(edit: Tästä tekstistä tuli ..hieman.. pitkähkö. Lopussa muutama kuva, saas nähä et jaksaakohan kukaan lukea tätä.. :D Laittakaa ihmeessä myös kommenttia!)
Mulla on nyt siis toka viikko käynnissä ja toistaseksi olen vielä siis hengissä. Mul oli eilen aivan tajuttoman kiva päivä, mut en tiedä mistä aloittaisin sen kertomisen. Mun pitäis varmaan aloittaa se toissapäiväisestä, koska silloin kaikki alkoi.
Tytöt olivat siis viikonlopun mummolassa, eli täällä oli HILJAINEN viikonloppu ja kaikenlisäks mullahan on viikonloput vapaat ja mä lähdin sitte tsekkailee maisemia. Tai no kauppoja tonne Luxembourg Cityyn. Sunnuntaisin kaupat ei oo ees auki, eli lauantai oli ainoo mahollisuus. Jep, ku lauantaina heräsin, nii kaikki muut oli jo lähteny jonnekin ja mulle oli jätetty keittiön pöydälle viesti, jossa luki noista busseista jotain ja pysäkin sijainti. (Joka oli muuten n. 20 minuutin kävelymatkan päässä täältä perähikiältä, jossa tällä hetkellä asun. Heeeh.) Jotenkin kummassa mä jopa ehdin siihen bussiin (joka oli ihan hyvä, sillä niit kulkee ehkä kerran tunnissa.) Ja kaivelin jo lompakonkin valmiiks lipun maksamista varten. Päästin muut pysäkillä olleet ennen mua bussiin ja seurasin niitten toimintaa ja siis en voi käsittää. Ne vaan käveli istumaan. Ei ne mitään lippua ostanu ja mä sit kävelin perässä. Kelasin et ehkä tääl on semmonen systeemi et maksetaan vast lähtiessä tai kilometrien mukaan tai jotain. No ihmiset sit hyppäs ulos bussista pysäkeillään ja mä hyppäsin sit päättärillä, eli rautatieasemalla. Ja mulle jäi vieläkin epäselväks missä välissä mun olis pitäny maksaa? Ei siis ollut kovin kallis kyyti se.
Kiertelin siis kauppoja, siel oli paljon tuttuja juttuja, mitä löytyy Suomestakin (H&M, Zara, J&C, Esprit, Lacoste, hmm mitäs vielä.. ainiin! Vero Moda ainakin.) Täällä kyllä on varmaan vähän eri vaatteita, kuin Suomessa, ainakin osa. Sit löysin semmosen liikkeen, ku Cool Cat. Se oli liike mun makuuni ja se oli ensimmäinen liike asemalta johon menin ja olin sit ihan kikseis! Löysinki sielt paidan, joka lähti mukaani. Ikävä kyllä mul ei oo siitä kuvaa just nyt. Löysin sielt myös hupparin ja ihanan paljettitopin, mut aattelin et se toppi olis siel viel ens viikolla, nii ostan sen varmaan sitte. Ja se huppari, siel kaupas ollessani mietin et jos tääl on näin hyvii kauppoja, nii en kyllä osta täältä viel kaikkee et jää rahaa muuallekin. No siitä hupparista oli sit loppunu koot, ku tulin takas, et voin kyllä sanoo, et vähän harmitti. Varsinki, ku nyt hengaan tääl tyyliin jollain abihupparilla, joka tosin ei haittaa mitään, koska kukaan ei tajuu mun selässä olevaa tekstiä, eikä kukaan ees nää sitä, ku mullon takki päällä ja tää on lämmin.
Joo ja siis löysin noitten Mäkkäreiden lisäks täältä myös Subwayn! Oij. Mä oon niin rakastunu niitten parmesan-oregano -leipään paahdettuna, juustolla, hunajasinappi -kastikkeella ja täytteenä tonnikala ja kasvikset, ei tosin kaikki, mutta kuitenkin. Kyllä, olen joskus saattanut vierailla Subwayssa Suomessa ollessani, mutta en liikaa kuitenkaan ja voittaa Mäkkärin 6-0. Tosin hampurilaisen oon viimeks syöny vuonna 1998, mut en usko et ne on kehittyny siitä mihinkään, haiseekin niin kamalalle(:D).
Jep, aikani kaupungissa pyörittyäni etsin käsiini pysäkin, josta bussini menisi ja voin vannoa että viiden aikaan bussiin astuessani ulkona oli valoisaa ja kuuden aikaan, ku löysin itteni eksyneenä, koska olin mennyt pysäkkini ohi, oli pimeää. Hahhaa. Mut ei siinä vielä kaikki, nimittäin en ollut ainoa eksynyt. (Yksin eksyksissä oleminen on kamalaa!) Pysäkillä oli mun kanssa canadalainen tyttö, joka on parhaillaan toteuttamassa 3kk kestävää matkustelua ympäri Eurooppaa ja Luxembourg tais olla kahdeksas maa sen tripin varrella. Meillä oli sit kummallakin paljon yhteistä. Oltiin eksyksissä ja ei oltu paikallisia, eikä tiedetä Luxembourgista juuri mitään. Jee.
Tän hurjan matkan päätteeksi soitin sit hostparentseilleni, jotka tuli sit hakemaan mut ja heitettiin tää tyttö hostelliinsa ja sovittiin näkemämme seuraavana päivänä. Tän jälkeen hostit kysy multa, että haluanko kotiin vai heidän kanssa leffaan ja vastattuani ihan sama, päädyin leffaan. Se oli ranskalainen leffa, jossa ihmiset puhu paljon (nopeeta) ranskaa ja siin ei ollu tekstityksiä, eli tajusin ehkä muutaman sanan. Mut en sentään nukahtanu, mä yritin pinnistellä kovasti mun ranskankielen taitojen kanssa. (Ei kauheesti auttanut ymmärtämisen suhteen kyllä.)
Sen jälkeen mentiin käymään Luxembourgin jollain uudella alueella, jossa oli baareja, joista vanhin oli kaksi viikkoa vanha ja uusin päivää aikasemmin avattu. Toisin ku Suomessa, Luxembourgin paareihin EI oo sisäänpääsymaksua. Ja hostmama sano, että oli erittäin epätavallista, et ovella oli järkkäreitä (Mä en tietenkään ihmetelly yhtään, koska Suomessa aina on joku ovella kattelemassa henkkareita sun muuta.) Täällä myöskin on ilmeisesti ikäraja baariin 16. Ihan 100% varma en ole, mutta näin ymmärsin.
Täst jutusta on näköjään tulossa pitkä, koska toi oli vasta eka päivä ja mul on viel toinen päivä kerrottavana. Hah! Toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun asti tän mun höpötyksen.
Illalla sit lähettiin takas kotiin ja seuraavana aamuna heräsin nähdäkseni tän kanadalaisen eksyneen, jonka kanssa sitten vietin koko päivän. Meil oli tosi hauskaa. Me esimerkiksi vertailtiin meiän kulttuureja ja tää mun uus ystävä oli ihan shokissa, ku me ei vietetä Halloweenia! ja se oli shokissa myös siitä et meiän koululaitoksessa lounas sisältyy päivään, EIKÄ maksa mitään. Ja me suomalaiset ei osata arvostaa sitä yhtään, koska se on meille niin itsestäänselvyys.
Mä oon myöskin tosi ylpee ittestäni, koska puhuin koko päivän englantia kanadalaisen kanssa, joka yllättäen puhuu englantia äidinkielenään ja mulle sanottiin et mun englanti on hyvää! Olin niin täpinöissä siinä vaiheessa. Varsinkin ku itteni mielestä kuulostin joltain änkyttävältä suomalaiselta, joka ei saata muistaa kaikkia haluamiaan sanoja ja yrittää epätoivoisesti kuvailla niitä, kunnes bingo(!), keksiikin sen yhtäkkiä.
Opetin tälle kanadalaiselle numerot ykkösestä kymmeneen suomeks. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen, jonka se tapas (ainaki ton tripin aikana tähän mennessä vastaantulleista ihmisistä). Tää canadalainen osas kyllä sanoo kiitos suomeks. Oli kuulemma kuullu sen ruotsalaisilta. Hahhaa.
Sit törmättiin juna-asemalla kahteen algerialaiseen mieheen, joista toinen tuli juttelee meille, kun kuuli et me puhuttiin englantia ja halus tietää mistä me oltiin ja muutenkin vaihdettiin sit kuulumisia. Se oli ite tullu Luxembourgin yliopistoon opiskelemaan. Oli aika kansainvälinen tunnelma siin tapaamisessa, suomalainen, canadalainen ja 2 algerialaista keskustelemassa keskenään englanniksi Luxembourgissa.
Mut joo, ihan mahtava päivä! Ja se hurahti niin nopeesti. Mä aattelin lopettaa tän jaarittelun tältä päivältä (ja pahoittelen myös sitä, kun en jaksanutkaan kirjoittaa viimeksi myös illalla, kuten alunperin oli tarkoitus.) Must on ihana tutustua uusiin ihmisiin ja odotan innolla, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan eli minkälaisia ihmisiä tuun tapaamaan.
Yhdessä kuvista oleva joulukuusi, joka on väärinpäin kuuluu Luxembourgissa tällä hetkellä menossa olevaan valoshowhun. Ympäri Cityä on asetettu erilaisia pisteitä, jotka näyttää illalla tosi upeilta.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ÄDDI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti