Ei se kielimuuri ole este, vaan hidaste.

Kello on kohta 11 a.m, joka tarkoittaa sitä, et mä meen kohta puoliin cookkailee lunchia, en ihan vielä, toivotaan, että saan tästä tekstistä ehyen kokonaisuuden, khih.

Kuvassa lettupino, jonka tässä yks päivä paistoin.


Jep, eli tällä kertaa avaudun teille eilisestä. Aamulla heräsin klo 6.45, tein aamutoimet ja kun jäin yksin taloon, menin viel pariks tunniks takaisin nukkumaan. En nimittäin osaa mennä ajoissa nukkumaan, mutta osaan kyllä nukkua aamuisin. Tosin en varmasti oo ainoa tämmöinen tapaus. Jep, sit piti herätä tekemään lounasta ennenku ihmiset saapuu kotiin. Ja tällä kertaa mä tein ekaa kertaa eläessäni knidelleniä ja enkä ees epäonnistunu! Täällä tosiaan kouluissa ei tarjoilla lounasta ja nää tulee lounaalle himaan, eli sen lounaan pitää kans olla valmis, ku lapset tulee takas, koska toi vanhempi joutuu lähtee viel takaisin kouluun pariks tunniks. Nuorempi vaan kerran viikossa jumppaamaan.

Jep, eilen myös allekirjoitettiin mut soppari ja käytiin rekisteröimässä mut Luxembourgin socialsecurityyn, nii oon nyt turvattu, jos tarviin lääkäriä tms. ja tosiaan Luxembourgilainen pankkitilikin löytyy jo, eli asiat on melkoisen hyvin järjestyny kyllä. Toi hostmama on myöskin kysellyt mun harrastusten perään ja Luxembourgissa ei oo joukkuevoimistelua ollenkaan, muita jumppia ja tansseja kyllä löytyy ja sanoin et oon ihan fine, jos pääsisin ratsastamaan vaan. Melkein vuos siis takana siitä, kun jouduin luopumaan vuokraponistani, koska se muutti kauemmas ja toi jv (=joukkuevoimistelu) vei kaiken mun vapaa-ajan, nii mullei ollu aikaa matkustaa kauemmas.

Hostmama sitten soitti tuolle ratsastuksenopettajalle heti, kun asiasta puhuttiin ja jo samana päivänä, eli eilen, pääsin ratsastamaan. Oli aika jännittävää ennen tuntia ajatella et pääsee ratsastamaan pitkästä aikaa, heräs kysymyksiä, kuten osaankohan mä enää mitään ja millasia hevosia täällä on ratsastuskoulussa ja miten nää hoitaa asiat tallilla, et saan hevosen ylipäätänsä tunnille ja et toimiiks nää hevoset samalla tavalla, mitä jos en saakaan laukkaa nostettua, koska näille on opetettu er avut, ku mihin mä oon tottunu ja ennen kaikkea: opettaja on kotoisin puolasta, pitää tunnit saksaks, eikä osaa englantia juuri ollenkaan. Miten mä selviän kielimuurista? Koska mä en osaa saksaa.

No, kaikki kuitenkin meni sit hyvin, hevosen nimi, jolla ratsastelin oli Wonderboy, tunti maksoi 15e eli ei paljon siihen nähden, mitä siitä Helsingissä oon maksanu ja tunnilla oli mun lisäksi 4 muuta, jos oikein muistan. Eli paljon parempi, kuin Helsingin täyteen ahdetuilla tunneilla, vaikka kyllä niistäkin hyvin selvittiin ja toi opettaja oli hyvä, oon nähny sen ratsastavan ja mielelläni menin hänen opetukseen ja hyvin se selvis siitäkin, että tunnilla oli 5 aivan täysin eritasoista ratsastajaa. Siit tulee jatkossa joko hyvä näyttelijä tai sit mä opin saksaa, koska se joutuu esittämään mulle toistaseks kaiken mitä en ymmärrä. Mut hyvin siitäkin selvittiin ja olin ihan kikseissä sen tunnin jälkeen. Se opettaja sano mulle sitten, että se oli okei, ei super, mutta okei. Odotan jo seuraava tuntia, jotta pääsen taas treenaamaan taitojani (sekä kieli että ratsastustaitoja tässä tapauksessa:D).

Tämmönen kuva vielä yhestä maailman upeimmasta metsästä, josta mun on pakko kirjoittaa tänne joku päivä, kun en silloin kerran illalla jaksanutkaan ja tää kuva ei kerro siitä kyllä mitään vielä.


Tällä kertaa ei muuta, tällä hetkellä tääl paistaa aurinko, en tiedä paljon on asteita. Nyt lähen muuttamaan noi kanafileet ja riisin ruoaksi. Kirjoittelemisiin taas!