Etukäteiskiksit

Hahhaa, okei, mul on aina viikonloput vapaat, mut nyt toi mun hostfamily lähtee viikonlopuks Ranskaan johki cityyn, mis on jotku viinimessut tms. Kuulemma aina joka vuos vaihtuu ton tapahtuman kaupunki ja siel sit saa sisäänpääsyn maksettuaan lasin, jota voi sit täytellä ja maistella niit viinejä niin paljon, ku vaan tykkää. Ja satun tietämään, et meiän talossa on joku viinikellarin kaltainen huone eli noi ei varmasti tuu sieltä takasin ilman täyttöä sinne. Näin on näppylät.

Mut joo, ne lähtee huomenna päivällä ja mä jään sit talon (ja elukoiden) vahdiks viikonlopuks ja mulle tuleeki sit tänne kavereita ja tiedossa on ainaki menu luxembourgilaisittain (vaik tekijänä onki tämmönen suomalainen lahjakas(:D) kyökitär. Hoho.) Muuta en sit ohjelmasta oikein tiedäkään paitsi et tullaan pitää ihmiset tyytyväisinä ruoalla ja juomalla. (ihan ku toistaisin itteäni) Hauskaa meil joka tapaukses tulee olemaan vaik vertailtas tääl meiän postimerkkikokoelmia (joita meil ei siis oo, jos joku ei tajunnu.), koska läppä lentää ja juttu luistaa (ainaki mun osalta). Ehkä joku yllättää mut laulutaidoillaan tmv. ja saa mut hetkeks jopa hiljaseks. Se jää nähtäväks. (veikkaan et jossain vaiheessa se ois jopa ihan toivottavaa. Hahhaa!) Tai sit ne heittää mut tonne pihalle löpertelee poneille, ku ne ei jaksa mua enää.

Mut tosiaan enää huominen! ja koska mul ei nykyään oo ees aamuherätyksiä ja noi lähtee päivällä, nii en tiedä onks mul huomen mitään tekemistä. Varmaan lueskelen sit noihin pääsykokeisiin. Oon itseasiassa yhen kirjan jo kerran läpi lukenu! Ja tänään alottelin sitten toista kierrosta samaa kirjaa vähän paremmalla syventymisellä ja muistiinpanoja kirjoittamalla, kun nyt on tiedossa et mitä toi kyseinen opus ihan oikeesti sisältää. Toinen kierros tulee kestämään kauemmin, mut jos mä koen oppineeni jotain sen jälkeen, nii jesjesjes!

Ja pakko viel hehkuttaa! Asun siis tosiaan täällä Luxembourgissa jossain maailman pienimmässä ja nevareimmassa (=never heard) kylässä, jos ei oo ees bussipysäkkiä ja tonne toiseen niistä kylistä, missä on mun yks lähimmistä bussipysäkeistä on avattu about viikko sitten joku wannabe supermarket(!!). Ei mikään jättiläinen todellakaan, mut siis aika hurjaa silti. Voittekste kuvitella. Mä en ainakaan voi. Pitää nyt viikonlopun aikana käydä tsekkaa et onks siel sisäl mitään ja käydä varmistamassa ettei se oo vaan unta. Mullehan jää tänne siis viikonlopuksi auto käyttöön, etten tuu ihan jumissa tääl talos/kyläs oleen!

Lisää kikseilyä! Eli toi hostmama on lomalla helmikuun kaks ekaa viikkoa, joka tarkoittaa sitä et mäkin ilmeisesti oon, et jos siis löytyy halukkaita lähteen mun kaa ulkomaille täält ulkomailta (aika veikeetä:D), nii tervetuloa! (suomestaki voi kyl joku lentää! ois tosi jeejee!) En aio kahta viikkoa heittää hukkaan ja vaan olla ja nysvätä jotain pitsiä. Tosin yks plääni mikä on varmistunu jo on toi Belgiaan, Bruggeen (googlettakaa tai venatkaa et tuun sielt takas ihanien kuvien ja tarinoiden kera!) ja se on siis helmikuun tokan viikon viikonloppuna. Kuulemma aivan sairas turistirysäkaupunki kesäsin et nyt kannattaa sinne mennä, ku siel mahtuu viel hengittään. (ja siel on varmasti nättiä tähänki aikaan vuodesta!) ja sit ilmeisesti, jos kaikki menee putkeen nii meen tapaa mun Saksassa tällä hetkellä asuvaa kaveria, mut hei tosiaan kaks viikkoa, eli paljon matkustamista tilauksessa. Nyt jos se mun sisäinen suunnittelija ja organisoija vaik heräis, nii ois kiva.

Toi hostpapa käväs muuten duunimatkalla Tunisiassa ja joo, se toi tuliaisia kyl, mut ne oli ihan sikapahoi karkkeja, vaik näyttiki tosi makeilta! Tosi upeen koristeellisia. Ku maistoin semmosta nii kävi mielessä et eihän tällast voi syödä mikä näyttää tältä. (eikä ois kannattanukaan, koska se maistu paljon pahemmalta miltä näytti. Höh.)

Kuulemisiin taas!

Meitä on moneksi.

Päivän kuvatäytteenä perheen supersuloinen karvakuono


Yllättäen toi otsikko liitty aupairiuteen, tarkemmin ottaen perjantaihin, jonka viimeksi olemme eläneet. Nyt herää tietenkin kysymys miten ja vastaus kysymykseen tulee tässä: perjantaina viettämiemme Ivin yllätysläksiäisjuhlien osallistujakunta sisälsi edustajia KUUDESTA eri maasta, eli Suomesta (tosin mä olin ainut suomalainen, etten siitä edustavuudesta sitten tiedä;>), Ruotsista, Virosta, Itävallasta, Saksasta ja Kanadasta. Kommunikoimme tietenkin englanniksi (kanadalaisella oli siis kotikenttäetu kielen suhteen), mut kyllä me muutkin siitä jotenkin selvittiin. Oli aivan über hauska ja ikimuistoinen ilta.

Alkuilta oltiin siis yhden ruotsalaisaupairin luxembourgilaisen perheen kotona. Se, miks mä tungin ton luxembourgilaisen tonne, johtuu siitä et hyvin moni aupair täällä on jossain muussa kuin luxilaisessa perheessä, joka taas johtuu siitä, et tääl asuu niin paljon muualta tulleita, jotka esimerkiksi haluavat kehittää/ylläpitää lapsensa äidinkieltä. Toi hyvin paljon on muuten aika suhteellinen käsite, sillä Luxembourgissa on asukkaita yhteensä koko maassa noin 45 000 (joista tosiaan about 1/3 osaa on muualta tulleita). Mä hairahdun taas asiasta toiseenkolmanteenjaneljänteen, joskus tuntuu siltä, etten itekään pysy enää kärryillä ajatusteni kanssa. Haha.

Jatketaan siis tota perjantaita, meitä oli siis melkoisen kansainvälinen porukka juhlimassa. Tarjolla oli niinkin laadukasta skumppaa, jota saa täältä Auchan -nimisestä ostoskeskuksesta eurolla per pullo. Laatutavaraa siis, hah. Kilisteltiin siinä sitten Iville, otettiin muutama kuva ja siirryttiin hurjan ohjelmamme pariin.

Jokainen joka haluaa pitää hauskaa hyvän porukan kanssa, ei tarvitse olla edes juhlimassa mitään, kuhan on vaan vähän useampi henkilö messissä, voi tätä alkaa. Eli napatkaa ohje talteen, jos ei ole ennestään tuttu. Nauruhermoja kutkuttava peli, joka toimii millä vaan kielellä, mitä kaikki paikalla olijat ymmärtävät, eikä se myöskään katso ikää eli sopii kaikille. Tietenkin tehtävät sovelletaan tilanteen mukaan;)

1. Ota esille kynä, paperia, sakset ja teippiä (älkää pelästykö, ei oo mikään iso askartelujuttu kyseessä:D)

2. Leikkele papereista sopivan kokoisia paloja otsaan teipattavaksi. Jotain semmosen mininenäliinapaketin kokoisia on ihan hyvä (en sitte parempaa esimerkkiä keksiny..)

3. Kirjoita kynällä jokaiseen paperin palaan joku tehtävä, jokaiselle osanottajalle (eli tietenkin kaikilla paikalla olijoille!) yksi. Esimerkiksi mun lapussa luki, että "Laula ABBAn biisejä minulle", yhdellä oli, että "Puhu minulle VAIN itsestäsi, kun puhut minulle", sitten oli esimerkiksi "Naura kaikelle mitä sanon" ja lapussa voi tosiaan olla mitä vaan! Mielikuvitusta peliin vaan.

4. Tämän jälkeen joku tekee lapun myös muiden lappujen tekijälle, että hänkin pääsee mukaan peliin.

5. Jokaisen otsalle teipataan yksi lappu tehtävänantoineen.

6. Mahdollisesti voitte kiertää porukan otsat niin, että kaikki tietävät mitä muiden lapuissa on ja sit ei muuta, ku pelaamaan. AIVAN TAJUTTOMAN HAUSKAA!

7. Voittaja on tietenkin se, joka arvaa ensimmäisenä oman lappunsa tekstin.

Tuolta sitten jatkettiin Puff -nimiseen paikkaan tanssahtelemaan. Mä niin tykkään tanssimisesta, vaik en tosiasiassa tiedä edes et näyttääkö se lähellekään niin hauskalle miltä se tuntuu! (tai no hauskalle varmasti, haha, mutta että voiko sitä kutsua tanssimiseks?;D)

Vois joku päivä kirjotella vähän eroja Suomen ja Luxembourgin alkoholi ja baari -kulttuureista, eroja nimittäin löytyy! (ja voin kertoa et suomalaiset on kyllä ihan omaa luokkaansa..) nimim. Kuulin kerran jutun, kuinka ulkomailla ravintolassa töissä ollut henkilö oli kysynyt, saatuaan tietää, että eräs seurue oli suomalainen, että onko Suomen lentokentältä löytyvät pyörätuolit niitä varten jotka saapuvat takaisin railakkailta matkoiltaan? Aika villi heitto kyl.

Lauantaina kävin kaverin kanssa tutustumassa Luxembourgin toiseksi(?) suurimpaan kaupunkiin Eschiin ja se oli oikeasti aika mitätön (tai sit mulla oli vaan liian suuret ennakkokäsitykset siitä, jaa-a), ihan kivasti siellä oli kauppoja ja löydettiin ensimmäinen kauppa, jossa oli myynnissä salmiakkia! Hurjaa:D Ei sit kuitenkaan ostettu sitä, mut lähdettiin sieltä kyllä hämmästellen sitä, ettei kaikki myykään vaan pelkkää Hariboa ja suklaata.

Sunnuntaina näin VIHDOINKIN Twilightin! Emmä ollu sitä, ku ainaki kuukauden meinannu mennä kattomaan. Piti ton Suomi -joululoman aikana se käydä jo kattomassa, ku pelkäsin et Luxis menis vaan dubatut versiot (ranskaks&saksaks). Onneks meni originalekin ja oikeastaan en pistäny yhtään pahakseni sitä, ettei niitä suomenkielisiä tekstityksiä ollut, veikkaan et sain siitä enemmän irti noin. Oli ihan kivasti jonkun versio siitä kirjasta saatu valkokankaalle, tykkäsin kovasti, vaik kaverin ensimmäinen kommentti Edwardin nähtyään oli et "Onks tol huulipunaa?! hihi"

Tykkäsin kyl leffasta, varsinkin ne kaikki true love -kohtaukset oli ihania, ku ite oon tämmönen yltiöromantikko. Pakko vielä sanoa, et onneks siitä oli jo yli vuos, ku olin lukenu sen kirjan, muuten olisin varmaan ollut paljon negatiivisempi elokuvan suhteen. Niinhän se menee aina, että jonkun ihmisen näkemys sinne elokuvaan luodaan ja kaikkien mielikuvitus on erilainen, eli leffa saattaa olla pettymys, sillä omat kirjasta jääneet mielikuvat oli niin erilaisia ja mahtavia.

Siinä oli itseasiassa lähinnä viikonloppu, viikko oli aikalailla sitä perusarkea täällä, lukuunottamatta mun ranskan kurssille ilmottautumista, joka tulee olemaan kolme kertaa viikossa ja tuplatunteja kaikki. Sitä odottaessa! (Jos vaikka oppis jotain tai tajuis ees muistavansa. Heh.) P.S. Mun pitää ottaa kuva siitä koulusta teille, sit ku sinne seuraavan kerran meen. Vähän on joo erilainen, mihin oon tottunu.

Nyt toivottelen täältä Luxembourgin pellolta hyvät yöt (luxembourgiksi: Gutt nuecht!) ja heipat eli äddi!

P.P.S. Normaaliin tapaani on taas tullut höpötettyä VUOLAASTI ja eipä se näköjään haittaa et höpötänkö englanniksi vai suomeksi, suullisesti vai kirjallisesti. Hah. Miten niin muka on suomalaiset juroja?

Viva la France! vai miten se oli?

Nähtiimpä tänään lohikäärme ja tähtösiä taivahalla. Hurjaa.


Karkkikauppa! Otettu ulkopuolelta, sisäpuolel kävästiin vaan tosi nopee, siel oli tosi makee tuoksu. Hinta tais olla 1,49e/100g, eli ei mitään halpaa lystiä ja valikoima tuol ulkomailla lähinnä hariboa ja vähän lisää hariboa. Jätettiin siis välistä.


Jotain kylttejä Metzissä.


Toi oli joku hieno rakennus, joka oli makeesti sijoitettu ja sen ympärillä oli vettä ja vesi oli täynnä joutsenia. Tuli ihan semmonen satuinen olo, vaan prinsessa puuttui.


Toi juna on joku pähkinäkoju tai vastaava! ja takakulmalla ei toki näy kaikkien rakastama H&M (joka tosiaan löytyy aika monesta muustakin maasta Suomea unohtamatta..)


HIENO PÄIVÄ! UPEE PÄIVÄ! MAHTAVA PÄIVÄ! C'est manifique! vai mikä se oli?

Joo on _hiukka_ ranskan taidot ruostunu sitten sen opiskelun (joka tapahtui yläasteella ja lukiossa kurssin verran, ku sit loppu jaksoista tila ja ranska putos jonnekki matkan varrelle).

Miten tää Ranska nyt sit liittyy yhtään mihinkään, jos mä kerran asun Luxembourgissa? No siten, et ostin 6e (yhteen suuntaan) maksaneen junalipun Metziin tänään ja se on Ranskassa sijaitseva kaupunki ja siel sit hurahtiki koko päivä. Ja arvatkaapa mikä tossa on hienointa!? Se, etten ollu käyny Ranskassa aikasemmin, eli nyt on taas yks maa valloitettu lisää. Seuraava vielä tällä hetkellä valloittamaton kohde on varmaankin Sveitsi. Sitä (innolla) odotellessa siis.

Ranska oli, no, likainen Luxembourgiin verrattuna. Suurempi, Luxembourgiin verrattuna ja hyvä paikka shoppailla ja tsekkailla nähtävyyksiä. Tajusin muuten just et puhun Ranskasta koko ajan, vaik tosiasiassa tutustuin vaan yhteen Ranskan kaupunkiin, mikä ei tietenkään kerro koko totuutta kyseisestä maasta, Luxembourgista taas voin puhua ihan maanakin (tai mistä sitä tietää tarkoitanko maata vai pääkaupunkia), koska maa on niin pieni, et menis melkeimpä yhdestä kaupungista. Melkein. Kuinka moni maa on hei alle sata kilsaa joka suuntaan? (okei, Liechtenstein on aika kuningas koollaan ja on niitä muitaki, mut ei paljon.) Mut Luxembourgissa se on myös etu et tää on näin pieni, koska: A) tää sijaitsee keskellä Eurooppaa eli B) matkustaminen ulkomaille on älyttömän, siis käsittämättömän helppoa. (ja halvempaa, ku matkustaminen junalla Helsingistä melkein minne vaan. Suomen julkinen liikenne on RYÖSTÖhintaista tähän verrattuna. OIKEESTI.) Eikä siinä vielä kaikki (ei oo lainattu suoraan ostosteeveestä toi fraasi, ei..). Luxembourg on myös älyttömän kansainvälinen maa, eli mitä luultavimmin tänne muuttaessasi et olisi yksin kulttuurisi ja kielesi kanssa. Se on oikeastaan erittäin epätodennäköistä. Ehdoton mainittava plussa on myös se, et toisin ku naapurimaissa, nii Luxissa voi mennä kattoon leffaan usein myös VOn eli version originalen. Kuka haluaisikaan nähdä High School Musical 3sen dubattuna ranskaksi tai saksaksi, nam. (En oo muuten nähny tota leffaa, et en tiedä miks otin just sen esimerkiksi. Se oli semmonen spontaani heitto.) Joo, yritän täs välis pyrkiä lähemmäs itse asiaan pääsyä, koska jos en tee sitä nyt, saatan hyvinkin joutua hyvin harhateille (ai mäkö vai.. hee.) ja kohta kuulisitte tarinaa mun kaverin koiran kissan veljenpojan tyttären napanöyhdästä, no ei ehkä ihan tossa mittakaavassa, mutta kuitenkin. Hah. (Siin vaiheessa säälisin kovasti niitä, jotka on tänne eksyneet ja vielä lukevat tän tekstin.) Mutta siis asiaan.


Aamulla herätys noin puol kasi. Juna Luxin garelta eli asemalta kohti Metziä lähti muistaakseni puol kymmenen aikoihin ja Metziin juna meni vajaan tunnin. Ei siis paha ollenkaan. Metz oli kaupunkina ihan kivan kokoinen, siel oli melko mukavat shoppailumahdollisuudet ja mukavia nähtävyyksiäkin (joita ei voinut olla näkemättä, ellei kulkenu silmät kiinni.) Ainoo miinus mitä me Jennin kanssa huomattiin oli se, ettei oikeestaan löydetty mitään tosi kivaa ja mahdollisesti jopa kohtuuhintaista ravintolaa! Pikaruokapaikkoja ja kahviloita kyl sitte löyty. Itse voin kertoa innostuneeni kovin kaupasta nimeltään Bershka, koska olin tutustunut kyseiseen kauppaan kesällä Kyproksella ollessani ja tuottoisin tuloksin. Tällä kertaa mukaan lähti vaan yksi paita, mut se oliki eka kauppa missä oltiin, nii ei uskaltanu tuhlata koko budjettia sinne;) ja se paita on muuten LIILA! mullei oo mitään liilaa oikeesti, et saas nähä miten saan sen sopimaan mun vaatekaappiin (tai no sinne ihan hyvin), mut käyttöön. Ähhää, paitsi et muistin just et ostin kengät! Rakkautta vain. Joissa oli myös liilaa (mikä muhun on mennyt!?) mut ne oli mukavassa alennuksessa (tääl on muuten alkanu alet vast uuden vuoden jälkeen) ja niis oli semmonen ihana koukuttava nilkkaosa, joka esti mua jättämästä niitä sinne kauppaan ja ne on jopa ihan käytettävät (jos saan yhdistettyä sen värin johonki). Korkokenkiä joo teki mieli ostaa, mut jos ostelen täältä jotain peruskorkkareita, nii en selviä noitten tavaroiden kotomaahan takaisin lähettämisestä ikinä. Shoppaillessa pitää siis ajatella pitemmän ajan tähtäimellä, ettei ihan kaikenmaailman typeryyksiin ja turhuuksiin pistä pennosiaan. (jotka olis kyl ihan kivoja juttuja tietenki:D)

Kuvatäytettä Cathédralesta:







Sit Jennyferistä, joka löytyy kyllä luxistakin, mutta kuitenkin, löysin yhen kivan paidan ja siinä liikkeessä oli muuten aivan tajuttomat soldesit, eli salet eli alet. Siel ois pitäny olla röntgensilmä tai paljon aikaa, jos halus löytää parhaimmat päältä tuskastumatta. Mä tyydyin siihen yhteen paitaan siis.

Mut siis kai se on niin, että seura ratkasee, mut oli aivan tajuttoman mahtava, hauska ja nopea päivä. Se vaan oli ja sit se jo meni. Kuviakin toki on! Vois yrittää laittaa niitä ihan tässä heti tän julkaistuani, ainakin jotain. Jee. Pääsette sit vähän myötäelämään mun päivää, vaik kuvathan ei kerro koko totuutta. Live-kuva paras kuva.

Metzin asemarakennusta.


Nähtiin muuten joku mielenosoituskin!



Hitsit, ku tekis mieli rupatella tähän eilisestäki, mut täst tulee muuten hehtaari postaus. Yritän tiivistää sen lyhyeen ja ytimekkääseen: Näin eilen kavereita, olin tosi puhelias, siis TOSI PUHELIAS. Ja oli kivaa! jossain tuol nightlifes vähän kävästiin. Oikeesti en voi kyllä käsittää et kuin mul oli semmonen puhetulva, ihan niinku olisin ollu jossain puhepannassa, vaik just olin Suomessa lomailemassa ja sain puhella yllinkyllin. Hih.

Pakko myös kertoa et toi isompi noista tytöistä (ekaluokkalainen) ilmoitti olevansa in love! Söpöä. Ja tää poika, joka sen sydämen on vieny on neljäsluokkalainen. Hostmaman mukaan tytön ilme olis ollu näkemisen arvoinen, ku se poika käveli sen ohi. Mitä tulee seittemännen taivaan jälkeen? No vähintään se on kuitenki näyttäny siltä, et se oli seittemännessä taivaassa. Hihhii.

Ja sit viel semmosta et Subway Suomen lisäksi myös ainakin Luxembourgista, Saksasta ja Ranskasta. (Ihan ite oon nähny ja todennu.) Eli matkailu tosissaan avartaa!

ja sit villein kysymys: Onko maailmassa enää olemassa maata, minne McDonalds alias mäkki ei olisi kynsiään iskenyt?! Mä en nimittäin ainakaan oo käyny sellasessa maassa. (Ainakaan tietääkseni.)

Nyt taas, hyvää yötä, god natt, good night, guten nacht, bonne nuit ja gutt nuecht! (Haa, olempas kielitaitoinen!)

P.S. Sammutan tän mun rakkauspakkausläppärin vasta, kuhan oon eka saanu jotain kuvia tänne, et no-hätä vaik toivottelenki jo öitä!

Back in Luxembourg!

Empä ole mitään jaksanut ja ehtinyt kirjoitella aikoihin. 15. joulukuuta vietettiin mun syntymäpäiviä täällä, nää oli hankkinu mulle suklaakakun hyvin monella kynttilällä ja lahjaksi sain Luxembourg 2009 kalenterin sekä semmosen ison Eurooppa -opuksen, jonka nää oli varta vasten mulle tilannu, ku olin intopiukeena selittäny siitä kuinka viellä joku päivä aion tehdä around-the-world -tripin ja kuinka kesällä lähden reilaamaan ja kuinka matkustaminen on niin ihanaa ja täällä ollessa on myös tullut huomattua että se matkustaminen oikeasti avartaa. Se on antanu mulle uusia näkökulmia katsoa asioita ja vaikka pestiä on vasta muutama kuukausi takana ja puol vuotta edessä, niin voin sanoa et oon ehkä oppinu myös ymmärtämään itseäni paremmin ja jos ei muuta, niin ainaki vielä jokin aika sitten epätoivossa uiskennelleena siitä, että mikä musta tulee isona, mitä tapahtuu tän aupair -uran jälkeen, mitä seuraavaksi, mikä tulevaisuus ym. vastaavien ahdistustakin aiheuttavien kysymysten kanssa painineena, nyt tuntuu siltä et kaikki alkaa näyttää valoisammalta. Suunnitelmat selkenee, alkaa muodostua tavoitteita, olotila ei ole pelkkää kellumista, nyt päästään porskuttamaan taas eteenpäin. Ihanaa.

18. joulukuuta lensin siis Suomeen lomailemaan. Pakkasin taas joskus yöllä, kumpikin mun lennoista (eli Luxembourgista Amsterdamiin ja Amsterdamista Helsinkiin) oli hiukan myöhässä. Taas piti pakata, laukku oli täynnä lähinnä joululahjoja, eli se keveni huomattavasti Suomeen päästyäni (joka oli kyllä hyvä). Suomessa aika vaan hurahti, se oli ohi ennenku se alkokaan. Siitäkin huolimatta, että sairastuin. Mun oli tarkoitus palata Luxembourgiin 7.1.2009. Kuitenkin tosiaan ensimmäisen viikon Suomessa oloni jälkeen, jolloin viel juoksin ympäri Helsinkiä tavaten kaikkia ihania ihmisiä, vaihtui juoksut kodin ja terveyskeskuksen välille. Eikä unohdeta myöskään hyvää ystävääni apteekkia. 2 viikkoa tuskaa, makasin himassa tekemättä mitään, olin vaan (paitsi silloin ku ravasin siel lekurissa ja apteekissa). Tuntu siltä et pää hajoo ja seinät kaatuu päälle. Inhoan olla kipeenä. Teki mieli vaan mennä ulos siitäkin huolimatta, mut toisaalta halusin parantua mahdollisimman nopeasti ja en tahtonu tartuttaa muita. Lucky me. Miten voinkaan olla niin (epä)onnekas, että oon aina kipeenä lomilla. Tosi harvoin oon kipeenä ylipäätänsä ja sitku oon niin oon sit kunnolla kans. Tosin eipä mua mikään flunssa tmv. saa jäämään kotiin edes.

Toisaalta mä uskon kohtaloon, kaikella on aina tarkoituksensa ja toi mun sairastelu aiheutti sen, että mun lentoa siirrettiin viikolla eteenpäin ja sain siis lisäaikaa ihanien ihmisten kanssa viikon ja vaikken täysin terve ollutkaan, en ole vieläkään, niin en kestänyt enää olla himassa oleskelua, tekemättömyyttä ja lähin ulos joka päivä, joka ilta ja näin ystäviä. Nautin niistä hetkistä. Paljon.

Sit tulikin jo lähtö. Ei tullu itkua. Ennen olin ihan hirvee cry baby, tai ehkä se oli vaan sitä, ku oli se vaihe, jossa mulla oli ihan liikaa kaikkea, hyvä ettei burn outtia tullu, tosin ehkä jokin esiaste siitä silti, koska ei jaksanu, ei kiinnostanu ja ei pystyny tekeen mitään muuta, ku olemaan aikaansaamaton ja stressaamaan siitä tee-nämä -listan kasvamisesta. Ylppäreiden jälkeen en oo koskenu mihinkään kirjaan. Lopetin kaiken tekemisen ja nyt tuntuu siltä, et se oli oikee ratkaisu. Nyt on se hetki, ku aion taas avata kirjan, pääsykoekirjan. Pelottaa vähän, että menee maku siihen heti, mut toisaalta nyt tuntuu et oon valmis. Syksyllä aion päästä kouluun. Syksyllä pääsen kouluun. (ja toi ajatus tahkoo mun päässä vuoden 2009 jokaisena päivänä pääsykokeisiin asti, tai oikeastaan niidenkin jälkeen vielä siihen asti, ku tulee tulokset ja saan vastauksen).

Tulin tänne siis eilen. Tänään nukuin puol kahteentoista ja nyt täällä on Leylan 4v. synttäribileet sen kavereiden kesken. Paljon lapsia siis ja kakkua. Nää rakastaa viettää synttäreitä. Mua oli kuulemma kaivattu ja noi lapset on kyllä suloisia, mitä nyt vähän vikuripäitä välillä. Mut oli hyvä tulla takas, tää perhe on niin mukava. Silti olisin halunnu vielä lisäaikaa Suomessa, olisin halunnu korvata ne mun sairastamat viikot. Nyt osa musta huutaa takaisin Suomeen, ainaki nää ensimmäiset päivät, ku yritän tajuta et oon taas täällä. Osa taas on tyytyväinen siihen, että mä olen täällä. Nyt mulla on ainaki hyvät mahdollisuudet lukea niihin pääsykokeisiin, ainoot häiriötekijät on tää läppäri ja toi jääkaappi (ja lapset silloin, ku ne on meluisia:D). Suomessa mul olis paljon enemmän häiriötekijöitä, olisin koko ajan menossa jonnekin, nyt luultavasti vaan viikonloppusin, hih.

Huomenna onkin jo perjantai ja lähetään tyttöjen kanssa ulos ja lauantaina mennään viettää päivä Ranskassa, siitä sitten lisää myöhemmin. Sunnuntaina haaveilen siitä, et menisin käymään leffassa, mut kattoo sitte et mikä fiilis. Kunnon arki täällä varmaan alkaakin sitten maanantaina, klo 6.45 herätykset. Tosin toi hostmama ehti jo ilmoittamaan et se tulee olemaan nyt enemmän kotona, et en sit tiedä et miten se vaikuttaa mun elämään täällä. Sittempähän se selviää.

Olin Suomessa melkein kuukauden, varmaan pisimpään kaikista aupaireista veikkaisin, tai ainaki melkein. Tulkaa käymään täällä moikkaamassa mua, koska mä en vielä tiedä milloin pääsen moikkaamaan teitä Suomeen!

Pitäis varmaan kuviakin tässä joku päivä laittaa, täällä on muuten ihana sää, ihan semmonen keväinen. Kuulemisiin taas!

edit// Kuva mun synttärikakusta. Tekeekö mieli?

Ulkomaanmatkailua ulkomailla!

Joo, otsikkohan tarkoittaa viime lauantaita. Mutta jotta ei hypättäisi asioiden edelle, nii aattelin laittaa muutaman sanasen myös viime perjantaista, koska oli huisin hauskaa ja tällai. Oltiimpa siis MukoMukossa, joka on täällä jonkinlainen klubbeni, ihan jees. Siel oli special evening tosiaan eli ohjelmanumero Shawn Chippendales (jos jotakuta kiinnostaa enemmänki, nii herran blogi löytyy täältä: KLIKKAA. Oli varsin hauskaa siis. Ovet aukes 23.30 ja kello yhteen asti sinne sai tulla vaan naisia ja niille tarjottiin sitten ilmaista skumppaa siihen asti. Eli lasia sai käydä täyttämässä niin paljon kuin halusi ja ymmärrän kyllä syynki siihen, oli nimittäin semmonen show se:D Oli liekkejä, oli kermavaahtoa, yksi mies, monta naista ja jossain vaiheessa se yksi mies vähän vähemmissä vaatteissa. Mut hyvin se sai kyl porukan messiin. Klubi meni kiinni vasta viideltä, vaikkei me ihan sinne asti oltukaan. Hyvin tuli kyllä tanssittua, tanssiminen on itseasiassa kivaa, pohdiskelin et josko ens vuoden alussa aloittais täällä jonku tanssikurssin tai ainaki jotain mukavaa urheilua ja sithän mulla viimeinkin alkaa toi ranskankin kielikurssi eli ohjelmahan suorastaan tuplaantuu.

Lauantaina tosiaan parin tunnin yö(lue:aamu)unien jälkeen lähdettiin tallustaa kohti garea eli juna-asemaa (tai oikeestaan mentiin kyllä bussilla sinne) ja otettiin juna Saksaan, tarkemmin sanottuna Trieriin. Junamatka kesti alle tunnin, tarkalleen en muista, muttei pitkään siis. Liikkeellä oli paljon ihmisiä ja aivan tupaten täynnä oli Trierin joulumarkkinat. Oli kyllä hienon näköistä, varsinki illalla, kun ne jouluvalot valaisee sitä yön tuomaa pimeyttä. Ihania. Tarkotus oli kai vähän joulushoppailla ja tutustua Trieriin muuten vaan jossain määrin. Tykkäsin kovasti ja paljon jäi vielä näkemättä eli uudestaan sinne heti kun vaan tässä kerkiää. On kans kiva, ku löytää EDES jotain kauppoja, jotka ei oo viel löytäny markkinointirakoa kaikkialta maailmasta, New Yorker ja Jennyfer ja Cool Cat on ainaki semmosia, mitkä nyt näin nopeesti tuli mieleen. H&M taas löytyy ihan kaikkialta. Niinkuin McDonaldskin, vaikkei olekaan vaatekauppa, niinkuin edellämainitut. Luxista on ihan turha yrittää löytää uusia kenkiä, ellei halua maksaa maltaita ja niitä joutuu oikeesti ettimällä ettimään ja tuol Trierissä taasen on ilmeisesti paljonkin kenkäkauppoja, nii pitänee mennä käymään siellä sillä ajatuksella et "tahtoo kengät", muuten tulee eksyttyä taas liian moneen kauppaan yms. ja sit onki ilta ja kengät löytämättä. Siel on tosiaan siis hintataso ja koko luokka hieman eriäväistä Luxin kanssa. Ja koska mul on Luxin bussilippu (joka on voimassa vuoden), nii junamatka Trieriin oli 3 euroa. En sanois, että kovinkaan paha.

Pitänee tässä vielä ihmetellä että kuin hitsin nopeesti tää aika hurahtaa, sillä mä tulin tänne 30.10. ja jo 18. päivä oon taas Suomen maan kamaralla, väliaikaisesti joulun käyn siellä viettämässä siis ja palaan takas. Ja siihen on enää viikko! Täshän pitää koht alkaa pakkaileen. Kamalaa. Tosin tännekin pakkasin lähtöä edeltävänä yönä, joten enköhän mä täältä poistumisenki saa hoidettua samalla tyylillä;D tai ehkä tähtään siihen päivään, ettei ihan yöhön vierähdä.

Eilen leivoin korvapuusteja! Edellinen aupair oli jättäny tänne niitten reseptin nimellä ruotsalainen pullataikina tai jotain vastaavaa. Pohdittiin sitten ton hostmaman kanssa, että näyttääkö toi resepti tutulta vai kuvittelenko vaan ja kaikkein parasta oli et ne onnistu yli odotusten! Tai emmä odottanu et ne pilalle menee, mut emmä odottanu et ne onnistuis makunystyröitäni tollai hivelemään:D Aika vauhdikkaasti ne onki sitte kadonnu tuolta.

Yritin selittää tolle hostmamalle täs yks päivä jotain karjalanpiirakoista ja sen kommentti siihen oli et on varmaan aika ällöjä:D En tainnu ihan onnistua siis mun selityksessäni. Pitänee niitäkin tehä tässä joku päivä. Ens viikolla on vuorossa piparit, saas nähä et mitä nää tykkää! Ja huomisen naamiaisia jo tässä odotellessa. Vielä on epäselvää, että mikä jouluinen hahmo haluan olla. Kovassa pohdinnassa oli lahjapaketti, koska olis helppo pukeutua pahvilaatikkoon ja tehä siitä jopa ihan hieno! Ja sit voi syödä yllinkyllin, koska pahvilaatikossa on kyllä tilaa, eikä kukaan huomais hirveetä turvotusta sit, ku on pistäny poskeen safkaa viiden ihmisen edestä. Mut sit tuli vastaan logistiikkaongelmia, mietin et tunti bussissa pahvilaatikko päällä ei olis ehkä ihan paras vaihtoehto ja haluanhan mä edustaa itseäni mahdollisimman hyvin ja mä nyt en tiiä et onks laatikkona (siis lahjana tietty) olo sitä parhainta edustusta. Ja Joulupukkihan on Suomesta kotoisin ja tulee sen verran kansainväliset naamiaiset, et pitänee keksiä jotain parempaa.

Lauantaina on sitten pikkujoulut tai vaihtoehtoisesti voin jäädä tänne Luxin kotiin herkuttelemaan hostperheen ja niitten sukulaisten kanssa, jotka tulee vierailulle. Jotenki oon tällä hetkellä kallistunu noitten pikkujoulujen puoleen. Hih. Sunnuntaina taas on ehkä nyt joulun vuoks kaupat auki (voiku olis!) nii voin mennä viime hetken stressattavat viel hankkimaan ja jos löydän hienoa seuraa niin ehkä jopa jonkun naapurimaan puolelle. En vaan osaa päättää, että lähteäkö Saksaan, Ranskaan vai Belgiaan? Tällä hetkellä eniten himottais tuo Ranska, mut kattoo nyt. Näiltä höpötyksiltä taas kuulemisiin! Lisäilen varmaan myöhemmin taas valokuvia:) ja toivon ja rukoilen ja kaikkea muuta, et Suomessa olis jouluna lunta. Nää ei oo tottunu Luxissa siihen, mut kovasti näyttää et nää tulee sen odotetun valkoisen joulun saamaan. Suomiki vois tsempata siis nyt, jos Luxembourgin pystyy siihen!;) Äddi!

(p.s. En todellakaan jaksanu oikolukea tota mun monologia ja jossain välissä leikin vähän noitten lasten kanssa, eli on ajatus katkennu varmasti, toivottavasti on silti ihan luettavaa:D)

Valokuvia!

Jep, eli vähän valokuva täytettä täältä Luxembourgista. Jeij.

Ekassa kuvassa muutama kirja, mitkä ostin kansainvälisiltä markkinoilta täältä. 1,5e/kpl. Enemmänki oisin ostanu, mut en saa niitä täältä sitte kuljetettua ja otin sitte noi ohkasimmat niistä, mitkä löysin.


Tyttöjen joululahjat. Sori toi kuvanlaatu. Ja siis näähän rakastaa kaikkea pinkkiä. Ostin päiväkirjan ja pari värikynää isommalle ja jonku prinsessapelikorttitsydeemin pienemmälle.


Itselleni löysin paljettivyön Jennyferistä. Helppo saada aikaan partylook basic vaatteilla, ku lisää ton kuvioihin vähän blingiä luomaan. Tykkään.


Se viinilasi, jossa lukee Luxembourg, jonka sain sieltä viininmaisteluteltasta.


Ööh. Tarkoituksena opetella ranskaa, ranskankielinen lehti siis ja ton mukana tuli vuoden 2009 kalenteri. Ehkä mä joskus opin jotain. Ehkä. Toivottavasti:D


Larochettesta. Satoi lunta ja yritin ottaa tost kirkosta kuvaa, siin oli tosi makeet valaistukset ympärillä. Ilman salamaa oli liian pimeetä ja salaman kaa se sitte nappas toi täplät tohon kuvaan mukaan, mut ehkä tosta jotain näkee.


Joo lunta Luxembourgissa siis. Jee.


Lisää lumista kuvailua.


Ahh. Mun herkkupullani, josta ehin purasemaan palasen ennenkuin tajusin ottaa siitä kuvan teiän kuolattavaks. Hahaa. Oli muuten hyvää. Ja kivan joulunenki vielä. Plussaa siitä.


Ton laukun löysin sieltä markkinoilta kans. Tarkoitus ei ollu ostaa, mut makso euron, nii aattelin ettei oo liian expensive investointi. Ja tonne mahtuu sopivasti puhelimet, lompakko ja järkyttävän kokoinen avainnippu. Perfekt. (normaalisti raahaan semmosia jättisäkkejä mukanani.. rakastan laukkuja. Mut en tajuu kuin niihin aina kertyy niin hitsisti tavaraa, joita mun ei tarviis raahaa mukanani 24/7, mut yleensä ei oo aikaa alkaa siivoomaan sisältöä kevyemmäks, nii ne sitte lihoolihoojalihoo ja yleensä onnistun jotenkin lopulta ne tuhoamaan. En tajua. Kenkien kanssa toimii kans toi tuhoaminen tosi hyvin. Miten onnistunkaan.)


Kuva otettu bussia venatessa Christnachista. Ehkä meitä lähinnä oleva kylä ja mua lähinnä oleva bussipysäkki. Ei kestä kävellä pysäkille kuin VAIN 20 minsaa. Ihanaa, että kaikki on niin lähellä. Onneks auto on keksitty, koska täällä ei pärjäis ilman. Tai no heppakärryillä ehkä, mut joo. :D.


Bussipysäkki kuva Larochettesta Milleweesta, ku venasin et mut tultais hakemaan autolla kotiin. Toisiks lähin bussipysäkki. Jeij. Upee sijainti kyl täällä.


Luxembourg Citystä kuva. Kamera on suunnattu Hamillukseen eli bussiasemaa päin. Hieno iltavalaistus.


Italiano. Semmonen kiva kahvila, jossa myydään kivoja jätskiannoksia ja kivoja sandwichejä sun muuta ja jossa ruotsalaiset aupairit tapaa aina sunnuntaisin klo 18. Tai ei kaikki. Mut aina siel joku on.


Junasta. Ykkösluokan "hytistä" eli erona on noi punaset penkit. Ku siin normiluokassa eli kakkosluokassa on rusehtavat. Jees, itsehän ei sitä tosiaan tiennyt et normijunassa olis tollaset luokat ja löysin itteni tietenkin ykkösluokasta. Hahhaa.


Semmosta. Pitäis tosiaan yrittää vähän ahkerammin ottaa kuvia kaikkialta. Äddi taasen!

Luistimet jalkaan ja menoks in Beaufort, Luxembourg!

(P.S. Noi tekstissä esiintyvät biisien nimet ovat myös linkkejä! Menkääs fiilisteleen!)

Tosissaan olin tässä viime viikolla luistelemassa tyttöjen kanssa. Hyvin ne tasapainoili ja alku säätöjän jälkeen pysy kummatki tosi hyvin pystyssä ja viime vuonna olivat käyneet ekaa kertaa (muutaman kerran) luistelemassa. Ei tarvinnu koko ajan kädestä pitää, nii itsekin pääs luistelemaan ja oli muuten kiva paikka. Oli jäädytetty kaukalo siis ulkoilmassa ja musiikkia soi taustalla ja siin oli kans kahvila jos käytiin ottaa rinksut (itse otin chokyn, eli hot chocolaten ja tytöt pääty jääteehen, oli sveitsiläistä kaakaota ja siis en voi sanoo muuta, ku nams.)Siellä sit pari tuntia pyörittiin ja luistemit tosiaan pysty vuokraamaan ja oli jopa hyväkuntoisia, nii niil oli jopa mukava luistella. Jee! Olisittepa vaan nähny, ku luistelin (tanssin luistimet jalassa...) musiikin tahtiin ja huutelin englantia noille lapsosille. Olin varmasti upea näky. Kameralle se ei kuitenkaan tallentunut, kun en tiennyt mimmoinen paikka oli tiedossa ja kuinka selviäisin siellä kameran kanssa, niin ens kertaan menee se kuvien otto sit.

Jep, perjantaina lähettiin sitten Luxin nightlifeen taasen. Tosi aivan eri porukan kanssa (ja eri paikkaan). Suurin osa oli ruotsalaisia, törmättiin myös muutaman tanskalaiseen ja meiän porukas oli viel kanadalainen ja australialainen ainaki. Hauskaa oli! Paikka oli nimeltään Scotts Pub, kaikki sinne jee! Deejii soitti jopa kuunneltavaa musaa, eli laulettiin tietty messissä esim. Grease -potkuri ja sielt tuli jopa biisillinen Abbaa, eli Dancing Queen ja siitäkös nuo ruåttalaiset innostuivat:D ei sillä olin mäki ihan messissä.

Olin kaverilla taas yötä, tosin eri kaverilla, kun tosiaan asun edelleen keskellä ei mitään. Ei millään pahalla lehmiä ja peltoja kohtaan. Haha. Lauantaina oltiin shoppaamassa ja nähtiin pari kaveria ja meni hurjan vauhdikkaasti se päivä. Käytiin Aushan -nimisessä ostoskeskuksessa syömässä patongit ja havahduin, ku joku puhui suomea. Miten niin käänsin pääni suomenkielen suuntaan ja näytin hämmentyneeltä, perheen äiti nääs kysy meiltä sitte et ollaanko mekin Suomesta:D Eikä oo ees epänormaalia törmätä suomalaiseen luxembourgissa. Jos istuu Aushanin käytävällä olevalla penkillä, saattaa kuulla vaikka mitä kieliä, tääl on kuitenki 1/3 asukkaista ulkolaisia. Kauppakeskukses oli muuten ihana karuselli! Ihan niinku lintsillä, mut vähän pienempi ja vähän vähemmän äänekkäämpi. En kuitenkaan tohtinut mennä kokeilemaan, kun käyttäjien keski-ikä oli ehkä viiden paikkeilla. Vaik eihän sitä tiedä et olisinko mä sieltä joukosta erottunu vai en. Hahhaa.

Sunnuntaina sitte taas päädyin tonne Luxembourgin cityyn, tääl ei oo normaalisti kaupat auki sunnuntaisin, mut koska Luxembourgin lapset saa lahjat jo 6.12. eli ens viikon lauantaina, annettiin ihmisille mahdollisuus shoppailla eilenkin. Itsehän olin siellä kanssa. Aluksi päädyin pyörähtelemään kansainvälisille markkinoille, jossa oli ihmisiä vaikka mistä maista, suomalaisiakin muutama (tosin niitten kanssa juteltuani mulle selvisi et ne kaikki asuu Luxembourgissa nykyään). Mut siis mikä ihana kulttuurien kirjo. Ihan niinku ois ollu reilillä messukeskuksessa. Ja pakkohan mun oli sit ostaa suomalaiselta JOULUTORTTU! Oli luumuhillolla ja oli hyvää. Mul on niiiiin joulufiilis päällä nyt, youtube.comin jouluvideot ollu kovassa kulutuksessa ja rakastan The Grinch -leffan joulubiisiä, where are you Christmas. Se on niiin kaunis. Tosin ehkä osa syynä siihen on et Faith Hill osaa laulaa. Et kannattaa mennä kuuntelemaan se TÄNNE!. Ihanaihanaihana.

Myös All I want for Christmas is you on ollut kovassa kulutuksessa.

Ja Last Christmas Ashley Tisdalen laulamana. (Aluksi en innostunu sen versiosta sitten yhtään, se on vähän lapsen kuuloinen, mut kuunneltuani muiden versiot päädyin siihen et toi versio on paras) ehkä osittain siksi, että joulusta on ihanimmat muistot, kun oli pikkutyttö ja venas joulupukkia ihan kikseissä ja kuvitteli et tontut vahtii ikkunoiden takana et ollaankos sitä kilttejä vai ei. Ja siis jouluruoat! Joulukinkku, rakastan liikaa!

Suomalaisia biisejä ei oo oikeestaan nyt tullu kuunneltua, mut suomalaisista Varpunen jouluaamuna on ihana. Ahhh. Joulujoulujoulu<3 Oon nyt niin tunnelmassa mukana. Kaikki tuol kaupungissa olevat jouluvalotki on niin nätisti laitettu.

Oon muuten Saint Nicolauksenki tässä nähny jo, ku oltiin toisen aupparin kanssa eilen jossain viinimessuilla, jossa oli tarjolla Luxembourgin viinejä. 5 euroa makso sisäänpääsy ja sitä vastaan sai viinilasin, jota sai sitten käyttää niin paljon, kun katsoi tarpeekseen ja lasin sai sitte vielä pitää. Siinä lukee Luxembourg kyljessä (täydellistä). Toivon et se säilyy ehjänä hamaan tulevaisuuteen ja voin sitten joskus maistella viiniä siitä vanhana ja muistella aikaani Luxembourgissa, kuhan nyt ensin opin ymmärtämään viinien päälle. Hahaa. Toi hostmama mulle tosin sanoikin jo, et mun pitää vaan tottua, koska nää juo viiniä ruoan kanssa ja kaikissa perhejuhlissa ja tapahtumissa ja ne ei tyydy kieltävään vastaukseen. Jota olen kyllä muistanut tarjota, aina kun olen kehdannut. Pitää siis ainakin vähän aina maistaa, niin kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Ehkä mä tässä sivistyn samalla kans. Kuka tietää.

Tänään oli aikanen herätys, niinku joka arkipäivä, mut nopeesti hurahti päivä. Mun kansainvälinen ajokorttikin suvaitsi saapua kamalan pitkän odottelun jälkeen. Meinas mennä jo vaikeeks. Mut nyt on ihanaa, ku on neljä rengasta alla, jotka kuljettaa minne tarve onkaan, nii ei tarvii enää yrittää viihtyä täällä talossa 24/7, kun tosiaan sijainti (yhä ja edelleen) on autiohko ja mitäänsanomaton. Onneks tää talo on ees tilava ja ihmiset mukavia.

Jep, kattoo ny, jos saisin tähän vielä pari kuvaa lisättyä, pitää eka siirtää ne ja viikonloppuna lähdetään ehkä käymään Trierissä eli Saksan puolella. Toivotaan et se onnistuu ja perjantaina meen muuten hakemaan mun jumbo kaartin eli sit ei enää tarvii maksella noit julkisia vuoteen, ku selviää sillä. Tosin vaan luxembourgin sisällä tietty. (Kävin ottamassa siihen myös aivan järkyttävän valokuvan semmosella automaatilla ja se automaatti puhu ranskaa ja mun taidot on toistaseks melko heikot, mut selvisin! eli sain kuvat. Ei puhuta siitä sitte et miltä ne kuvat näytti. Kamalaa:D)

Jep, kuulemisiin taas! Ja ihanaa joulumieltä kaikille! Jouluuuuu yöööööö, juuuuhlaaaa yööööö.... sitä odotellessa.