Kuntoiluvinkki!

Näin kesän tullenhan on hyvä ottaa loppukiri kohti rantakuntoa ja parhaitenhan se varmasti toimii tavalla jota itse hetki sitten harjoitin.

Tähän tarvitset:
*hevosen
*paljon peltoja
*ja sen lyhyen hetken, kun hevonen lähtee omille teilleen ja itse kiroat maailmaa, koska lasten äiti odottaa, että hakisit hänet viereisestä kylästä ja autossa on neljä ja kuusi vuotiaat lapsoset a) joko odottamassa tai b) tarjoamassa kiivaasti apuaan. Tässä tapauksessa niin, että neljä vuotias hoiti osan A ja kuusi vuotias osan B.
*ei myöskään haittaa, jos saat tähän mukaan vielä naapurin tammat ja toisen poneistasi, joka riehaantuu katkerana (tai peläten yksinäisyyttä), kun toinen lähtee vapauteen. Hetkellisesti tosin.

Katastrofin ainekset ovat siis valmiina.

Onneksi naapurissa on ihania ihmisiä, jotka puhuu yhtä huonoa englantia, kuin mä Luxembourgia. Ranskaa en ehtiny alkaa ajattelemaan (tässä vaiheessa toi kuusi vuotias olikin ihan hyödyksi).

Meiltä siis jopa löytyy muutama naapuri täältä perähikiältä ja toinen naapuri menikin sitten pyytämättä rauhoittelemaan ja pitämään seuraa pikkukaverille (ei mulla tosin olis ollukkaan aikaa mennä pyytämään, että ihan hyvä), ettei se keksis keinoa hypätä jonkun aidan yli perään. (Saan tän kuulostamaan siltä, et pikkuponilla ois jotain itsemurha-aikeita..)

Toisten naapurien kaa hoidettiin sit isompi poni nalkkiin. Onneksi heillä oli tammoja, jotka pysäytti meiän orin matkan. Naiset hoiti flirtin ja pienehkön kosionmatkan jälkeen (ts. pellolla viilettämistä minä perässä yrittäen ajaa oria takas kohti tammoja...) Miehet.. aina rehvastelemassa. Saatiin kuitenkin poni siis nalkkiin, isompi lapsista oli ylpeä avunannostaan ja pienempi tyytyväinen, kun sai naapurin lapsen kaa lyhyehkön leikkihetken, kun mammansa oli auttamassa ponin metsästyksessä.

Sit hostmaman hakuun ja puhuttiinkin sitten (kun lapset oli eka kiihkossa selittäneet tän tarinan äidilleen), että mun pitäis päästää poni karkuun kerran päivässä, nii olisin huippukunnossa alta aikayksikön. Siinä ei kyllä ehtiny ajattelemaan, et lenkkeily ois ollu tylsää! Ja olihan toi pelto ihan mielenkiintoinen maastokin.

P.S. Vikkelänä lähin tietenkin ponin perään, enkä ottanu mitään herkkuja mukaan. Kyllä, onhan tuo tuore ruoho herkkua poneille, mut arvatkaa kuin paljon auttaa, ku poni juoksee pellolla ja perässä on ihminen kiinniottamisvälineiden ja kourallisen ruohoa kanssa. Aivan niin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ja mikä parasta, tuol on aurinkoista ja sikalämmin, eli varmasti rusketuin sikana. Hahahhaha. Ihanaa loppupäivää kaikille! Mulla onki tällä viikolla paljon ohjelmaa, mukaanlukien tämän illan, et myöhemmin lisää!