Meitä on moneksi.

Päivän kuvatäytteenä perheen supersuloinen karvakuono


Yllättäen toi otsikko liitty aupairiuteen, tarkemmin ottaen perjantaihin, jonka viimeksi olemme eläneet. Nyt herää tietenkin kysymys miten ja vastaus kysymykseen tulee tässä: perjantaina viettämiemme Ivin yllätysläksiäisjuhlien osallistujakunta sisälsi edustajia KUUDESTA eri maasta, eli Suomesta (tosin mä olin ainut suomalainen, etten siitä edustavuudesta sitten tiedä;>), Ruotsista, Virosta, Itävallasta, Saksasta ja Kanadasta. Kommunikoimme tietenkin englanniksi (kanadalaisella oli siis kotikenttäetu kielen suhteen), mut kyllä me muutkin siitä jotenkin selvittiin. Oli aivan über hauska ja ikimuistoinen ilta.

Alkuilta oltiin siis yhden ruotsalaisaupairin luxembourgilaisen perheen kotona. Se, miks mä tungin ton luxembourgilaisen tonne, johtuu siitä et hyvin moni aupair täällä on jossain muussa kuin luxilaisessa perheessä, joka taas johtuu siitä, et tääl asuu niin paljon muualta tulleita, jotka esimerkiksi haluavat kehittää/ylläpitää lapsensa äidinkieltä. Toi hyvin paljon on muuten aika suhteellinen käsite, sillä Luxembourgissa on asukkaita yhteensä koko maassa noin 45 000 (joista tosiaan about 1/3 osaa on muualta tulleita). Mä hairahdun taas asiasta toiseenkolmanteenjaneljänteen, joskus tuntuu siltä, etten itekään pysy enää kärryillä ajatusteni kanssa. Haha.

Jatketaan siis tota perjantaita, meitä oli siis melkoisen kansainvälinen porukka juhlimassa. Tarjolla oli niinkin laadukasta skumppaa, jota saa täältä Auchan -nimisestä ostoskeskuksesta eurolla per pullo. Laatutavaraa siis, hah. Kilisteltiin siinä sitten Iville, otettiin muutama kuva ja siirryttiin hurjan ohjelmamme pariin.

Jokainen joka haluaa pitää hauskaa hyvän porukan kanssa, ei tarvitse olla edes juhlimassa mitään, kuhan on vaan vähän useampi henkilö messissä, voi tätä alkaa. Eli napatkaa ohje talteen, jos ei ole ennestään tuttu. Nauruhermoja kutkuttava peli, joka toimii millä vaan kielellä, mitä kaikki paikalla olijat ymmärtävät, eikä se myöskään katso ikää eli sopii kaikille. Tietenkin tehtävät sovelletaan tilanteen mukaan;)

1. Ota esille kynä, paperia, sakset ja teippiä (älkää pelästykö, ei oo mikään iso askartelujuttu kyseessä:D)

2. Leikkele papereista sopivan kokoisia paloja otsaan teipattavaksi. Jotain semmosen mininenäliinapaketin kokoisia on ihan hyvä (en sitte parempaa esimerkkiä keksiny..)

3. Kirjoita kynällä jokaiseen paperin palaan joku tehtävä, jokaiselle osanottajalle (eli tietenkin kaikilla paikalla olijoille!) yksi. Esimerkiksi mun lapussa luki, että "Laula ABBAn biisejä minulle", yhdellä oli, että "Puhu minulle VAIN itsestäsi, kun puhut minulle", sitten oli esimerkiksi "Naura kaikelle mitä sanon" ja lapussa voi tosiaan olla mitä vaan! Mielikuvitusta peliin vaan.

4. Tämän jälkeen joku tekee lapun myös muiden lappujen tekijälle, että hänkin pääsee mukaan peliin.

5. Jokaisen otsalle teipataan yksi lappu tehtävänantoineen.

6. Mahdollisesti voitte kiertää porukan otsat niin, että kaikki tietävät mitä muiden lapuissa on ja sit ei muuta, ku pelaamaan. AIVAN TAJUTTOMAN HAUSKAA!

7. Voittaja on tietenkin se, joka arvaa ensimmäisenä oman lappunsa tekstin.

Tuolta sitten jatkettiin Puff -nimiseen paikkaan tanssahtelemaan. Mä niin tykkään tanssimisesta, vaik en tosiasiassa tiedä edes et näyttääkö se lähellekään niin hauskalle miltä se tuntuu! (tai no hauskalle varmasti, haha, mutta että voiko sitä kutsua tanssimiseks?;D)

Vois joku päivä kirjotella vähän eroja Suomen ja Luxembourgin alkoholi ja baari -kulttuureista, eroja nimittäin löytyy! (ja voin kertoa et suomalaiset on kyllä ihan omaa luokkaansa..) nimim. Kuulin kerran jutun, kuinka ulkomailla ravintolassa töissä ollut henkilö oli kysynyt, saatuaan tietää, että eräs seurue oli suomalainen, että onko Suomen lentokentältä löytyvät pyörätuolit niitä varten jotka saapuvat takaisin railakkailta matkoiltaan? Aika villi heitto kyl.

Lauantaina kävin kaverin kanssa tutustumassa Luxembourgin toiseksi(?) suurimpaan kaupunkiin Eschiin ja se oli oikeasti aika mitätön (tai sit mulla oli vaan liian suuret ennakkokäsitykset siitä, jaa-a), ihan kivasti siellä oli kauppoja ja löydettiin ensimmäinen kauppa, jossa oli myynnissä salmiakkia! Hurjaa:D Ei sit kuitenkaan ostettu sitä, mut lähdettiin sieltä kyllä hämmästellen sitä, ettei kaikki myykään vaan pelkkää Hariboa ja suklaata.

Sunnuntaina näin VIHDOINKIN Twilightin! Emmä ollu sitä, ku ainaki kuukauden meinannu mennä kattomaan. Piti ton Suomi -joululoman aikana se käydä jo kattomassa, ku pelkäsin et Luxis menis vaan dubatut versiot (ranskaks&saksaks). Onneks meni originalekin ja oikeastaan en pistäny yhtään pahakseni sitä, ettei niitä suomenkielisiä tekstityksiä ollut, veikkaan et sain siitä enemmän irti noin. Oli ihan kivasti jonkun versio siitä kirjasta saatu valkokankaalle, tykkäsin kovasti, vaik kaverin ensimmäinen kommentti Edwardin nähtyään oli et "Onks tol huulipunaa?! hihi"

Tykkäsin kyl leffasta, varsinkin ne kaikki true love -kohtaukset oli ihania, ku ite oon tämmönen yltiöromantikko. Pakko vielä sanoa, et onneks siitä oli jo yli vuos, ku olin lukenu sen kirjan, muuten olisin varmaan ollut paljon negatiivisempi elokuvan suhteen. Niinhän se menee aina, että jonkun ihmisen näkemys sinne elokuvaan luodaan ja kaikkien mielikuvitus on erilainen, eli leffa saattaa olla pettymys, sillä omat kirjasta jääneet mielikuvat oli niin erilaisia ja mahtavia.

Siinä oli itseasiassa lähinnä viikonloppu, viikko oli aikalailla sitä perusarkea täällä, lukuunottamatta mun ranskan kurssille ilmottautumista, joka tulee olemaan kolme kertaa viikossa ja tuplatunteja kaikki. Sitä odottaessa! (Jos vaikka oppis jotain tai tajuis ees muistavansa. Heh.) P.S. Mun pitää ottaa kuva siitä koulusta teille, sit ku sinne seuraavan kerran meen. Vähän on joo erilainen, mihin oon tottunu.

Nyt toivottelen täältä Luxembourgin pellolta hyvät yöt (luxembourgiksi: Gutt nuecht!) ja heipat eli äddi!

P.P.S. Normaaliin tapaani on taas tullut höpötettyä VUOLAASTI ja eipä se näköjään haittaa et höpötänkö englanniksi vai suomeksi, suullisesti vai kirjallisesti. Hah. Miten niin muka on suomalaiset juroja?