Jeejeejee aupair -päivitystä täältä lumisesta Luxembourgista!

Joo laiskuus voittanu kyl blogeilun tässä viimeisen viikon aikana, mutta siis nyt pääsette taas lukemaan ihanista seikkailuistani Luxembourgissa. Mistäköhän sitä taas aloittais..

Jees, no ensinnäkin oon nyt tutustunu ruotsalaisiin aupaireihin, joihinki luxembourgilaisiin nuoriin ja viimeinki 3 viikon jälkeen sain aikaseks tavata muita suomalaisia, tosin niistäkään en ole nähnyt kuin muutaman, vaikka täällä on kyllä suomalaisia reilu 10 ainakin, ruotsalaisia taitaa olla parikymmentä, niistä oon about puolet nähny.

Hauskaa on ollu, paranee kokoajan, ku alkaa tuntemaan ihmisiä ja paikkoja, vaikka emmä siltikään osaa täällä viellä kulkea tarpeeks hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä voin kertoa eilisen matkani leffateatteriin, hubaa, lähin kotoa klo 13 (täält missä asun ei näit busseja mee sunnuntaisin juuri ollenkaan, jeij). Toi hostmama sitte heitti mut juna-asemalle, josta meni juna klo 13.30. Mulla ei oo viel jumbo kaarttia, joka on vuoden kestävä bussilippu, joka on mahdollista saada, kun opiskelee yliopistossa tai on alle 20v, jos oikein oon ymmärtäny ja se maksaa 50e ja on voimassa koko Luxembourgin alueella kaikissa julkisissa, että ei kyllä ole hinnassa moittimista. Muutoin tääl maksaa matkalippu 1,5e ja se on voimassa 2 tuntia kerrallaan.

Eilen siis tosiaan sain kyydin Merchin juna-asemalle ja ostin asemalta lipun ja menin sitte junaan. Konnari saapu ja annoin mun lipun, se tais mulle ranskaa puhua ja olin et öö, miten ois englanniks. Onneks sujui englantikin, mutta siis, mun ois pitäny ensinnäkin leimata se lippu ennen junaan astumista ja toisekseen mul oli 2. luokan lippu ja olin menny istumaan ykkösluokan vaunuun. Jeij. Siirryin sitte toiseen vaunuun ja olin vähän pöhkönä siitä et mikä tos ykkösluokassa oli erilaista muuten, ku et siel oli punaset penkit ja kakkosluokassa semmoset rusehtavat. Ehkä ihmiset sit haluu maksaa noista punasista enemmän, haha.

Joo, no sit pääsin jopa Luxembourg Cityn asemalle asti ja etin bussilaiturin, josta meni bussi nro 1, jolla pääsin Utopolikseen, Luxembourgin leffateatteri. Ja mä oikeesti jopa pääsin sinne, hauskinta asiassa oli ehkä se, et lähin yheltä himassa ja olin teatterilla klo 14.30, että kiitosta vaan ihanainen sunnuntai ja sen aikataulut. No onneks sunnuntai ei sentään estäny mua kokonaan liikkumasta. Hitaasti mutta varmasti, niinhän se menee. Näin sitten kaksi suomalaisaupparia, joista toisen olin nähnyt päivää aikasemmin ja toista en aikasemmin ollenkaan. Käytiin Utopoliksen Subissa syömässä. Joo, tääl on subeja, olin taivaassa. Parmesan & oregano -leivällä varustettu tonnikala subi oli täydellinen. Oon täällä nyt 2 subia nähny ja mäkkejä ja Quickeja (jotka on mäkin kaltaisia) jo useamman.

Meiän piti mennä kattoon High School Musical 3, mut jostain kumman syystä se ei menny enää englanniks, vaik aikasemmin se oli menny, eikä sit kiinnostanu mennä kattoo tota leffaa ranskaks tai saksaks DUBATTUNA. Joo, ei tosissaan. Hah. Päädyttiin sit kattomaan Accidental Husband, jota tähdittivät muun muassa Uma Thurman ja Colin Firth. Oli muuten hyvä sunnuntaileffa ja muutenkin ihan katottava ja ymmärsin kaiken, jee.

Täällä on tullu ihan kivasti lunta nyt ja mun pitäis hankkii talvivaatteita, ku viisaana tyttönä jätin KAIKKI lämpimät vaatteeni Suomeen. Näin, älkää ottako esimerkkiä.

Mitäs vielä, ainiin joo, perjantaina olin ulkona luxembourgilaisten ystävieni kanssa ja käytiin eka syömässä italialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen päädyttiin jollekkin tajuttoman hirveelle clubille ja olin siellä tosiaan neljän pariskunnan kanssa. Mut joo, oli mulla silti kivaa, oli kiva päästä tanssimaan ja olin sitte yötä kaverilla kanssa, koska ne asuu tuolla Luxin keskustassa eikä täällä maalla, pienessä kylässä, jossa lehmien pääluku on suurempi kuin ihmisten. Kyllä. Ihan mukavaa vaihtelua Helsingin jälkeen. Hee.

En nyt jaksa tosta klubbenista sen enempää selittää, koska se ei oo mainostamisen arvoinen paikka. Haha.

Vielä pitää sanoa tähän loppuun, että mitään kieltä en oo viel oppinu mihinkään suuntaan. Osaan sanoja luxembourgiks kyllä, ei tosin oo suurta kiinnostusta oppia kolmatta turhaa kieltä suomen ja ruotsin lisäks, jota ei kukaan ymmärrä muualla maailmassa. Tai no jos mun aivoni vain suostuvat ottamaan paljon tietoa vastaan, nii ei mua haittaa, mut tarkoitus olis tosiaan oppia ranskaa. Kielikurssi tosin alkaa vasta tammikuussa,että sitä odotellessa. Kyl mä oon täällä päässy nyt puhumaan suomea, ruotsia ja englantia. Telkkaria oon kattonu, muun muassa tässä yks ilta Kaikki rakastavat Raymondia saksaks dubattuna ja C.S.I New York ranskaksi dubattuna ja lasten kanssa saksankielistä KiKaa eli kinder kanalia eli lasten kanavaa. Hurjaa ja tosiaan mun ratsastustunnit on saksaks, enkä oo ikinä lukenu saksaa, eli tosiaan joko mun ratsastuksen opettajasta tulee hyvä näyttelijä, ku en tajuu, tai sit opin saksaks ratsastussanastoa. Mut onhan se parempi ku ei mitään, ei mua haittaa vaikka oppisin vähän enemmänki.

Jees, nyt odotan innolla et pääsis käymään nois naapurimaissa, joitain suomalaisii on lähössä ens viikonloppuna Brysseliin, mut pitää ottaa selvää et mikä niitten ohjelma on ja lasketteluviikonloppu jossain Sveitsissäkään ei kuulostais hullummalta. Ihanaa olla keskellä Eurooppaa, nii on lyhyt matka kaikkialle.

Mut nyt, kirjoittelemisiin taas! Merci & Äddi!

P.S. Pitäis ottaa jotain kivoja kuvia taas, eli tähän ei nyt tällä kertaa tuu kuvia, mut nauttikaa mun teksteistä;)

Ei se kielimuuri ole este, vaan hidaste.

Kello on kohta 11 a.m, joka tarkoittaa sitä, et mä meen kohta puoliin cookkailee lunchia, en ihan vielä, toivotaan, että saan tästä tekstistä ehyen kokonaisuuden, khih.

Kuvassa lettupino, jonka tässä yks päivä paistoin.


Jep, eli tällä kertaa avaudun teille eilisestä. Aamulla heräsin klo 6.45, tein aamutoimet ja kun jäin yksin taloon, menin viel pariks tunniks takaisin nukkumaan. En nimittäin osaa mennä ajoissa nukkumaan, mutta osaan kyllä nukkua aamuisin. Tosin en varmasti oo ainoa tämmöinen tapaus. Jep, sit piti herätä tekemään lounasta ennenku ihmiset saapuu kotiin. Ja tällä kertaa mä tein ekaa kertaa eläessäni knidelleniä ja enkä ees epäonnistunu! Täällä tosiaan kouluissa ei tarjoilla lounasta ja nää tulee lounaalle himaan, eli sen lounaan pitää kans olla valmis, ku lapset tulee takas, koska toi vanhempi joutuu lähtee viel takaisin kouluun pariks tunniks. Nuorempi vaan kerran viikossa jumppaamaan.

Jep, eilen myös allekirjoitettiin mut soppari ja käytiin rekisteröimässä mut Luxembourgin socialsecurityyn, nii oon nyt turvattu, jos tarviin lääkäriä tms. ja tosiaan Luxembourgilainen pankkitilikin löytyy jo, eli asiat on melkoisen hyvin järjestyny kyllä. Toi hostmama on myöskin kysellyt mun harrastusten perään ja Luxembourgissa ei oo joukkuevoimistelua ollenkaan, muita jumppia ja tansseja kyllä löytyy ja sanoin et oon ihan fine, jos pääsisin ratsastamaan vaan. Melkein vuos siis takana siitä, kun jouduin luopumaan vuokraponistani, koska se muutti kauemmas ja toi jv (=joukkuevoimistelu) vei kaiken mun vapaa-ajan, nii mullei ollu aikaa matkustaa kauemmas.

Hostmama sitten soitti tuolle ratsastuksenopettajalle heti, kun asiasta puhuttiin ja jo samana päivänä, eli eilen, pääsin ratsastamaan. Oli aika jännittävää ennen tuntia ajatella et pääsee ratsastamaan pitkästä aikaa, heräs kysymyksiä, kuten osaankohan mä enää mitään ja millasia hevosia täällä on ratsastuskoulussa ja miten nää hoitaa asiat tallilla, et saan hevosen ylipäätänsä tunnille ja et toimiiks nää hevoset samalla tavalla, mitä jos en saakaan laukkaa nostettua, koska näille on opetettu er avut, ku mihin mä oon tottunu ja ennen kaikkea: opettaja on kotoisin puolasta, pitää tunnit saksaks, eikä osaa englantia juuri ollenkaan. Miten mä selviän kielimuurista? Koska mä en osaa saksaa.

No, kaikki kuitenkin meni sit hyvin, hevosen nimi, jolla ratsastelin oli Wonderboy, tunti maksoi 15e eli ei paljon siihen nähden, mitä siitä Helsingissä oon maksanu ja tunnilla oli mun lisäksi 4 muuta, jos oikein muistan. Eli paljon parempi, kuin Helsingin täyteen ahdetuilla tunneilla, vaikka kyllä niistäkin hyvin selvittiin ja toi opettaja oli hyvä, oon nähny sen ratsastavan ja mielelläni menin hänen opetukseen ja hyvin se selvis siitäkin, että tunnilla oli 5 aivan täysin eritasoista ratsastajaa. Siit tulee jatkossa joko hyvä näyttelijä tai sit mä opin saksaa, koska se joutuu esittämään mulle toistaseks kaiken mitä en ymmärrä. Mut hyvin siitäkin selvittiin ja olin ihan kikseissä sen tunnin jälkeen. Se opettaja sano mulle sitten, että se oli okei, ei super, mutta okei. Odotan jo seuraava tuntia, jotta pääsen taas treenaamaan taitojani (sekä kieli että ratsastustaitoja tässä tapauksessa:D).

Tämmönen kuva vielä yhestä maailman upeimmasta metsästä, josta mun on pakko kirjoittaa tänne joku päivä, kun en silloin kerran illalla jaksanutkaan ja tää kuva ei kerro siitä kyllä mitään vielä.


Tällä kertaa ei muuta, tällä hetkellä tääl paistaa aurinko, en tiedä paljon on asteita. Nyt lähen muuttamaan noi kanafileet ja riisin ruoaksi. Kirjoittelemisiin taas!

Outo tapaaminen, joka johti hauskaan päivään.

Terveisiä täältä Luxembourgista Suomeen kaikille!

(edit: Tästä tekstistä tuli ..hieman.. pitkähkö. Lopussa muutama kuva, saas nähä et jaksaakohan kukaan lukea tätä.. :D Laittakaa ihmeessä myös kommenttia!)

Mulla on nyt siis toka viikko käynnissä ja toistaseksi olen vielä siis hengissä. Mul oli eilen aivan tajuttoman kiva päivä, mut en tiedä mistä aloittaisin sen kertomisen. Mun pitäis varmaan aloittaa se toissapäiväisestä, koska silloin kaikki alkoi.

Tytöt olivat siis viikonlopun mummolassa, eli täällä oli HILJAINEN viikonloppu ja kaikenlisäks mullahan on viikonloput vapaat ja mä lähdin sitte tsekkailee maisemia. Tai no kauppoja tonne Luxembourg Cityyn. Sunnuntaisin kaupat ei oo ees auki, eli lauantai oli ainoo mahollisuus. Jep, ku lauantaina heräsin, nii kaikki muut oli jo lähteny jonnekin ja mulle oli jätetty keittiön pöydälle viesti, jossa luki noista busseista jotain ja pysäkin sijainti. (Joka oli muuten n. 20 minuutin kävelymatkan päässä täältä perähikiältä, jossa tällä hetkellä asun. Heeeh.) Jotenkin kummassa mä jopa ehdin siihen bussiin (joka oli ihan hyvä, sillä niit kulkee ehkä kerran tunnissa.) Ja kaivelin jo lompakonkin valmiiks lipun maksamista varten. Päästin muut pysäkillä olleet ennen mua bussiin ja seurasin niitten toimintaa ja siis en voi käsittää. Ne vaan käveli istumaan. Ei ne mitään lippua ostanu ja mä sit kävelin perässä. Kelasin et ehkä tääl on semmonen systeemi et maksetaan vast lähtiessä tai kilometrien mukaan tai jotain. No ihmiset sit hyppäs ulos bussista pysäkeillään ja mä hyppäsin sit päättärillä, eli rautatieasemalla. Ja mulle jäi vieläkin epäselväks missä välissä mun olis pitäny maksaa? Ei siis ollut kovin kallis kyyti se.

Kiertelin siis kauppoja, siel oli paljon tuttuja juttuja, mitä löytyy Suomestakin (H&M, Zara, J&C, Esprit, Lacoste, hmm mitäs vielä.. ainiin! Vero Moda ainakin.) Täällä kyllä on varmaan vähän eri vaatteita, kuin Suomessa, ainakin osa. Sit löysin semmosen liikkeen, ku Cool Cat. Se oli liike mun makuuni ja se oli ensimmäinen liike asemalta johon menin ja olin sit ihan kikseis! Löysinki sielt paidan, joka lähti mukaani. Ikävä kyllä mul ei oo siitä kuvaa just nyt. Löysin sielt myös hupparin ja ihanan paljettitopin, mut aattelin et se toppi olis siel viel ens viikolla, nii ostan sen varmaan sitte. Ja se huppari, siel kaupas ollessani mietin et jos tääl on näin hyvii kauppoja, nii en kyllä osta täältä viel kaikkee et jää rahaa muuallekin. No siitä hupparista oli sit loppunu koot, ku tulin takas, et voin kyllä sanoo, et vähän harmitti. Varsinki, ku nyt hengaan tääl tyyliin jollain abihupparilla, joka tosin ei haittaa mitään, koska kukaan ei tajuu mun selässä olevaa tekstiä, eikä kukaan ees nää sitä, ku mullon takki päällä ja tää on lämmin.

Joo ja siis löysin noitten Mäkkäreiden lisäks täältä myös Subwayn! Oij. Mä oon niin rakastunu niitten parmesan-oregano -leipään paahdettuna, juustolla, hunajasinappi -kastikkeella ja täytteenä tonnikala ja kasvikset, ei tosin kaikki, mutta kuitenkin. Kyllä, olen joskus saattanut vierailla Subwayssa Suomessa ollessani, mutta en liikaa kuitenkaan ja voittaa Mäkkärin 6-0. Tosin hampurilaisen oon viimeks syöny vuonna 1998, mut en usko et ne on kehittyny siitä mihinkään, haiseekin niin kamalalle(:D).

Jep, aikani kaupungissa pyörittyäni etsin käsiini pysäkin, josta bussini menisi ja voin vannoa että viiden aikaan bussiin astuessani ulkona oli valoisaa ja kuuden aikaan, ku löysin itteni eksyneenä, koska olin mennyt pysäkkini ohi, oli pimeää. Hahhaa. Mut ei siinä vielä kaikki, nimittäin en ollut ainoa eksynyt. (Yksin eksyksissä oleminen on kamalaa!) Pysäkillä oli mun kanssa canadalainen tyttö, joka on parhaillaan toteuttamassa 3kk kestävää matkustelua ympäri Eurooppaa ja Luxembourg tais olla kahdeksas maa sen tripin varrella. Meillä oli sit kummallakin paljon yhteistä. Oltiin eksyksissä ja ei oltu paikallisia, eikä tiedetä Luxembourgista juuri mitään. Jee.

Tän hurjan matkan päätteeksi soitin sit hostparentseilleni, jotka tuli sit hakemaan mut ja heitettiin tää tyttö hostelliinsa ja sovittiin näkemämme seuraavana päivänä. Tän jälkeen hostit kysy multa, että haluanko kotiin vai heidän kanssa leffaan ja vastattuani ihan sama, päädyin leffaan. Se oli ranskalainen leffa, jossa ihmiset puhu paljon (nopeeta) ranskaa ja siin ei ollu tekstityksiä, eli tajusin ehkä muutaman sanan. Mut en sentään nukahtanu, mä yritin pinnistellä kovasti mun ranskankielen taitojen kanssa. (Ei kauheesti auttanut ymmärtämisen suhteen kyllä.)

Sen jälkeen mentiin käymään Luxembourgin jollain uudella alueella, jossa oli baareja, joista vanhin oli kaksi viikkoa vanha ja uusin päivää aikasemmin avattu. Toisin ku Suomessa, Luxembourgin paareihin EI oo sisäänpääsymaksua. Ja hostmama sano, että oli erittäin epätavallista, et ovella oli järkkäreitä (Mä en tietenkään ihmetelly yhtään, koska Suomessa aina on joku ovella kattelemassa henkkareita sun muuta.) Täällä myöskin on ilmeisesti ikäraja baariin 16. Ihan 100% varma en ole, mutta näin ymmärsin.

Täst jutusta on näköjään tulossa pitkä, koska toi oli vasta eka päivä ja mul on viel toinen päivä kerrottavana. Hah! Toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun asti tän mun höpötyksen.

Illalla sit lähettiin takas kotiin ja seuraavana aamuna heräsin nähdäkseni tän kanadalaisen eksyneen, jonka kanssa sitten vietin koko päivän. Meil oli tosi hauskaa. Me esimerkiksi vertailtiin meiän kulttuureja ja tää mun uus ystävä oli ihan shokissa, ku me ei vietetä Halloweenia! ja se oli shokissa myös siitä et meiän koululaitoksessa lounas sisältyy päivään, EIKÄ maksa mitään. Ja me suomalaiset ei osata arvostaa sitä yhtään, koska se on meille niin itsestäänselvyys.

Mä oon myöskin tosi ylpee ittestäni, koska puhuin koko päivän englantia kanadalaisen kanssa, joka yllättäen puhuu englantia äidinkielenään ja mulle sanottiin et mun englanti on hyvää! Olin niin täpinöissä siinä vaiheessa. Varsinkin ku itteni mielestä kuulostin joltain änkyttävältä suomalaiselta, joka ei saata muistaa kaikkia haluamiaan sanoja ja yrittää epätoivoisesti kuvailla niitä, kunnes bingo(!), keksiikin sen yhtäkkiä.

Opetin tälle kanadalaiselle numerot ykkösestä kymmeneen suomeks. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen, jonka se tapas (ainaki ton tripin aikana tähän mennessä vastaantulleista ihmisistä). Tää canadalainen osas kyllä sanoo kiitos suomeks. Oli kuulemma kuullu sen ruotsalaisilta. Hahhaa.

Sit törmättiin juna-asemalla kahteen algerialaiseen mieheen, joista toinen tuli juttelee meille, kun kuuli et me puhuttiin englantia ja halus tietää mistä me oltiin ja muutenkin vaihdettiin sit kuulumisia. Se oli ite tullu Luxembourgin yliopistoon opiskelemaan. Oli aika kansainvälinen tunnelma siin tapaamisessa, suomalainen, canadalainen ja 2 algerialaista keskustelemassa keskenään englanniksi Luxembourgissa.

Mut joo, ihan mahtava päivä! Ja se hurahti niin nopeesti. Mä aattelin lopettaa tän jaarittelun tältä päivältä (ja pahoittelen myös sitä, kun en jaksanutkaan kirjoittaa viimeksi myös illalla, kuten alunperin oli tarkoitus.) Must on ihana tutustua uusiin ihmisiin ja odotan innolla, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan eli minkälaisia ihmisiä tuun tapaamaan.

Yhdessä kuvista oleva joulukuusi, joka on väärinpäin kuuluu Luxembourgissa tällä hetkellä menossa olevaan valoshowhun. Ympäri Cityä on asetettu erilaisia pisteitä, jotka näyttää illalla tosi upeilta.





Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ÄDDI!

Luxembourg City Seeing and swimming hall swimming.

Heipähei taas, mun piti eilen jo skriivailla, mut sittempäs olinki niin väsyny nii en sitte jaksanu. Nyt oon jälleen kerran väsynyt, mut tänään se ei mua estä! haha. Sori vaan teille, jotka tätä luette, koska saatte nyt lisää luettavaa. Hah. I'm so mean;)

Jep, eli toissapäivänä toi hostpapa esitteli mulle Luxin keskustaa, josta mulla onki sitte noita kuvia, jotka kertoo vähän enemmän, ku mitä mä jaksan ja pystyn. Ja ihan pakko sanoo tähän, et edes noista kuvista ei tajuu et millanen se oikeesti on. Suomessa kaikki on niin tasaista ja se oli jotenki niin ...syvällistä. Joo, naurakaa vaan. Ainaki syvää, jos ei syvällistä. Hahhaa.

Kuvia, joista neljäs on piraattileikkipuisto ja loput maisemaa Luxembourgista. Noit kuvia on enemmänki kyllä, mut tässä nyt ensihätään.






Nää lapset on siis tän viikon ollu lomalla kouluistaan ja oon viettäny niitten kaa aikaa ja noi porukat on esitelly mulle paikkoja, kun ovat tulleet kotiin. Eilen esimerkiksi kävin Luxin eteläpuoliskossa, juuri valmistuneessa ostoskeskuksessa, joka oli jo siis avattu, vaikka puolet kaupoista oli vielä "opening soon" -vaiheessa. Käytiin ostaa tolle hostmamalle uus läppäri, jeejee ja illal sit asenneltiin sitä. Tosin ennen sitä me käytiin paikallisessa uimahallissa, joka oli siis eri puolella Luxembourgia, mutta joka tapauksessa. Paikassa ei ollut saunaa, joka oli outoa, tosin tajusin sen vasta lähtiessä, ku mietin et jotain outoa siin paikassa oli. Siel oli muuten 5 allasta (poreallas,lasten allas, pikkulasten allas, sit isompi allas, jossa oli metrin ja 3 metrin hyppyrit ja kylmäallas) Ihan kiva mesta se oli. Siel maksettiin tuntien mukaan, et sit ku lähettiin pois, nii rannekkeista (jotka oli muovisia), semmonen kone tai sit työntekijä, pysty tekee ton.

Tää mun kirjoittaminen on varmaan taaskin vähän sekavaa, ku yritän täs samaan aikaan keskustella mesessä ihmisten kaa, eli ajatukset ei pysy kasassa. Niit on muutenki aina liikaa ja ne liikkuu niin nopeesti ja niist pitäis valikoida ne oikeet. Ehhee. Toivotonta, sanon mä. No se on voivoi. Kirjottelen silti, koska tää on kivaa.

Jeps, uiminen muuten väsyttää ihan sikana ja siks en jaksanu eilen kirjoittaa ja se tekee myös sairaan nälkäseks! Aina mä syödä jaksan. Hiih.

Mut nyt meen taas, tarkoitus olis kirjoittaa tänään viel tästä päivästä, mut kattoo nyt miten jaksan! Kuulemisiin siis taasen!

Z:n synttärit

Moien! (Huomenta siis)

Oon tällä hetkellä yksin lasten kanssa kotona, ja ku ne niin kiltisti tuolla keskenään leikkii, niin ajattelin tulla päivittämään tän eilisten pirskeiden tiimoilta.

Eli siis, eilen vietettiin vanhemman tytön synttäreitä. Kuten näillä tuntuu olevan tapana, niin kunnon meny aina sukuloitaessa syödään ja niin tehtiin tälläkin kertaa. Ei ole sellaista mahdollisuutta, että pöydästä noustessa olisi vielä nälkä, tai sit täytyy kyllä olla semmonen pohjaton kaivo, ettei mitään rajaa.

Kuva lasten kattauksesta, tosta tosin puuttuu lasit vielä tossa vaiheessa.

Kun vieraat saapuivat, niin poskisuukoteltiin. Nää antaa kolme pusua aina tultaessa ja mentäessä. Mä oon suomalaisena vähän confused noitten poskisuukkojen kanssa. Jotkut tosin kätteli mua vaan, ku ne ei tienny rohkeneeko ne jakaa suukkoja vai ei. Ne ei varmaan halunnu pelästyttää mua, emmä tääl kuitenkaan oo viel ollu ku vasta muutaman päivän.

Jep, mutta vieraiden tosiaan saapuessa, tarjolle aseteltiin ankkaa, semmosia naposteltavia siivuja. Ankkakin on mulle melkoisen uus juttu, mut se oli ihan hyvää kyllä. Yllättäen, eli ei todellakaan yllättäen juomien tarjoilu aloitettiin shampanjalla ennen ruokapöytään menoa, joka muuten näytti seuraavalta. Siis aikuisten kattaus, ei shampanja. Shampanjan ihmiset varmaan tunnistaa ilman kuvaakin. Hahhaa.



Nonnih, kävin tässä välissä heittää ponit tarhaan ja tytöt meni pihalle leikkimään, enkä oo ihan varma mihin jäin, mutta..

..alkuruoaksi oli siis jotain tofusoppaa, voin kertoa rehellisesti, etten pitänyt siitä, enkä myöskään siitä valkoviinistä, jota oli ruokajuomana. Mut noihin viineihin pitää kai vaan tottua, vaik mieluummin mä maitoa joisin tai lasten pöydässä ollutta omenamehua, hah. Sen jälkeen saatiin ankkaa jotenki laitettuna, couscous-appelsiini -salaattia, jotain vähän puuron näköistä ihmemömmöä, en tiedä mitä se oli, keitettyjä porkkanoita rusinoiden kera.

Olikohan vielä jotain muuta hmm. No kuitenkin ne syötyämme pöytään ilmeistyi ankkaa toisellalailla laitettuna, sitä en ottanut, kun oli edellisetkin vielä kesken, se kyllä oli varmaan hyvää ja siitä ois varmasti seurannu semmonen ähky että. Sen jälkeen tuli juustot. Mä oon ainoastaan miedon juuston ystävä ja livistin siitäkin leikkimällä nuoremman tytön kanssa ja siinähän ei olis ollu mitään järkeä, että oisin yksin niitä jäänyt jyrsimään. Ens kerralla sitte ja voi että mulle tyrkytettiin sitä valkoviiniä, jos kieltäydyn, niin ne on aina, että ota ees vähän. Tosin noi viinit on kai ainaki tähän asti ollu Luxembourgilaisia ja olis loukkaavaa, jos en ottais. Luulin et toi homma päättyis juustoihin, mut ei, sit sieltä tuli vielä synttärikakku, joka oli tavallinen sokerikakku ja kuorrutettu vaan värillisellä sokerimömmöllä ja koristeltu karkein, jotka katos minuutissa, ku lapset näki kakun. Ne siis napsi ne kaikki karkit siitä päältä ja meille muille jäi kuorrutettua sokerikakkua. Jee.

Kello oli jo paljon, ku viimesetki vieraat lähti. Oli kivaa kyllä, täytyy myöntää ja mennään tässä nyt joku ilta ulos noitten muutaman kaa, nii ne näyttää mulle vähän paikallista menoa ja ratsastamaanki varmaan tässä joku päivä menen.

Ainiin ja pakkohan mun on sekin kertoa, että kun jotenkin tuli puheeksi, että mä oon voimistelija ja noi halus nähä jotain,niin sanoin niille sitte, että tuutte varmaan pitää mua hulluna tän jälkeen ja vedin kädet yhdessä ympäri ja kaikki oli ihan et wtf ja alko kyselee et mitä muuta mä osaan tehä ja jouduin sit vetelee käsiä ympäri aika monta kertaa, ku ne katteli edestä ja takaa et muljahtaaks mun kädet siinä paikoiltaan.. että semmosta hauskaa, hah!

Loppuun vielä kuva synttärikakusta:


Kirjoittelemisiin taasen!

Lisää sukulaisia ja ensimmäistä kertaa ravintolassa

Tossa kuvassa on kuvaa siitä leipomosta, jossa siis kävin. Eli jos tässä tekstissä ei ole mitään järkeä (niinkuin eilisessä ei ollut, tai oli, mutta eilisestä saattoi huomata pienen oikoluku viitsimättömyyden ja väsymyksen) niin katsokaa vain kuvaa. Tänään yritän vähän paremmin ja parempaan aikaan, niin tää on toivon mukaan jopa luettavaa..
Pitänee vielä mainita, että kuvassakin näkyvät piirakat tai itseasiassa 2 niistä löysi tiensä mukaamme, ulos leipomosta.

Tänään aamulla lähdimme kymmeneltä jo matkaan. Ajettiin itseensä Luxembourg Cityyn eli pääkaupunkiin, jossa näin sitte lisää sukulaisia (itseasiassa lisää hautojakin, nyt siis ton hostpapan porukoita). Siellä oli sitte jopa mun ikäisiä ihmisiä. Jee! Ja ne sano et voidaan mennä yhdessä jonnekki ihan milloin vaan, ihanaa!

Käytiin sit ravintolassa noitten porukoiden kaa, meit oli taas melkoisen iso ja äänekäs seurue. Mä otin listalta, joka oli muuten ranskaks, pasta carbonaran, tuttu ja turvallinen. Se oli hyvää, sitä oli paljon, eli nyt olen aivan täynnä pastaa. En ottanut jälkiruokaakaan (joka saattaa olla hienoinen ihmetyksen aihe joillekkin tätäkin ehkä lukeville, hahhaa). Se oli kotoisa ravintola, jonka nimeä en tietenkään muista, mut ehkä mä kerron sen teille joskus, ku meen taas ohi tai ties vaikka pysähdyn syömään.

Kamerakin oli kyllä mukana ravintolareissulla, mutta en kyllä menis vannomaan et niitä kuvia uskaltaa katsoa ja tosiaan toi vanhempi tyttö on innostunu mun kamerasta ihan hirveesti. Aina välillä annan sen sitä käyttääkin ja koneeltani löytyykin nyt kuvia esim. barbeista.. hahhaa.


Tässä teille vähän maisemaa jostain päin Luxembourg Cityä.

Laitampas tästä kuvat viel poneista. Eli shetlanninponi Bambam ja welshin joku sektio Djinny.

Vielä on ilta jäljellä ja myöhemmin voin esitellä ainakin huoneeni. Jos tulee muuta mieleen niin, pistäkää ehdotuksia, ku ite olen niin pihalla, etten kuitenkaan tiedä mitä olen ja mitä en ole kirjoittanut ja ihan mielelläni mä täällä kirjoittelen! Huomenna tänne tulee siis vieraita juhlimaan vanhempaa tyttöä vähän etukäteen eli aion ottaa kuvia ja ompahan taas lisää jotakin kerrottavaa. Joka päivä jotakin.

Ainiin, piti vielä mainita, että vaikka Luxembourg on tosi pieni maa, niin kyllä, täältäkin löytyy McDonalds! ylläri. Ja kysyin tänään, niin kuulemma ranskalaiset ymmärtää näitä aika kehnosti siis näiden tätä omaa kieltä aika kehnosti, mut saksalaiset melko paljon. Vaikka kielessä on aika paljon lainasanoja ranskasta, kuten esimerkiksi anteeksi eli pardon ja kiitos eli merci.

Eipä muuta tällä kertaa! Äddi!

Paljon sukuloimista ja vähän hautausmaatakin.

Hiihaa!
Tänään siis aamulla heräsin joskus ysin aikoihin, söin aamiaisen ja kävin suihkussa. Kello 11 aikoihin lähettiin sit sukuloimaan.

Sukulaisia oli ihan kivasti. Mä en ymmärtäny niitten puheesta sanaakaan, koska en puhu luxembourgia, mut kyl tää täst viel. Äddi! on joku moikka, ku sitä ne huutelee koko ajan toisilleen. Luxebourgiks siis. Mihis mä jäinkään, ku kirjottelin tätä ja sit kaikki tuli häiriköimään mua mesessä ja piti käydä jotain iltapalaakin syömässä ja muuta mukavaa.

No siis söin tänään ensimmäistä kertaa eläessäni jänistä. Se oli aika outoa, mut niinhän uudet maut on aina. Lähinnä kuuntelin, ku muut puhu luxembourgia, enkä ees tajunnu, ku joku yhtäkkiä kysyki mult jotain englanniks. Naur. Kuuntelin niit ihan koomassa. Multa kysyttiin muun muassa et mikä on perinteistä suomalaista ruokaa ja sen jälkeen mikä on ällöttävää suomalaista ruokaa, mulle tuli kumpaankin mieleen vaan mämmi. Oikeesti siin vaihees leikkas aika huonosti. Mun pitää kuulemma kokkailla niille täs joku päivä jotain suomalaista. Mitäköhän keksisin..

Jep, sen sukulaissyömingin jälkeen mentiin käymään haudoilla. Menin mielenkiinnosta mukaan, vaikkei mun ois tarvinnu. (Tännehän tultiin näkemään kaikkea mahdollista!) Nää on siis katolisia. Tänään oli joku semmonen kerran vuodessa tapahtuma, jolloin kaikki käy haudoilla, niinku Suomessa jouluna. Nää tosin ei vieny mitään kynttilöitä sinne, vaan siinä haudan etureunalla oli semmonen peltirasia kiinni siinä päällä, jonka sisällä oli vettä ja semmonen kasvi, oksan tapainen, ja kaikki tulijat heiluttelivat kasvia ylös-alas-oikealle-vasemmalle samalla lailla, kun tehdään risti rinnan päällä ja tavallaan ilmeisesti siunasivat haudan näin. Se oli mielenkiintoista, vaikken taaskaan papin höpötyksistä ymmärtänyt sanaakaan.

Hei ja kerroinko jo, söin eilen jotain kniddeliniä tai jotain vastaavaa, en saata muistaa et kerroinko siitä jo. No mut hypätkää yli jos kerroin. Se on siis semmosta taikinaa. Näyttää vähän pullataikinalta jossa on liian vähän jauhoja, eli on tahmasen näköstä ja siin ei siis oo sokeria vaan suolaa. Sitä taikinaa sit otettiin aina lusikallisia ja laitettiin kiehuvan veteen. Lopulta ne sit näytti ehkä vähän sellasiltä täytetyiltä makaroneilta, mut siis keitettyä taikinaa, mut suolasta sellasta ei sokeria siis. Aika hauskaa. Siihen kuulu sit semmonen kastike, mut siin kastikkees ei ollu mitään ihmeellistä, niin en jaksa selittää.

Mitäs sitte, latasin mun luxphonen tänään, tai nää oli ostanu niitten edelliselle aupairille puhelimen, ku sen puhelimeen toi simkortti ei ollu toiminu, tiedä sitten miks ja mä nyt käytän sitä kans, ku se on tommonen kiva samsungin perusläppä. Siihen pitää viel ladata puheaikaa, mut muuten se on valmis käytettäväks.

Eipä tässä varmaan muuta tänään, tytöt tuli taas halaamaan ja toivottaan hyvää yötä! Ne on tosi energisiä ja suloisia kyllä. Huomenna aamulla lähdetään kuulemma jo kymmeneltä liikenteeseen. En muista, mitä oli ohjelmassa, mut huomennahan se selviää!

Äddi! (on ilmeisesti moikka luxembourgiks, tai ainakin ne huutelee sitä kokoajan, hahhaa)

Kirjoittelen taasen ja yritän ottaa kuviakin. Tai siis otan, en pelkästään yritä. Tähän tekstiin niitä ei nyt kuitenkaan heru. Öitä!

My life in Luxembourg began yesterday!

Heippatirallaa!

Saavuin tänne siis eilen, kone lähti Suomesta aamulla klo 6.15 ja lensi Amsterdamiin, jossa venailin toista lentoa semmosen tunnin verran. Oli muuten iso lentokenttä Dameis! Sääli etten maasta enempää ehtinyt näkemään tällä kertaa.

Hostpapa oli vastassa lentokentällä ja ajettiin sitten tänne mun Luxembourgin kotiin. Tytöt (joita on siis kaksi, 3½ ja 6 -vuotiaat) juoksivat halaamaan mua, kun astuin ovesta sisään. Eli joko mä en ole kovin pelottava tai sit tytöt ei vaan ujostele mitään. Myös perheen puheliaan maman tapasin siinä sitten. Perhe vaikuttaa tasan niin mukavalta, mitä olin kuvitellut viestien ja puheluiden perusteella!


Kuvassa siis la maison eli missä asun. Jos kuvasta nyt saa mitään irti.

Eilen nukahdin jo kahdeksalta, en muista milloin viimeksi olisin tuntenu semmoista väsymystä. Perheellä on myös kaksi ponia ja koira. Tänään heräsin kahdeksan aikoihin, purin matkalaukkua kaappeihin ja lähdettiin hostmaman kanssa heti aamusta kylille. Pääsin näkemään paikallista ala-astetta ja päiväkotia. Käytiin myös leipomossa, sillä hostmaman veli on tulossa kylään Ukrainasta asti ja vanhemmalla tytöllä on kohta synttärit, niin niitä tavallaan etukäteisjuhlitaan. Leipomossa kaikki näytti ihanalta. Mut veikkaan et ne maistuu todella makeilta, ainaki ne piirakat ja pullat näytti siltä. Leivät on asia erikseen.


Kuvissa esiintyy siis perheen koira, nimi tais olla Shriga. Varma en kyllä ole.

Perhe on luxembourgilainen, eli he puhuvat kotona luxembourgia, eli itsehän en tajua siitä yhtään mitään muuta, kuin lauseessa esiintyvä nimeni harva se hetki. Mun nimi on näille jotenkin vaikee ääntää myös. Salla on näille Zalaa, mut sehän meinaa vaan yhtä lempinimeä entisten jatkoksi, joita on kyllä kertynytkin jo aika kunnioitettava määrä!

Huomenna mennään kylille taas, pitäis kai avata mulle paikallinen pankkitili ja muuta mukavaa. Sanoivat myös näyttävänsä paikkoja minulle eli viikonloppu saattaa olla hyvinkin antoisa. Ajattelin myös ehkä aloittaa ranskan kielikurssin, sillä sitä olen lukenut pari vuotta ja ei haittaa yhtään vaikka sitä jossain määrin osaisinkin jopa. Haha. Se on myös erittäin hyvä keino tavata ja tutustua uusiin ihmisiin! Odotan siis innolla. Myös joku harrastus voisi olla kiva. Ehkä joku tanssi tai jotain. Se selviää sitten myöhemmin.

P.S. Kello on täällä tunnin verran vähemmän, kuin Suomessa! Blogia en ole vielä päivittänyt Luxembourgin aikaan.