TicTacTooMuchTimeToday

Vieläkin oon kipeenä, erityisen hottentottia on tämän hetkinen ääneni. Kuulostan omasta mielestäni ihan drag queenilta eli yritys kuulostaa NAISELTA on kova. Mut toisaalta se on ihan positiivista, et jotain ääntä sentään tulee. Pari päivää sitten ei tullut.

Huomenna oon menossa ekaa kertaa toiseen perheeseen babysittaamaan ja sieltä tulee ihan tuntipalkkaa, nii saan ees jotain pientä lisää tuohon taskupalkkaani täällä. Ruotsalais-Uus-Seelantilainen -perhe kyseessä ja täytyy sanoa, et onneks en oo enää pahasti kipee, ku ois noloo mennä sinne ekaa kertaa sillai kuolleena ja viel nolompaa tehä viime hetken peruutus ja jättää ne pulaan. Toivotaan, et jätän sen verran hyvän vaikutuksen, et pääsisin uudestaankin joskus vähän lisätienestejä hankkimaan.

Tänään vietän pitkästä aikaa (ainakin vielä nyt kello kuuden aikoihin luulen viettäväni) vapaan perjantain. En lähe mihinkään, parannun vähän lisää ja olla möllötän, niinku koko päivän tähän asti ja pänttään lisää ja saan lisää ajateltavaa mun ajatustulvia täynnä olevaan pääkoppaani. Joku päivä oikeesti haluisin tietää ja kokea sen, miltä tuntuu elää päivä putkiaivona.

Inspiroiduin siis tänäänkin lukemaan tota sosiaalipsykologiaa (ehkä tää kipeenä olo on sittenki ihan kannattavaa), joka on oikeesti kyl tosi mielenkiintoista. Just yks päivä avauduin mun kavereille siitä, kuinka tuttuus ja tottuminen (ainakin tiettyyn pisteeseen asti eli non-kyllästymiseen) vaikuttaa ihmisen mieltymyksiin. Tämä selittää kuulemma esimerkiksi sen, miksi ihminen yleensä pitää peilikuvastaan enemmän kuin normaaleista kuvistaan ja muut ihmiset taas muita katsellessaan toisin päin. Onhan ihminen elämässään nähnyt peilikuvansa niin monta kertaa ja tottunut siihen, mitä näkee peiliin katsoessaan. Muita kuvia katsoessa kyseessä on siis huomattavasti vieraampi ja epämiellyttävämpi henkilö. Aika mielenkiintoinen teoria, eikös?

Sit halusin viel kertoo, et kuin ylpee oon näistä lapsista, ku ne tajuu englantia jo järkyttävän hyvin (eli ei tosiaan voida hostmaman kaa enää käydä ihan mitä vaan keskusteluja ilman et käytetään salatermejä tai että ollaan toisessa tilassa kokonaan!)Ja ne on siis 4v ja 6v ja tosi nokkelia tyttöjä.

Mä myös paljon harvemmin sanon niille, etten mä ymmärrä ja ne paljon harvemmin joutuu pantomiimaa mulle mitään! Jee! Tosin mä myös ymmärrän joitain juttuja, joita ne puhuu letzeks, vaik oon yrittänykin välttää olemasta oppimatta luxembourgia, koska osaan jo suomee ja ruotsii ja ne on jo salakielii maailmalla.

Ranskan kurssi taas on ihan super ja yritän tehdä oppimista niin paljon kuin mahdollista ja meil on viel ihan über mahtava tiimi siel ja opettajaki on tosi kiva. Tol opettajal on itseasiassa tosi paljon merkitystä mun oppimiseen, motivaatioon ja tuloksiin. Aina on ollu. Siks oonki miettiny et miten joitain ihan ihmetapauksia päästetään opettajiks..

Sit tosta suomen kielen salaperäisyydestä viel. Käytiin tuol kielikurssilla läpi, et mikä on milläkin kielellä äiti. Ollaan aika monikulttuurinen ryhmä. Ja siis kaikilla muilla kielillä se varmaan vähintään alko M:llä ja muistutti mamaa, mamania, mammaa tms. ja sit mä töksäytän et ÄITI. Vähän ne kohahti. Pitää mua varmaan tosi outona tai no mun äidinkieltä ainakin ja jouduin toistaa sen vaan noin kymmenen kertaa. Tosin niin oon joutunu kaikki muutkin vastaavissa tilanteissa möläytetyt sanat toistamaan. Noitten mielestä se on tosi mielenkiintoista ja on mustaki tosi mielenkiintoista tommonen, mut kyllä mua pikkusen hymyilytti (nauratti) se niitten reaktio:D Hassuja ihmisiä.

HAHAAAA! Mitäs tästä sanotte?

Mun suunnitelmissa oli täl hetkel matkat lähinnä vaan Dubliniin, Barcelonaan ja Pariisiin, mut tuliki suunnitelmia muutoksiin. Tai oikeestaan lisäys (ja noi on muuten semmoset realistiset matkat eli toteutettavissa olevat niinku oikeesti!) nimittäin Varsova, Puola! En oo ikinä käyny Puolassa, kerran kateltiin sinne jotain matkoja, mut päädyttiin mamman kanssa Italiaan sen sijaan ja eipä tuo Puola mua oo missään ylettömissä määrin ikinä kiinnostanu, ennenkuin...

mulle linkattiin tämmönen kuva:


Hullun siisti ohjelma! Mua kiinnostaa eritoten toi murhamysteeri! Siis mun on niin pakko päästä tonne!

ja kyl mä sen kesän reilinki viel jotenki toteutan..

Olin tänään muuten niinkin elävien kirjoissa et raahauduin kielikurssille pelottelemaan ihmisiä mun mörrimöykky -äänelläni, nams. Ja oon nukkunu päikkäreitä vaan kahet! Selvästi parantumaan päin siis, nyt toivottelen taas jälleen kerran hyvää yötä täältä Luxembourgista ja jos joku löytää jonku tosi halvan tavan matkustaa Luxembourgista Varsovaan, nii saa ilmottaa mullekin! Kiitos ja öitä!<3

Happy to be sick. NOT.

Onneks mä en ainakaan just ollu pari kuukautta kipeenä.
Onneks mun aina toiminut vastustuskyky tekee jekkuja mun kanssa just nyt.
Koska mä oon taas KIPEENÄ.
Ja mä en inhoo mitään muuta niin paljon, ku olla kipeenä.

No, yritän olla niinku se ei rajoittais mun elämää ja meen tänään kielikurssille ja koitan pihistä jotain ranskaa. En haluu missata yhtään mahollisuutta oppia jotain, koska tykkään ranskasta ja mitä enemmän pääsen sitä treenaa, sitä varmemmin tietty opin sitä.

Illalla ois myös tarkotus mennä syömään viimeistä ateriaa Jennin kanssa. Kuulostaa kamalalta. Miks hei ihmiset lähette takas Suomeen? No, sit ku tuun perässä, nii teen kierroksen kaikkien luo, otan Uunon (puhutaan autosta, joka toivonmukaan viel on elossa) ja kerään kaikki kasaan taas ja taas ja taas ja taas. (Teletubbies..) Tai sit vaan kaikki muutatte mun kaa samalle paikkakunnalle, jookos?

Mmmmitäs sitte. Tiistai oli kiva, siel oli kivaa musiikkia ja kivoja ihmisiä ja löydettiin jopa paikalle ja löysin takas tänne pellolle, missä asun. Seuraavan aamun ennustettu helvetillinen väsymys ei ikinä toteutunut. Surkeeta. Olin nukkunu muutaman tunnin ja heräsin sillai PING. Tarkotus oli nukkuu sit päikkärit, mut olin niin PINGPINGPING, ettei siit mitään tullu. Mut mikäs siinä. Sain myös tosi "kivan" hatun, jota en tietenkään käyttänyt, mut otin sen muistoksi. Muotihan kiertää, ehkä seki on joku päivä coool.

Nyt meen angstaa tonne petiin, et pääsen toteuttaa itteäni tänään opiskelun ja syömisen muodossa, tosin emmä tiiä mitä mä voin jossain ravintolassa syödä. Lounaaks muussasin kaiken mössöks ettei se ruoka repis mun kurkkua auki, niinku jossain kauhuleffoissa. Se tosin oli vaan nostalgista, ku tollasena ruokaa syötiin silloin, ku oltiin vaippaiässä (P.S. kyl se silti sattu kurkkuun). Nyyh. Tosin nieleminen ja veden juominenki sattuu, et ei siihen mössöön varmaan sellaista rakennetta ois saanu, ettei se ois tuntunu ollenkaan missään.

Miks just tänään mun pitää olla muka kipee, ku ois ohjelmaa sadan numeron verran? Miksmiksmiks?

Nyt meen inisee pois koneelta, ku ei kukaan tämmöstä jaksa et heippa!

St. Patrick's day!

Päivän idoli on siis hän:

Ja mul on tällä hetkellä vihree meikki ja vihree asustus ja oon ihan St. Paddy look-a-like. Tai no emmä ihan noin komee oo, mut melkeen;) Illalla mennään siis The Black Stuff -nimiseen irkkubaariin, jossa on neljä bändiä esiintymässä. Huomenna saattaa muutamalla ihmisellä olla rankka työpäivä, jos unet jää väliin, mut eiköhän kaikki selviä ihan kunnialla. Ja mikäs sen hauskempaa et sinne on tulossa useampia kavereita ja niistä osa on irkkuja, joihin täällä oon tutustunu vähän aikaa sitten.

Ehkä ne näyttää meille et mitä tää päivä niille oikein merkitsee vai onks se pelkkää Guinnessin kittaamista..

Viikonloppu oli kiva! Okei, lauantaina babysittasin eli en tehny mitään merkittävää. Taisin jopa olla, ylläriylläri, koneella. Perjantaina oltiin ulkona ja tutustuin uusiin ihmisiin ja näin tuttuja naamoja paljon. Oli kivaa! Sunnuntaina olin kaverin kanssa ulkoilemassa cityssä.

Maanantaina mul oli vapaa päivä ja silloinki lähin heti aamusta cityyn ja näin tuttuja ja todistettavasti omilla silmilläni näin toisen miespuolisen aupairin täällä. Huhuja kulkee useammasta, mut siis yhteen suomalaiseen ja yhteen ruotsalaiseen oon nyt tutustunu. Tääl on ilmeisesti huhujen mukaan ainaki toinen, ellei kolmaskin ruotsalainen ja yks kolumbiaano. Mut niit en voi varmistaa tosiksi ennenkuin itse näen.

Mitäs tässä vielä, raporttia illasta tulee varmaankin tässä lähipäivinä. Tää oli nyt tämmönen väläys taas tästä elämästä! Hyvää St. Patrick'sin dayta kaikille!

Ajankohtaisuuksia

Hejssan taasen! Arki rullaa normaaliin tapaansa, viikonloppu oli ja meni. Luxembourgin maan kamaralla tällä kertaa ja hurjan hauska viikonloppu oli! Tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin, myös uusiin suomalaisiin (jotka ei ees ollu aupaireja).

Voin muuten kertoa, jos joku ei tiennyt: Jos meinaa kävellä kolme päivää, iltaa ja yötä putkeen mukulakivikaduilla, nii korkkarit ei oo silloin se paras vaihtoehto, PAITSI jos haluaa tosissaan tuntea päkijänsä, tiedostaa, että ne on ja että ne on elossa ja tämän tehtyään tappaa ne, koska se tiedostaminen muuttuu todelliseksi tuskaksi, josta ei tietenkään sovi valittaa, koska sehän pilais kaikkien tunnelman, omaasi myöten (tai no ainakaan liikaa, ei siin voi olla mainitsematta asiaa ohimennen, ku se on niin ajankohtainen). Mitä luultavimmin tunnet päkijäsi myös vähintään pari päivää tämän episodin jälkeen. Olen puhunut. (Ja kukaan ei varmasti tajuu et kerroin just omia kokemuksiani viikonlopusta.. :D)

Eilen oli tarkotus mennä ladies' nightiin leffateatteriin kattoon Confessions of Shopaholic ja siihen ois viel ladies' nightin kunniaks sisältyny joku cadeaux eli lahja. Mut yllättäen siel ei sit ollu tilaa, ku ei tajuttu tarpeeks ajoissa varata lippuja (että Paula olit ihan oikeessa). Mentiin sit viettää leffailtaa Annikalle, ku mul oli auto ja niil on tajuton kokoelma leffoja. Hömppäkomedia -ilta ja oikein mukava ilta oli (ja ihan vähän epäterveellinen, mut meni jo). Ens kerral syödään sit pelkkää porkkanaa. Jääköön nähtäväks.

Tänään on taas kielikurssi, tosin mul ei oo viel kirjoja.. Pitääki hankkii ne tässä asappina (as soon as possible).

Viikonloppuna on ainaki tiedos ohjelmaa, mut ei olla viel päätetty (tai ainakaan mä en oo et mitä), koska vaikuttaa siltä et on vaihtoehtoja ja mähän tunnetusti oon niin hyvä tekemään päätöksiä, ku tietenkin haluun tehä sen parhaan ja mistä mä voin sit oikeesti tietää, et mikä on se paras?!

Joo, siin pikakelausta elämästä ja ajatuksista ja tän hetken ajankohtaista ja muuta semmoista. Enjoy.

P.S. Koska tää on pyöriny nyt niin aktiivisesti mun päässä, niin laitan tän tännekin:


P.P.S. Toi yllä oleva biisi on laulettu mulle kerran megafoniin baarissa, joka ei siis ollut karaokebaari ja hyvin se kyl veti (eli en inhoo tota biisii nykyään) ja olin mä vähän otettu:DDD

Parle français?

Mä puhuin. Kohtuullisen surkeeta sellaista, yläasteen kahen vuoden opiskelun jälkeen. Lukiossa luin sitä kurssillisen, kunnes se putos sitte ajanpuutteen vuoksi pois joukosta, kun en sitä kuitenkaan ollut kirjoittamassa. Kyseistä kieltä ei Suomessa juurikaan tarvinnut ja oonki unohtanu siitä noin suurinpiirtein about kaiken.

Nyt sen ois tarkotus lähtee uuteen nousuun, koska eilen olin ekaa kertaa kielikurssilla ja tuun opiskelee ranskaa jatkossa täällä joka maanantai, keskiviikko ja torstai viidestä seiskaan. Jee!

Kahen ekan tunnin perusteella voin sanoa, et opettaja puhuu koko ajan pelkkää ranskaa ja ollaan joutu jo ääntämään vaikka mitä ja JO ekalla tunnilla oli eka kuuntelu (Euroviisujen pistejako:DD), mutta silti. Tulee siis olemaan hieman erilaista kuin Suomessa opiskelu. Ei niin kielioppi sitä ja kielioppi tätä. Vaan oikeesti sellaista, että osaan ehkä jopa sanoa jotain ääneen, sen sijaan että tiedän miten kaikki toimii käytännössä kielioppia ja kirjoitusasua myöten..

Ekalla tunnilla tutustuin yhteen tosi mukavaan ukrainalaiseen ja sen kaa ollaan tehty kaikki paritehtävät yms. mitä tässä nyt on kahen tuplatunnin aikana ollut. Oon ainoo skandinaviasta ja veikkaisin olevani myös porukan nuorin. Mun lisäkseni sieltä löytyy monia portugalilaisia, pari itä-Eurooppalaista sekä saksalaisia ainakin, tais olla pari Iranistakin. Muita en sit muistakaan. Mut värikäs joukko ollaan ja yritetään parhaimman mukaan ymmärtää toisiamme ja heinäkuuhun mennessä toivottavasti osataan (jonku verran) ranskaakin!

Nyt pitää sitten hankkia kirjat ja en malta odottaa, et pääsen kunnolla opiskelun makuun. Alku alkoi lupaavasti, en huomannu ajankulua ollenkaan. Ne vaan hujahti. Ja jäin miettii et miks se Suomen 45 minuuttinen tuntu aina ikuisuudelta..

Ja ihanaa opiskella niin, ettei kukaan puhu suomea! Ehkä tää on vaan tätä uutuudenviehätystä, mut toisaalta oon aina tykänny kielistä, nii veikkaan et oon ihan yhtä innoissani heinäkuuhun asti!

Se jää nähtäväksi, päivittelen asiasta lisää, kun niitä tunteja kertyy enemmän alle ja saadaan kirjatkin käyttöön.

Nyt meen lueskelemaan jotain ihan muuta ja sen jälkeen petiin ja unta kaaliin! Öitä!

Our London trip was really something, oh yeah

Buckingham Palace





Meiän hostelli Camdenissa

Oon nukkunu Lontoota pois ja muutenki väsänny miljoonaa asiaa, mut nyt tekin, jotka mahdollisesti ette oo viel kuullu mun ja Annikan Lontoon reissusta, kuulette jotain. Tietenkin tää versio on editor's cut (ja silti tää tulee venähtämään kilometripostaukseks sanompahan vaan..). Se oli niinku varoituksen sana.

Voidaan aloittaa siitä, että kun mä reissaan, niin tietenkään kaikki ei vaan voi mennä täydellisesti putkeen, MUTTA must se on vaan plussaa ja tekee siit reissusta paljon mielenkiintosemman ja paljon hauskempaahan on sit kertoa villiä tarinaa mun tyyliin suurieleisesti elehtien kera järkyttävien ilmeiden ja muiden imitaatioiden, ku yritän saada ihmiset elää sitä samalla, ku sitä kerron.

Väitän, että spontaani (tai suunniteltukin matka), joka ei oo mikään all-inclusive, on sata kertaa rikkaampi kokemus. Vähintään. Se et mä en ollu all-inclusive matkalla tarkoittaa sitä, ettette tuu kuulee tarinaa siitä, kuinka mä vietin loman peruskaavan mukaan eli matkustin paikan päälle muitta mutkitta, oli tosi kiva hotelli, sit shopattiin, syötiin, juhlittiin ja katottiin nähtävyyksiä/makoiltiin rannalla (riippuen tietenkin kohteesta). Ei sillä, ettei me oltais tehty noin. Me vaan tehtiin kaikki tyylillä! ...alkaen matkan varaamisesta.

Koko viikko oltiin mietitty et mitäs viikonloppuna tehtäis tai oikeestaan minne mentäis. Punnittiin vaihtoehtoja, paikkoja, hintoja yms. Turhauduttiin ja kelattiin jo jäädä Luxembourgiin (joka on jo niin nähty, mut onneks täält on niin helppo matkustaa! ryanair, min bästa vän<3)

Torstaina sit illalla päätettiinki yhtäkkiä et no kyllä me lähetään ja kyllä me saadaan kaikki näinkin lyhyellä varoitusajalla toimimaan. Ostettiin siis matkat, etittiin ja varattiin hostelli, hihkuttiin, tutkittiin koko yö Lontoota internetin välityksellä, nukuttiin, pakattiin ja lähdettiin (paitsi et Annika teki ton pakkauksen ennen nukkumista..). Mä pakkaan nykyään AINA just ennen lähtöä. En tajuu niitä, jotka pakkaa jonku listan kanssa kaks viikkoa aiemmin, mut ei nekään varmaan mua. Mut hyvin oon selvinny tähän asti. (Ihme..)

Mä en tiedä yhtään mistä aloittaa, kuin tarkasti kertoa kaikki, ku jo pääkohtien kertominenki tulee venäyttää tän tajuttomaks.

Luxissa ei siis oo ryanairin lentokenttää, mut täält menee bussi suoraan Frankfurt-Hahnin lentokentälle ja sielt lentää koneita moneen suuntaan toisin ku Suomen Tampereen kentältä. Mä sain torstai iltana printattua lentoliput ja kelasin hoitaa ton bussiasian seuraavana päivänä. Joo, kyl mä sen hoidinkin, mut jos se ei ollu viime tipassa hoitamista, nii sit ei kyl mikään oo.

Selvittiin siis kentälle ja Lontooseen. JESJESJES. London Stansted nimiseltä kentältä mentiin bussilla Liverpool Streetille, josta otettiin taxi Greenwichiin, jonne oltiin buukattu se hostelli. Taksikuski oli mukava, vaikka vähän sekopäältä vaikuttikin (hyvällä tavalla) ja taksi oli veikee. Siin ei ollu takakonttii, nii takan oli tilaa kivasti, vaik auto ei ollu mikään iso.

Hostellille päästyämme oli nightlife lopettamassa siltä yöltä ja jouduttiin koputteleen ikkunoita et päästäis hostelliin sisään vain kuullaksemme, et oli tapahtunu joku virhe varauksessa, jonka tuloksena oli tapahtunut tuplabuukkaus ja se taas tarkoitti sitä, ettei meille ollu tilaa kyseisessä hostellissa enää.

Onneks samalla ketjulla oli useampi hostelli Lontoossa ja Camdenista löytyi meille pedit. Nii meiät lähetettiin sitten taksilla sinne (ei jouduttu ite maksaa taksia). Tosi ystävällistä porukkaa tavattiin ja se Greenwichin respa, hyvin hoiti työnsä ja small talkinsa, heitettiin hienoo läppää!

Camdenissa oltiin sit about 4am ja aamulla herättiin ysiks aamiaiselle, jonka jälkeen lähettiin tsekkaa cityä tarkemmin. Camden on tunnettu markkinoistaan ja voin sanoa, etten mäkään jääny tyhjin käsin. Meiltä loppu punnat kesken päivän sekä Annikalta että multa ja piti käydä vaihtaa lisää. Markkinoilla huipuinta on tinkiminen! Ja mä en yksinkertaisesti voinut mitään sille et löysin kaikkea ja ostin kans. Suomessa en ikinä löydä mitään. Suomessa shoppailu on erittäin reiästä.. tekee vaan ärtyneeks.


Camden Markettia


Mun Lontoon Ale -löytö. ovh. £50 ja maksoin £20 ja sopii mun Damin takkiin noi!:)

Oltiin siis St. Christopher's Innin Camdenin hostellissa ja voin kyllä suositella kaikille. Henkilökunta mahtavaa ja saman ketjun hostellissa oltiin tosiaan Bruggen reissullaki ja aion kyllä jatkossaki esim. reilin aikana suosia. P.S. Bruggessa en sitä tienny, mut siis ton hostellin avainkortin ku säästää, nii sillä saa 10% alennusta, jos menee saman ketjun hostelliin myöhemmin! Et hyvä tietää vaan, jos joku muukin meinaa suosia samaa ketjua. Alakerrassa oli Belushi's. Kuulemma Camdenin ainoa rockbaari. En sitten tiedä. Hyvää musaa siel kyllä tuli ja eipä hajonnu pää kaupoissakaan soitettuun musiikkiin, päinvastoin!

Tähän väliin vaan vikkelä maininta et kävin Lontoossa tietty Subissa, ku siit on tullu nyt jo perinne matkustettaessa! Ja siel oli jotain erilaisii juttui, mitä en oo ennen nähny:D Subiin sai esim. maissia. Ja oli hyvää, tietty!

Illalla sit nightlife ja Belushia pidemmälle ei päästy (ennen jatkoja siis;>). Tutustuttiin paikallisiin ja oli ihanaa, kun tajus kaikkia ympärillä olijoita! Ne puhu ymmärrettävää kieltä ...tääl Luxis, ku oon ain ihan hoomoilasena. Ja tiedän et brittiaksentti jakaa mielipiteitä, mut mä niiiiin rakastanrakastanrakastan sitä! Ja Lontoos oli myös hyvännäköisiä ihmisiä! Luxis ei oo:D (mut mielipiteistähän ei sovi kiistellä). Ja se ei oo vaan se ulkonäkö, vaan asenne. Lux on täynnä pankki-ihmisiä, Lontoosta löytyy kaikkea. Tosin ei pidä unohtaa, että Luxissa on 46500 ihmistä ja Lontoossa 7,1 miljoonaa.

Ei me kauheesti nukuttu lauantaina. Oltiin ekat aamupalalla, jonka jälkeen mentiin ottaa muutaman tunnin päikkärit ja lähettiin tekee sightseen kierros. Ostettiin päivälippu Lontoon undergroundiin (ym. julkisiin) ja matkustettiin Piccadillylle, josta sitte jatkettiin jalan ja nähtiin näin muutaman mainitakseni mm. Big Ben, Buckingham Palace, London eye. Kävin myös elämäni ekaa kertaa Starbucksissa. Monta kertaa on pitäny mennä, mut nyt vasta sain aikaseks. Onpahan tullu nyt sielläki sitten käytyä. Luxista kyseistä kahvilaa ei löydy.

Illalla pohdittiin, et mihis mentäis ja etittiin jotain kivaa nightlife paikkaa. Bussilla ei uskallettu enää mennä mihinkään, ku meil oli aamulento ja piti sille ehtiä. Lopulta Annika sit luovutti ja meni nukkumaan ja mä kävelin Camdenia, kunnes päädyin Belushiin (taas, ku emmä yksin halunnu mihkään kauas mennä) tutustumaan lisää paikallisiin ja taas päädyttiin jatkoille jonnekin, tällä kertaa Lontoon yliopistossa opiskelevien kanssa ja paikalla oli edustamassa muitakin skandinavian edustajia, vaikka minä tosin ainoana suomalaisena jälleen kerran. Hauskaa oli!

Yöllä sit riennettiin takas hostelliin ja puettiin päälle miljoona kerrosta vaatetta, koska lentokoneeseen sai tuoda vaan 10kiloa ja meil oli Lontooseen mennessä kummallakin yli yheksän. Oman laukun painoa en kattonu, ku tultiin takas, mut Annikan laukku oli kevyempi takas tullessa ja mul oli päällä ainakin 10 paitaa, kaks takkia ja mun pitkä villatakki, kahet housut ja kaks vyötä. Eli toisin sanoen voitte vaan kuvitella, millanen näky ollaan oltu. Varsin viehättäviä tietenkin ja kauneimmillamme. Ihmettelen vielki, et kuin kukaan tärkee muotihenkilö ei bongannu meitä..

Sit takaisin Luxin kotiin, hetki datausta ja totaalinen kuoleminen. Ai miten niin olin väsynyt! Aamulla heräsin sit virkeenä kuuden aikaan tosi söpönä kaikki vaatteet ja meikit päällä ja naamassa (tai ainaki osa meikeistä oli viel naamassa sen nukkumisen jäljiltä...)

Semmosta, illal mulle tapahtuu jotain uutta, eli joko tänään tai huomenissa kirjoittelen lisää taasen! Hejdå!