Festarikuume

Mun viikonloppu alkoikin jo tänään perjantaina. Perhe lähti jo tos ennen kahtatoista ja mä heräsin yheltätoista ja sain viel viime hetken ohjeistukset. Tääl on joku maailman keväisin sää. Aurinko paistaa ja ei oo luntakaan enää. Ei oo enää pitkä aika siihen et tulee kesä. Mä en malta odottaa!

Tää vuosi tulee sisältämään niin paljon matkustamista ja ikimuistoisia kokemuksia ja hetkiä. Tiedän sen jo nyt, vaikka on vasta tammikuu. Mul on muutenki suuret odotukset tästä vuodesta mun tulevaisuuteni suhteen.

Se, miks ajattelin kirjoittaa nyt, on mua jo muutaman kuukauden pohdituttaneet kesän festarit, vaik bändi kiinnityksiäkään ei oo viel tehty moniinkaan, tai ainakaan niit ei oo julkaistu viel netissä. Viime kesänä olin Ruississa ja tänä kesänä olisin halunnu Provinssiin, Ruissiin tai Tanskaan Roskildeen (jonne aion viel joku vuos päästä!). Mut oon tosiaan tääl Luxembourgissa viel noina ajankohtina, ku noi on, eli toisin sanoen ne jää multa tänä kesänä välistä. Suomessa mul on luultavasti mahkut päästä vaan Ankkaan (et sais luvan tulla hyvii bändi kiinnityksii sinne, nii oon ines!).

Jäinki sit kelaamaan et hitsi. Suomihan on joku eristäytynyt maa, eikä mikään Euroopan suurimpiakaan ja silti siel on kesäsin aika moniakin festareita. No ihan varmaan niitä festareita on siis muuallakin. Nyt vaan pitäis selvittää et missä ja minkälaisia. Saksassa on ihan varmasti joitain, mut mä en tiedä mitä, nii en osaa niitä googlettaa ja vaik jotenki kummassa onnistuisin googlettamaan Saksan festarit saksaks, nii en ymmärtäis niistä mitään, ellei niit sivui pysty lukee jollain muullaki kielellä. Et jos jollain on tietoa keski-Euroopassa järjestetyistä festareista, nii pistäkeepäs sitä infoo tännekin päin! Kun nyt maailmalla kerran ollaan, nii pakkohan se on hyödyksi käyttää.


Tuol olin siis viime kesänä ja kuva on täältä.

Jesjesjes! Heti, ku pääsin sanomasta. Google on kyllä kaveri. Eli kaikki, joit kiinnostaa kesän festarit niin Suomessa kuin ulkomailla, klikkaa Festarit.orgiin, joka on keränny ihan kiitettävästi noita festareita tonne muitten ihmisten bongattavaks. Sit pitäiski enää seuloa et missä noita järjestetään ja mihin kannattais mahdollisesti ehkä mennä ja muuta. Seurakin ois kivaa. Vois vaik vähän vinkata noille ihmisille ketkä on tääl tulos käymään nyt vklp ja kysyy et milt kuulostais.

Jep, veikkaan et tuun tänne kirjoittamaan täst mun festarihuumasta ja festareista viel lisää myöhemmin, ku oon saanu vähän selvitettyy et mitä menee ja missä ja ois kiva mennä kattoon jotain katottavia bändejä niinku. Huumaantukaa kaikki festareista jee!

Etukäteiskiksit

Hahhaa, okei, mul on aina viikonloput vapaat, mut nyt toi mun hostfamily lähtee viikonlopuks Ranskaan johki cityyn, mis on jotku viinimessut tms. Kuulemma aina joka vuos vaihtuu ton tapahtuman kaupunki ja siel sit saa sisäänpääsyn maksettuaan lasin, jota voi sit täytellä ja maistella niit viinejä niin paljon, ku vaan tykkää. Ja satun tietämään, et meiän talossa on joku viinikellarin kaltainen huone eli noi ei varmasti tuu sieltä takasin ilman täyttöä sinne. Näin on näppylät.

Mut joo, ne lähtee huomenna päivällä ja mä jään sit talon (ja elukoiden) vahdiks viikonlopuks ja mulle tuleeki sit tänne kavereita ja tiedossa on ainaki menu luxembourgilaisittain (vaik tekijänä onki tämmönen suomalainen lahjakas(:D) kyökitär. Hoho.) Muuta en sit ohjelmasta oikein tiedäkään paitsi et tullaan pitää ihmiset tyytyväisinä ruoalla ja juomalla. (ihan ku toistaisin itteäni) Hauskaa meil joka tapaukses tulee olemaan vaik vertailtas tääl meiän postimerkkikokoelmia (joita meil ei siis oo, jos joku ei tajunnu.), koska läppä lentää ja juttu luistaa (ainaki mun osalta). Ehkä joku yllättää mut laulutaidoillaan tmv. ja saa mut hetkeks jopa hiljaseks. Se jää nähtäväks. (veikkaan et jossain vaiheessa se ois jopa ihan toivottavaa. Hahhaa!) Tai sit ne heittää mut tonne pihalle löpertelee poneille, ku ne ei jaksa mua enää.

Mut tosiaan enää huominen! ja koska mul ei nykyään oo ees aamuherätyksiä ja noi lähtee päivällä, nii en tiedä onks mul huomen mitään tekemistä. Varmaan lueskelen sit noihin pääsykokeisiin. Oon itseasiassa yhen kirjan jo kerran läpi lukenu! Ja tänään alottelin sitten toista kierrosta samaa kirjaa vähän paremmalla syventymisellä ja muistiinpanoja kirjoittamalla, kun nyt on tiedossa et mitä toi kyseinen opus ihan oikeesti sisältää. Toinen kierros tulee kestämään kauemmin, mut jos mä koen oppineeni jotain sen jälkeen, nii jesjesjes!

Ja pakko viel hehkuttaa! Asun siis tosiaan täällä Luxembourgissa jossain maailman pienimmässä ja nevareimmassa (=never heard) kylässä, jos ei oo ees bussipysäkkiä ja tonne toiseen niistä kylistä, missä on mun yks lähimmistä bussipysäkeistä on avattu about viikko sitten joku wannabe supermarket(!!). Ei mikään jättiläinen todellakaan, mut siis aika hurjaa silti. Voittekste kuvitella. Mä en ainakaan voi. Pitää nyt viikonlopun aikana käydä tsekkaa et onks siel sisäl mitään ja käydä varmistamassa ettei se oo vaan unta. Mullehan jää tänne siis viikonlopuksi auto käyttöön, etten tuu ihan jumissa tääl talos/kyläs oleen!

Lisää kikseilyä! Eli toi hostmama on lomalla helmikuun kaks ekaa viikkoa, joka tarkoittaa sitä et mäkin ilmeisesti oon, et jos siis löytyy halukkaita lähteen mun kaa ulkomaille täält ulkomailta (aika veikeetä:D), nii tervetuloa! (suomestaki voi kyl joku lentää! ois tosi jeejee!) En aio kahta viikkoa heittää hukkaan ja vaan olla ja nysvätä jotain pitsiä. Tosin yks plääni mikä on varmistunu jo on toi Belgiaan, Bruggeen (googlettakaa tai venatkaa et tuun sielt takas ihanien kuvien ja tarinoiden kera!) ja se on siis helmikuun tokan viikon viikonloppuna. Kuulemma aivan sairas turistirysäkaupunki kesäsin et nyt kannattaa sinne mennä, ku siel mahtuu viel hengittään. (ja siel on varmasti nättiä tähänki aikaan vuodesta!) ja sit ilmeisesti, jos kaikki menee putkeen nii meen tapaa mun Saksassa tällä hetkellä asuvaa kaveria, mut hei tosiaan kaks viikkoa, eli paljon matkustamista tilauksessa. Nyt jos se mun sisäinen suunnittelija ja organisoija vaik heräis, nii ois kiva.

Toi hostpapa käväs muuten duunimatkalla Tunisiassa ja joo, se toi tuliaisia kyl, mut ne oli ihan sikapahoi karkkeja, vaik näyttiki tosi makeilta! Tosi upeen koristeellisia. Ku maistoin semmosta nii kävi mielessä et eihän tällast voi syödä mikä näyttää tältä. (eikä ois kannattanukaan, koska se maistu paljon pahemmalta miltä näytti. Höh.)

Kuulemisiin taas!

Meitä on moneksi.

Päivän kuvatäytteenä perheen supersuloinen karvakuono


Yllättäen toi otsikko liitty aupairiuteen, tarkemmin ottaen perjantaihin, jonka viimeksi olemme eläneet. Nyt herää tietenkin kysymys miten ja vastaus kysymykseen tulee tässä: perjantaina viettämiemme Ivin yllätysläksiäisjuhlien osallistujakunta sisälsi edustajia KUUDESTA eri maasta, eli Suomesta (tosin mä olin ainut suomalainen, etten siitä edustavuudesta sitten tiedä;>), Ruotsista, Virosta, Itävallasta, Saksasta ja Kanadasta. Kommunikoimme tietenkin englanniksi (kanadalaisella oli siis kotikenttäetu kielen suhteen), mut kyllä me muutkin siitä jotenkin selvittiin. Oli aivan über hauska ja ikimuistoinen ilta.

Alkuilta oltiin siis yhden ruotsalaisaupairin luxembourgilaisen perheen kotona. Se, miks mä tungin ton luxembourgilaisen tonne, johtuu siitä et hyvin moni aupair täällä on jossain muussa kuin luxilaisessa perheessä, joka taas johtuu siitä, et tääl asuu niin paljon muualta tulleita, jotka esimerkiksi haluavat kehittää/ylläpitää lapsensa äidinkieltä. Toi hyvin paljon on muuten aika suhteellinen käsite, sillä Luxembourgissa on asukkaita yhteensä koko maassa noin 45 000 (joista tosiaan about 1/3 osaa on muualta tulleita). Mä hairahdun taas asiasta toiseenkolmanteenjaneljänteen, joskus tuntuu siltä, etten itekään pysy enää kärryillä ajatusteni kanssa. Haha.

Jatketaan siis tota perjantaita, meitä oli siis melkoisen kansainvälinen porukka juhlimassa. Tarjolla oli niinkin laadukasta skumppaa, jota saa täältä Auchan -nimisestä ostoskeskuksesta eurolla per pullo. Laatutavaraa siis, hah. Kilisteltiin siinä sitten Iville, otettiin muutama kuva ja siirryttiin hurjan ohjelmamme pariin.

Jokainen joka haluaa pitää hauskaa hyvän porukan kanssa, ei tarvitse olla edes juhlimassa mitään, kuhan on vaan vähän useampi henkilö messissä, voi tätä alkaa. Eli napatkaa ohje talteen, jos ei ole ennestään tuttu. Nauruhermoja kutkuttava peli, joka toimii millä vaan kielellä, mitä kaikki paikalla olijat ymmärtävät, eikä se myöskään katso ikää eli sopii kaikille. Tietenkin tehtävät sovelletaan tilanteen mukaan;)

1. Ota esille kynä, paperia, sakset ja teippiä (älkää pelästykö, ei oo mikään iso askartelujuttu kyseessä:D)

2. Leikkele papereista sopivan kokoisia paloja otsaan teipattavaksi. Jotain semmosen mininenäliinapaketin kokoisia on ihan hyvä (en sitte parempaa esimerkkiä keksiny..)

3. Kirjoita kynällä jokaiseen paperin palaan joku tehtävä, jokaiselle osanottajalle (eli tietenkin kaikilla paikalla olijoille!) yksi. Esimerkiksi mun lapussa luki, että "Laula ABBAn biisejä minulle", yhdellä oli, että "Puhu minulle VAIN itsestäsi, kun puhut minulle", sitten oli esimerkiksi "Naura kaikelle mitä sanon" ja lapussa voi tosiaan olla mitä vaan! Mielikuvitusta peliin vaan.

4. Tämän jälkeen joku tekee lapun myös muiden lappujen tekijälle, että hänkin pääsee mukaan peliin.

5. Jokaisen otsalle teipataan yksi lappu tehtävänantoineen.

6. Mahdollisesti voitte kiertää porukan otsat niin, että kaikki tietävät mitä muiden lapuissa on ja sit ei muuta, ku pelaamaan. AIVAN TAJUTTOMAN HAUSKAA!

7. Voittaja on tietenkin se, joka arvaa ensimmäisenä oman lappunsa tekstin.

Tuolta sitten jatkettiin Puff -nimiseen paikkaan tanssahtelemaan. Mä niin tykkään tanssimisesta, vaik en tosiasiassa tiedä edes et näyttääkö se lähellekään niin hauskalle miltä se tuntuu! (tai no hauskalle varmasti, haha, mutta että voiko sitä kutsua tanssimiseks?;D)

Vois joku päivä kirjotella vähän eroja Suomen ja Luxembourgin alkoholi ja baari -kulttuureista, eroja nimittäin löytyy! (ja voin kertoa et suomalaiset on kyllä ihan omaa luokkaansa..) nimim. Kuulin kerran jutun, kuinka ulkomailla ravintolassa töissä ollut henkilö oli kysynyt, saatuaan tietää, että eräs seurue oli suomalainen, että onko Suomen lentokentältä löytyvät pyörätuolit niitä varten jotka saapuvat takaisin railakkailta matkoiltaan? Aika villi heitto kyl.

Lauantaina kävin kaverin kanssa tutustumassa Luxembourgin toiseksi(?) suurimpaan kaupunkiin Eschiin ja se oli oikeasti aika mitätön (tai sit mulla oli vaan liian suuret ennakkokäsitykset siitä, jaa-a), ihan kivasti siellä oli kauppoja ja löydettiin ensimmäinen kauppa, jossa oli myynnissä salmiakkia! Hurjaa:D Ei sit kuitenkaan ostettu sitä, mut lähdettiin sieltä kyllä hämmästellen sitä, ettei kaikki myykään vaan pelkkää Hariboa ja suklaata.

Sunnuntaina näin VIHDOINKIN Twilightin! Emmä ollu sitä, ku ainaki kuukauden meinannu mennä kattomaan. Piti ton Suomi -joululoman aikana se käydä jo kattomassa, ku pelkäsin et Luxis menis vaan dubatut versiot (ranskaks&saksaks). Onneks meni originalekin ja oikeastaan en pistäny yhtään pahakseni sitä, ettei niitä suomenkielisiä tekstityksiä ollut, veikkaan et sain siitä enemmän irti noin. Oli ihan kivasti jonkun versio siitä kirjasta saatu valkokankaalle, tykkäsin kovasti, vaik kaverin ensimmäinen kommentti Edwardin nähtyään oli et "Onks tol huulipunaa?! hihi"

Tykkäsin kyl leffasta, varsinkin ne kaikki true love -kohtaukset oli ihania, ku ite oon tämmönen yltiöromantikko. Pakko vielä sanoa, et onneks siitä oli jo yli vuos, ku olin lukenu sen kirjan, muuten olisin varmaan ollut paljon negatiivisempi elokuvan suhteen. Niinhän se menee aina, että jonkun ihmisen näkemys sinne elokuvaan luodaan ja kaikkien mielikuvitus on erilainen, eli leffa saattaa olla pettymys, sillä omat kirjasta jääneet mielikuvat oli niin erilaisia ja mahtavia.

Siinä oli itseasiassa lähinnä viikonloppu, viikko oli aikalailla sitä perusarkea täällä, lukuunottamatta mun ranskan kurssille ilmottautumista, joka tulee olemaan kolme kertaa viikossa ja tuplatunteja kaikki. Sitä odottaessa! (Jos vaikka oppis jotain tai tajuis ees muistavansa. Heh.) P.S. Mun pitää ottaa kuva siitä koulusta teille, sit ku sinne seuraavan kerran meen. Vähän on joo erilainen, mihin oon tottunu.

Nyt toivottelen täältä Luxembourgin pellolta hyvät yöt (luxembourgiksi: Gutt nuecht!) ja heipat eli äddi!

P.P.S. Normaaliin tapaani on taas tullut höpötettyä VUOLAASTI ja eipä se näköjään haittaa et höpötänkö englanniksi vai suomeksi, suullisesti vai kirjallisesti. Hah. Miten niin muka on suomalaiset juroja?

Viva la France! vai miten se oli?

Nähtiimpä tänään lohikäärme ja tähtösiä taivahalla. Hurjaa.


Karkkikauppa! Otettu ulkopuolelta, sisäpuolel kävästiin vaan tosi nopee, siel oli tosi makee tuoksu. Hinta tais olla 1,49e/100g, eli ei mitään halpaa lystiä ja valikoima tuol ulkomailla lähinnä hariboa ja vähän lisää hariboa. Jätettiin siis välistä.


Jotain kylttejä Metzissä.


Toi oli joku hieno rakennus, joka oli makeesti sijoitettu ja sen ympärillä oli vettä ja vesi oli täynnä joutsenia. Tuli ihan semmonen satuinen olo, vaan prinsessa puuttui.


Toi juna on joku pähkinäkoju tai vastaava! ja takakulmalla ei toki näy kaikkien rakastama H&M (joka tosiaan löytyy aika monesta muustakin maasta Suomea unohtamatta..)


HIENO PÄIVÄ! UPEE PÄIVÄ! MAHTAVA PÄIVÄ! C'est manifique! vai mikä se oli?

Joo on _hiukka_ ranskan taidot ruostunu sitten sen opiskelun (joka tapahtui yläasteella ja lukiossa kurssin verran, ku sit loppu jaksoista tila ja ranska putos jonnekki matkan varrelle).

Miten tää Ranska nyt sit liittyy yhtään mihinkään, jos mä kerran asun Luxembourgissa? No siten, et ostin 6e (yhteen suuntaan) maksaneen junalipun Metziin tänään ja se on Ranskassa sijaitseva kaupunki ja siel sit hurahtiki koko päivä. Ja arvatkaapa mikä tossa on hienointa!? Se, etten ollu käyny Ranskassa aikasemmin, eli nyt on taas yks maa valloitettu lisää. Seuraava vielä tällä hetkellä valloittamaton kohde on varmaankin Sveitsi. Sitä (innolla) odotellessa siis.

Ranska oli, no, likainen Luxembourgiin verrattuna. Suurempi, Luxembourgiin verrattuna ja hyvä paikka shoppailla ja tsekkailla nähtävyyksiä. Tajusin muuten just et puhun Ranskasta koko ajan, vaik tosiasiassa tutustuin vaan yhteen Ranskan kaupunkiin, mikä ei tietenkään kerro koko totuutta kyseisestä maasta, Luxembourgista taas voin puhua ihan maanakin (tai mistä sitä tietää tarkoitanko maata vai pääkaupunkia), koska maa on niin pieni, et menis melkeimpä yhdestä kaupungista. Melkein. Kuinka moni maa on hei alle sata kilsaa joka suuntaan? (okei, Liechtenstein on aika kuningas koollaan ja on niitä muitaki, mut ei paljon.) Mut Luxembourgissa se on myös etu et tää on näin pieni, koska: A) tää sijaitsee keskellä Eurooppaa eli B) matkustaminen ulkomaille on älyttömän, siis käsittämättömän helppoa. (ja halvempaa, ku matkustaminen junalla Helsingistä melkein minne vaan. Suomen julkinen liikenne on RYÖSTÖhintaista tähän verrattuna. OIKEESTI.) Eikä siinä vielä kaikki (ei oo lainattu suoraan ostosteeveestä toi fraasi, ei..). Luxembourg on myös älyttömän kansainvälinen maa, eli mitä luultavimmin tänne muuttaessasi et olisi yksin kulttuurisi ja kielesi kanssa. Se on oikeastaan erittäin epätodennäköistä. Ehdoton mainittava plussa on myös se, et toisin ku naapurimaissa, nii Luxissa voi mennä kattoon leffaan usein myös VOn eli version originalen. Kuka haluaisikaan nähdä High School Musical 3sen dubattuna ranskaksi tai saksaksi, nam. (En oo muuten nähny tota leffaa, et en tiedä miks otin just sen esimerkiksi. Se oli semmonen spontaani heitto.) Joo, yritän täs välis pyrkiä lähemmäs itse asiaan pääsyä, koska jos en tee sitä nyt, saatan hyvinkin joutua hyvin harhateille (ai mäkö vai.. hee.) ja kohta kuulisitte tarinaa mun kaverin koiran kissan veljenpojan tyttären napanöyhdästä, no ei ehkä ihan tossa mittakaavassa, mutta kuitenkin. Hah. (Siin vaiheessa säälisin kovasti niitä, jotka on tänne eksyneet ja vielä lukevat tän tekstin.) Mutta siis asiaan.


Aamulla herätys noin puol kasi. Juna Luxin garelta eli asemalta kohti Metziä lähti muistaakseni puol kymmenen aikoihin ja Metziin juna meni vajaan tunnin. Ei siis paha ollenkaan. Metz oli kaupunkina ihan kivan kokoinen, siel oli melko mukavat shoppailumahdollisuudet ja mukavia nähtävyyksiäkin (joita ei voinut olla näkemättä, ellei kulkenu silmät kiinni.) Ainoo miinus mitä me Jennin kanssa huomattiin oli se, ettei oikeestaan löydetty mitään tosi kivaa ja mahdollisesti jopa kohtuuhintaista ravintolaa! Pikaruokapaikkoja ja kahviloita kyl sitte löyty. Itse voin kertoa innostuneeni kovin kaupasta nimeltään Bershka, koska olin tutustunut kyseiseen kauppaan kesällä Kyproksella ollessani ja tuottoisin tuloksin. Tällä kertaa mukaan lähti vaan yksi paita, mut se oliki eka kauppa missä oltiin, nii ei uskaltanu tuhlata koko budjettia sinne;) ja se paita on muuten LIILA! mullei oo mitään liilaa oikeesti, et saas nähä miten saan sen sopimaan mun vaatekaappiin (tai no sinne ihan hyvin), mut käyttöön. Ähhää, paitsi et muistin just et ostin kengät! Rakkautta vain. Joissa oli myös liilaa (mikä muhun on mennyt!?) mut ne oli mukavassa alennuksessa (tääl on muuten alkanu alet vast uuden vuoden jälkeen) ja niis oli semmonen ihana koukuttava nilkkaosa, joka esti mua jättämästä niitä sinne kauppaan ja ne on jopa ihan käytettävät (jos saan yhdistettyä sen värin johonki). Korkokenkiä joo teki mieli ostaa, mut jos ostelen täältä jotain peruskorkkareita, nii en selviä noitten tavaroiden kotomaahan takaisin lähettämisestä ikinä. Shoppaillessa pitää siis ajatella pitemmän ajan tähtäimellä, ettei ihan kaikenmaailman typeryyksiin ja turhuuksiin pistä pennosiaan. (jotka olis kyl ihan kivoja juttuja tietenki:D)

Kuvatäytettä Cathédralesta:







Sit Jennyferistä, joka löytyy kyllä luxistakin, mutta kuitenkin, löysin yhen kivan paidan ja siinä liikkeessä oli muuten aivan tajuttomat soldesit, eli salet eli alet. Siel ois pitäny olla röntgensilmä tai paljon aikaa, jos halus löytää parhaimmat päältä tuskastumatta. Mä tyydyin siihen yhteen paitaan siis.

Mut siis kai se on niin, että seura ratkasee, mut oli aivan tajuttoman mahtava, hauska ja nopea päivä. Se vaan oli ja sit se jo meni. Kuviakin toki on! Vois yrittää laittaa niitä ihan tässä heti tän julkaistuani, ainakin jotain. Jee. Pääsette sit vähän myötäelämään mun päivää, vaik kuvathan ei kerro koko totuutta. Live-kuva paras kuva.

Metzin asemarakennusta.


Nähtiin muuten joku mielenosoituskin!



Hitsit, ku tekis mieli rupatella tähän eilisestäki, mut täst tulee muuten hehtaari postaus. Yritän tiivistää sen lyhyeen ja ytimekkääseen: Näin eilen kavereita, olin tosi puhelias, siis TOSI PUHELIAS. Ja oli kivaa! jossain tuol nightlifes vähän kävästiin. Oikeesti en voi kyllä käsittää et kuin mul oli semmonen puhetulva, ihan niinku olisin ollu jossain puhepannassa, vaik just olin Suomessa lomailemassa ja sain puhella yllinkyllin. Hih.

Pakko myös kertoa et toi isompi noista tytöistä (ekaluokkalainen) ilmoitti olevansa in love! Söpöä. Ja tää poika, joka sen sydämen on vieny on neljäsluokkalainen. Hostmaman mukaan tytön ilme olis ollu näkemisen arvoinen, ku se poika käveli sen ohi. Mitä tulee seittemännen taivaan jälkeen? No vähintään se on kuitenki näyttäny siltä, et se oli seittemännessä taivaassa. Hihhii.

Ja sit viel semmosta et Subway Suomen lisäksi myös ainakin Luxembourgista, Saksasta ja Ranskasta. (Ihan ite oon nähny ja todennu.) Eli matkailu tosissaan avartaa!

ja sit villein kysymys: Onko maailmassa enää olemassa maata, minne McDonalds alias mäkki ei olisi kynsiään iskenyt?! Mä en nimittäin ainakaan oo käyny sellasessa maassa. (Ainakaan tietääkseni.)

Nyt taas, hyvää yötä, god natt, good night, guten nacht, bonne nuit ja gutt nuecht! (Haa, olempas kielitaitoinen!)

P.S. Sammutan tän mun rakkauspakkausläppärin vasta, kuhan oon eka saanu jotain kuvia tänne, et no-hätä vaik toivottelenki jo öitä!

Back in Luxembourg!

Empä ole mitään jaksanut ja ehtinyt kirjoitella aikoihin. 15. joulukuuta vietettiin mun syntymäpäiviä täällä, nää oli hankkinu mulle suklaakakun hyvin monella kynttilällä ja lahjaksi sain Luxembourg 2009 kalenterin sekä semmosen ison Eurooppa -opuksen, jonka nää oli varta vasten mulle tilannu, ku olin intopiukeena selittäny siitä kuinka viellä joku päivä aion tehdä around-the-world -tripin ja kuinka kesällä lähden reilaamaan ja kuinka matkustaminen on niin ihanaa ja täällä ollessa on myös tullut huomattua että se matkustaminen oikeasti avartaa. Se on antanu mulle uusia näkökulmia katsoa asioita ja vaikka pestiä on vasta muutama kuukausi takana ja puol vuotta edessä, niin voin sanoa et oon ehkä oppinu myös ymmärtämään itseäni paremmin ja jos ei muuta, niin ainaki vielä jokin aika sitten epätoivossa uiskennelleena siitä, että mikä musta tulee isona, mitä tapahtuu tän aupair -uran jälkeen, mitä seuraavaksi, mikä tulevaisuus ym. vastaavien ahdistustakin aiheuttavien kysymysten kanssa painineena, nyt tuntuu siltä et kaikki alkaa näyttää valoisammalta. Suunnitelmat selkenee, alkaa muodostua tavoitteita, olotila ei ole pelkkää kellumista, nyt päästään porskuttamaan taas eteenpäin. Ihanaa.

18. joulukuuta lensin siis Suomeen lomailemaan. Pakkasin taas joskus yöllä, kumpikin mun lennoista (eli Luxembourgista Amsterdamiin ja Amsterdamista Helsinkiin) oli hiukan myöhässä. Taas piti pakata, laukku oli täynnä lähinnä joululahjoja, eli se keveni huomattavasti Suomeen päästyäni (joka oli kyllä hyvä). Suomessa aika vaan hurahti, se oli ohi ennenku se alkokaan. Siitäkin huolimatta, että sairastuin. Mun oli tarkoitus palata Luxembourgiin 7.1.2009. Kuitenkin tosiaan ensimmäisen viikon Suomessa oloni jälkeen, jolloin viel juoksin ympäri Helsinkiä tavaten kaikkia ihania ihmisiä, vaihtui juoksut kodin ja terveyskeskuksen välille. Eikä unohdeta myöskään hyvää ystävääni apteekkia. 2 viikkoa tuskaa, makasin himassa tekemättä mitään, olin vaan (paitsi silloin ku ravasin siel lekurissa ja apteekissa). Tuntu siltä et pää hajoo ja seinät kaatuu päälle. Inhoan olla kipeenä. Teki mieli vaan mennä ulos siitäkin huolimatta, mut toisaalta halusin parantua mahdollisimman nopeasti ja en tahtonu tartuttaa muita. Lucky me. Miten voinkaan olla niin (epä)onnekas, että oon aina kipeenä lomilla. Tosi harvoin oon kipeenä ylipäätänsä ja sitku oon niin oon sit kunnolla kans. Tosin eipä mua mikään flunssa tmv. saa jäämään kotiin edes.

Toisaalta mä uskon kohtaloon, kaikella on aina tarkoituksensa ja toi mun sairastelu aiheutti sen, että mun lentoa siirrettiin viikolla eteenpäin ja sain siis lisäaikaa ihanien ihmisten kanssa viikon ja vaikken täysin terve ollutkaan, en ole vieläkään, niin en kestänyt enää olla himassa oleskelua, tekemättömyyttä ja lähin ulos joka päivä, joka ilta ja näin ystäviä. Nautin niistä hetkistä. Paljon.

Sit tulikin jo lähtö. Ei tullu itkua. Ennen olin ihan hirvee cry baby, tai ehkä se oli vaan sitä, ku oli se vaihe, jossa mulla oli ihan liikaa kaikkea, hyvä ettei burn outtia tullu, tosin ehkä jokin esiaste siitä silti, koska ei jaksanu, ei kiinnostanu ja ei pystyny tekeen mitään muuta, ku olemaan aikaansaamaton ja stressaamaan siitä tee-nämä -listan kasvamisesta. Ylppäreiden jälkeen en oo koskenu mihinkään kirjaan. Lopetin kaiken tekemisen ja nyt tuntuu siltä, et se oli oikee ratkaisu. Nyt on se hetki, ku aion taas avata kirjan, pääsykoekirjan. Pelottaa vähän, että menee maku siihen heti, mut toisaalta nyt tuntuu et oon valmis. Syksyllä aion päästä kouluun. Syksyllä pääsen kouluun. (ja toi ajatus tahkoo mun päässä vuoden 2009 jokaisena päivänä pääsykokeisiin asti, tai oikeastaan niidenkin jälkeen vielä siihen asti, ku tulee tulokset ja saan vastauksen).

Tulin tänne siis eilen. Tänään nukuin puol kahteentoista ja nyt täällä on Leylan 4v. synttäribileet sen kavereiden kesken. Paljon lapsia siis ja kakkua. Nää rakastaa viettää synttäreitä. Mua oli kuulemma kaivattu ja noi lapset on kyllä suloisia, mitä nyt vähän vikuripäitä välillä. Mut oli hyvä tulla takas, tää perhe on niin mukava. Silti olisin halunnu vielä lisäaikaa Suomessa, olisin halunnu korvata ne mun sairastamat viikot. Nyt osa musta huutaa takaisin Suomeen, ainaki nää ensimmäiset päivät, ku yritän tajuta et oon taas täällä. Osa taas on tyytyväinen siihen, että mä olen täällä. Nyt mulla on ainaki hyvät mahdollisuudet lukea niihin pääsykokeisiin, ainoot häiriötekijät on tää läppäri ja toi jääkaappi (ja lapset silloin, ku ne on meluisia:D). Suomessa mul olis paljon enemmän häiriötekijöitä, olisin koko ajan menossa jonnekin, nyt luultavasti vaan viikonloppusin, hih.

Huomenna onkin jo perjantai ja lähetään tyttöjen kanssa ulos ja lauantaina mennään viettää päivä Ranskassa, siitä sitten lisää myöhemmin. Sunnuntaina haaveilen siitä, et menisin käymään leffassa, mut kattoo sitte et mikä fiilis. Kunnon arki täällä varmaan alkaakin sitten maanantaina, klo 6.45 herätykset. Tosin toi hostmama ehti jo ilmoittamaan et se tulee olemaan nyt enemmän kotona, et en sit tiedä et miten se vaikuttaa mun elämään täällä. Sittempähän se selviää.

Olin Suomessa melkein kuukauden, varmaan pisimpään kaikista aupaireista veikkaisin, tai ainaki melkein. Tulkaa käymään täällä moikkaamassa mua, koska mä en vielä tiedä milloin pääsen moikkaamaan teitä Suomeen!

Pitäis varmaan kuviakin tässä joku päivä laittaa, täällä on muuten ihana sää, ihan semmonen keväinen. Kuulemisiin taas!

edit// Kuva mun synttärikakusta. Tekeekö mieli?