyl kaikki oikeesti. Se oli niin täynnä et siel ei kyllä päässy tanssimaan, eikä kyllä tekemään mitään muutakaan, mut onhan se seisominenkin kivaa. Me kuitenkin haluttiin tanssimaan ja vaihdettiin paikkaa.



Toisessa paikassa tanssittiin sitten koko loppuilta, tutustuttiin joihinki ausseihin ja espanjalaisiin ja oli hauskaa ja maistoin olutta, jälleen kerran. Tällä kertaa kirsikkasemmoista, mut sitäkin vaan sen takia, kun siel oli eräs avokätinen aussi. Voin kyllä sanoa, et se oli oikeestaan ihan siedettävää olueks. Mut ihan siedettävä ei oo ainakaan yleensä oo sellaista, mitä itse ostaisin. Puol viis saatiin taksikyyti hostellille ja mentiin petiin. Mä kömmin mun valmiiksi valaistuun sänkyyn, koska oven yläpuolella oli ikkuna ja käytävässä valot. Jee.. ja mun alapuolella nukkui nuori aussimies. Joka onnekseen oli joutunut huoneeseen seitsemän suomalaisneidon kanssa ja mä olin rohkee ja uskalsin mennä nukkumaan sen yläpuolelle sitten (ja sain huoneen tosiaan huonoiten sijoitetun sängyn, jonka tajusin vasta silloin puol viis). Meitä oli tosiaan matkassa kahdeksan, mut yks meistä buukkas hostellin myöhemmin, niin oli saanut sitten eri huoneen, mut sehän vaan nukku siellä ja hengas meiän huoneessa sen ajan, mitä siellä nyt oltiinkaan.

Seuraavana päivänä syötiin aamupala, käytiin kaupassa, kierreltiin kaupunkia, otettiin välipalaa, käytiin kanaaliajelulla ja tuulimyllyposetettiin ja otettiin bussi juna-asemalle ja junalla Luxembourgin koteihimme uupuneena nukkumaan. Oli hieno reissu ja mä voin ainaki ihan mieluusti palata Bruggeen anytime!

P.S. Menkää kaikki oluen ystävät Belgiaan, suosittelen lämpimästi. Valikoima on LAAJA ja ainakin Brugge oli mahdottoman kaunis kaupunki (tosin kesällä varsinkin _täynnä_ turisteja) eli oltiin siellä varmaan oikein hyvään aikaan. Sääkin oli ihanan keväinen. Sieltä löytyy kaikkea, kauppoja, ruokapaikkoja, nähtävyyksiä, hevoskärryajeluita ja kanaaliajeluita (jollasella mekin käytiin sunnuntaina). Nähtiin myös tosiaan tuulimyllyjä ja valloitettiin ne Don Quioteen tyylillä.



Tällä hetkellä punnitsen mielessäni "Miksi kyllä ja miksi ei" -listaa siitä, ostanko lennot Dubliniin ja vietän siellä ajan tän viikon torstaista sunnuntaihin vai en. Kaveri sinne tulis lauantaina, eli viettäisin torstain ja perjantain yksin, tosin hostellissahan mä nukkuisin ja puhun englantia, jota Irlannissakin yllättäen puhutaan eli en varmaan joutuisi kuitenkaan ihan yksin olemaan, vaan tutustuisin uusiin ihmisiin, joitten kaa viettäisin aikaa ja pitäisin hauskaa tai sit pyörisin valokuvailemassa ja mahdollisesti shoppailemassa pari päivää yksin ja viettäisin viikonloppua kaverin/kavereiden kanssa. Oli vaihtoehto kumpi tahansa, niin olis varmaan aivan mahtava reissu. (Tosin kyl mä Luxissakin saisin mahtavan viikonlopun vietettyä.)

Toisaalta tohon menee rahaa, mut se on kuitenkin tosi edullinen ja jos aikaa on ENÄÄ viis kuukautta, nii ja kuukaudessa on neljä viikkoa, nii mullahan on viis kertaa neljä eli kakskyt viikonloppua enää about jäljellä keski-Eurooppaa ennen reiliä ja niin paljon viel tekemättä ja kokematta, et hitsi. Nyt en kyllä tiedä. Jos jollain on mulle tähän valmis ratkaisu, niin saa kertoa. Mä en osaa päättää mitä tekisin. Ehkä huomenna, kun herään, kaikki on selvää. Lähen siis nyt näkemään enneunen tästä mun päätöksestä. Juupajaapailu on jotain tosi ärsyttävää. Miksi siis harrastan sitä?! Koska en halua tehdä vääriä päätöksiä, mut voinko mä tässä tapauksessa muka päättää väärin? Justiinsa. Ehkä tosiaan nyt on aika untenmaiden. Heippa!