Päivänsäde ja menninkäinen

Mä oon ihan anti-datiutunut tällä viikolla, ku toi aurinko tuli kylään tänne Luxembourgiin ja mä oon yrittäny tehdä tuttavuutta sen kanssa! Oon nimittäin viimeset kesät vuodesta nakki asti ollu aina töissä ja missannu kesän aika hyvin siinä ohella, nii meinaan nyt ottaa takas useamman vuoden edestä ja kesän lopussa, ku palaan Suomeen, nii aion olla RUSKEE! Plääni on hyvä, keho pitäis viel saada messiin toteutukseen..

Mä oon siis kuluvan viikon aikana ollu paljon ulkona, lukenu pääsykokeisiin, ollu koneella, syöny, nukkunu ja hoitanu vähän lapsii ja poneiki innostuin hoitaa, ku ei oo enää mitään kamalaa märkää talvisäätä, jee! Ponitki on huomannu kesän tulon ja niist lähtee karvaa enemmän, ku mun ystävästäni Fretistä konsanaan.

Illalla on varmaan jotain ohjelmaa, mut en tiiä mitä! Ku köyhäilen ja silti mul ois vaihtoehtoi, enkä tiiä et mitä haluisin tehä.. Joo, oon päätösten tekemisessä itse surkeus. Must on aika sääli et ihmisel voi olla monta persoonaa, mut ne on kaikki samassa kropassa, nii ei voi tehä montaa asiaa samaan aikaan jossain eri puolilla maapalloa. Höh.

Ja mul alko loma! Ja lähen ehkä Ranskaan viikoks tai sit lähen Ranskaan osaks viikkoo, Lyoniin tai Pariisiin ja Lyonist ois myös mahkut jatkaa Barcelonaan asti. Tai sit lähen Belgiaan tai Italiaan. Joo, suunnitelmat on TAAS tässä vaiheessa, KOSKA mä sain eilen tietää et mun loma alkaaki nyt, alkuperäissuunnitelman eli ens viikon sijaan. Että voi pieru, mut ei tässä hätiä mitiä. Kivahan se on lomailla, se vaan, et miks tän pitää olla joku kansainvälinen loma aika ja ryanairil on jotku sairaat lomahinnat paikkoihin, joihin normaalisti pääsee parilla kympillä...

Mutta kuten jo sanoin, hätä ei ole tämän näköinen! Lähinnä nyt tähdätään lomailemaan ulos Luxembourgista ja se ei oo kovin vaikeeta, ku maa on pinta-alaltaan alle 100 kilometriä, meni sitten suuntaan mihin tahansa. Hoho.

Huomenna mennään porukalla Roosalle jotain ruokailemaan ja varmaan jotkut jatkaa siitä johonkin, itsestäni en osaa viel sanoa ja sunnuntaina toivon poistuvani maasta, viikoksi.

Tää päivänsäteitä paistatteleva menninkäinen jatkaa elämäänsä Luxembourgissa nyt! Ehkä toi status: menninkäinen tulee muuttumaan tässä, ku ystävystyn auringon kanssa. Siihen asti mua saa kutsuu myös nimellä lakana ja kaikki värin muutokset on mulle rusketusta, eli punanahka näihin korviin on kirosana! Ettäs tiedätte!

Ei muuta, äddi!

TicTacTooMuchTimeToday

Vieläkin oon kipeenä, erityisen hottentottia on tämän hetkinen ääneni. Kuulostan omasta mielestäni ihan drag queenilta eli yritys kuulostaa NAISELTA on kova. Mut toisaalta se on ihan positiivista, et jotain ääntä sentään tulee. Pari päivää sitten ei tullut.

Huomenna oon menossa ekaa kertaa toiseen perheeseen babysittaamaan ja sieltä tulee ihan tuntipalkkaa, nii saan ees jotain pientä lisää tuohon taskupalkkaani täällä. Ruotsalais-Uus-Seelantilainen -perhe kyseessä ja täytyy sanoa, et onneks en oo enää pahasti kipee, ku ois noloo mennä sinne ekaa kertaa sillai kuolleena ja viel nolompaa tehä viime hetken peruutus ja jättää ne pulaan. Toivotaan, et jätän sen verran hyvän vaikutuksen, et pääsisin uudestaankin joskus vähän lisätienestejä hankkimaan.

Tänään vietän pitkästä aikaa (ainakin vielä nyt kello kuuden aikoihin luulen viettäväni) vapaan perjantain. En lähe mihinkään, parannun vähän lisää ja olla möllötän, niinku koko päivän tähän asti ja pänttään lisää ja saan lisää ajateltavaa mun ajatustulvia täynnä olevaan pääkoppaani. Joku päivä oikeesti haluisin tietää ja kokea sen, miltä tuntuu elää päivä putkiaivona.

Inspiroiduin siis tänäänkin lukemaan tota sosiaalipsykologiaa (ehkä tää kipeenä olo on sittenki ihan kannattavaa), joka on oikeesti kyl tosi mielenkiintoista. Just yks päivä avauduin mun kavereille siitä, kuinka tuttuus ja tottuminen (ainakin tiettyyn pisteeseen asti eli non-kyllästymiseen) vaikuttaa ihmisen mieltymyksiin. Tämä selittää kuulemma esimerkiksi sen, miksi ihminen yleensä pitää peilikuvastaan enemmän kuin normaaleista kuvistaan ja muut ihmiset taas muita katsellessaan toisin päin. Onhan ihminen elämässään nähnyt peilikuvansa niin monta kertaa ja tottunut siihen, mitä näkee peiliin katsoessaan. Muita kuvia katsoessa kyseessä on siis huomattavasti vieraampi ja epämiellyttävämpi henkilö. Aika mielenkiintoinen teoria, eikös?

Sit halusin viel kertoo, et kuin ylpee oon näistä lapsista, ku ne tajuu englantia jo järkyttävän hyvin (eli ei tosiaan voida hostmaman kaa enää käydä ihan mitä vaan keskusteluja ilman et käytetään salatermejä tai että ollaan toisessa tilassa kokonaan!)Ja ne on siis 4v ja 6v ja tosi nokkelia tyttöjä.

Mä myös paljon harvemmin sanon niille, etten mä ymmärrä ja ne paljon harvemmin joutuu pantomiimaa mulle mitään! Jee! Tosin mä myös ymmärrän joitain juttuja, joita ne puhuu letzeks, vaik oon yrittänykin välttää olemasta oppimatta luxembourgia, koska osaan jo suomee ja ruotsii ja ne on jo salakielii maailmalla.

Ranskan kurssi taas on ihan super ja yritän tehdä oppimista niin paljon kuin mahdollista ja meil on viel ihan über mahtava tiimi siel ja opettajaki on tosi kiva. Tol opettajal on itseasiassa tosi paljon merkitystä mun oppimiseen, motivaatioon ja tuloksiin. Aina on ollu. Siks oonki miettiny et miten joitain ihan ihmetapauksia päästetään opettajiks..

Sit tosta suomen kielen salaperäisyydestä viel. Käytiin tuol kielikurssilla läpi, et mikä on milläkin kielellä äiti. Ollaan aika monikulttuurinen ryhmä. Ja siis kaikilla muilla kielillä se varmaan vähintään alko M:llä ja muistutti mamaa, mamania, mammaa tms. ja sit mä töksäytän et ÄITI. Vähän ne kohahti. Pitää mua varmaan tosi outona tai no mun äidinkieltä ainakin ja jouduin toistaa sen vaan noin kymmenen kertaa. Tosin niin oon joutunu kaikki muutkin vastaavissa tilanteissa möläytetyt sanat toistamaan. Noitten mielestä se on tosi mielenkiintoista ja on mustaki tosi mielenkiintoista tommonen, mut kyllä mua pikkusen hymyilytti (nauratti) se niitten reaktio:D Hassuja ihmisiä.

HAHAAAA! Mitäs tästä sanotte?

Mun suunnitelmissa oli täl hetkel matkat lähinnä vaan Dubliniin, Barcelonaan ja Pariisiin, mut tuliki suunnitelmia muutoksiin. Tai oikeestaan lisäys (ja noi on muuten semmoset realistiset matkat eli toteutettavissa olevat niinku oikeesti!) nimittäin Varsova, Puola! En oo ikinä käyny Puolassa, kerran kateltiin sinne jotain matkoja, mut päädyttiin mamman kanssa Italiaan sen sijaan ja eipä tuo Puola mua oo missään ylettömissä määrin ikinä kiinnostanu, ennenkuin...

mulle linkattiin tämmönen kuva:


Hullun siisti ohjelma! Mua kiinnostaa eritoten toi murhamysteeri! Siis mun on niin pakko päästä tonne!

ja kyl mä sen kesän reilinki viel jotenki toteutan..

Olin tänään muuten niinkin elävien kirjoissa et raahauduin kielikurssille pelottelemaan ihmisiä mun mörrimöykky -äänelläni, nams. Ja oon nukkunu päikkäreitä vaan kahet! Selvästi parantumaan päin siis, nyt toivottelen taas jälleen kerran hyvää yötä täältä Luxembourgista ja jos joku löytää jonku tosi halvan tavan matkustaa Luxembourgista Varsovaan, nii saa ilmottaa mullekin! Kiitos ja öitä!<3

Happy to be sick. NOT.

Onneks mä en ainakaan just ollu pari kuukautta kipeenä.
Onneks mun aina toiminut vastustuskyky tekee jekkuja mun kanssa just nyt.
Koska mä oon taas KIPEENÄ.
Ja mä en inhoo mitään muuta niin paljon, ku olla kipeenä.

No, yritän olla niinku se ei rajoittais mun elämää ja meen tänään kielikurssille ja koitan pihistä jotain ranskaa. En haluu missata yhtään mahollisuutta oppia jotain, koska tykkään ranskasta ja mitä enemmän pääsen sitä treenaa, sitä varmemmin tietty opin sitä.

Illalla ois myös tarkotus mennä syömään viimeistä ateriaa Jennin kanssa. Kuulostaa kamalalta. Miks hei ihmiset lähette takas Suomeen? No, sit ku tuun perässä, nii teen kierroksen kaikkien luo, otan Uunon (puhutaan autosta, joka toivonmukaan viel on elossa) ja kerään kaikki kasaan taas ja taas ja taas ja taas. (Teletubbies..) Tai sit vaan kaikki muutatte mun kaa samalle paikkakunnalle, jookos?

Mmmmitäs sitte. Tiistai oli kiva, siel oli kivaa musiikkia ja kivoja ihmisiä ja löydettiin jopa paikalle ja löysin takas tänne pellolle, missä asun. Seuraavan aamun ennustettu helvetillinen väsymys ei ikinä toteutunut. Surkeeta. Olin nukkunu muutaman tunnin ja heräsin sillai PING. Tarkotus oli nukkuu sit päikkärit, mut olin niin PINGPINGPING, ettei siit mitään tullu. Mut mikäs siinä. Sain myös tosi "kivan" hatun, jota en tietenkään käyttänyt, mut otin sen muistoksi. Muotihan kiertää, ehkä seki on joku päivä coool.

Nyt meen angstaa tonne petiin, et pääsen toteuttaa itteäni tänään opiskelun ja syömisen muodossa, tosin emmä tiiä mitä mä voin jossain ravintolassa syödä. Lounaaks muussasin kaiken mössöks ettei se ruoka repis mun kurkkua auki, niinku jossain kauhuleffoissa. Se tosin oli vaan nostalgista, ku tollasena ruokaa syötiin silloin, ku oltiin vaippaiässä (P.S. kyl se silti sattu kurkkuun). Nyyh. Tosin nieleminen ja veden juominenki sattuu, et ei siihen mössöön varmaan sellaista rakennetta ois saanu, ettei se ois tuntunu ollenkaan missään.

Miks just tänään mun pitää olla muka kipee, ku ois ohjelmaa sadan numeron verran? Miksmiksmiks?

Nyt meen inisee pois koneelta, ku ei kukaan tämmöstä jaksa et heippa!

St. Patrick's day!

Päivän idoli on siis hän:

Ja mul on tällä hetkellä vihree meikki ja vihree asustus ja oon ihan St. Paddy look-a-like. Tai no emmä ihan noin komee oo, mut melkeen;) Illalla mennään siis The Black Stuff -nimiseen irkkubaariin, jossa on neljä bändiä esiintymässä. Huomenna saattaa muutamalla ihmisellä olla rankka työpäivä, jos unet jää väliin, mut eiköhän kaikki selviä ihan kunnialla. Ja mikäs sen hauskempaa et sinne on tulossa useampia kavereita ja niistä osa on irkkuja, joihin täällä oon tutustunu vähän aikaa sitten.

Ehkä ne näyttää meille et mitä tää päivä niille oikein merkitsee vai onks se pelkkää Guinnessin kittaamista..

Viikonloppu oli kiva! Okei, lauantaina babysittasin eli en tehny mitään merkittävää. Taisin jopa olla, ylläriylläri, koneella. Perjantaina oltiin ulkona ja tutustuin uusiin ihmisiin ja näin tuttuja naamoja paljon. Oli kivaa! Sunnuntaina olin kaverin kanssa ulkoilemassa cityssä.

Maanantaina mul oli vapaa päivä ja silloinki lähin heti aamusta cityyn ja näin tuttuja ja todistettavasti omilla silmilläni näin toisen miespuolisen aupairin täällä. Huhuja kulkee useammasta, mut siis yhteen suomalaiseen ja yhteen ruotsalaiseen oon nyt tutustunu. Tääl on ilmeisesti huhujen mukaan ainaki toinen, ellei kolmaskin ruotsalainen ja yks kolumbiaano. Mut niit en voi varmistaa tosiksi ennenkuin itse näen.

Mitäs tässä vielä, raporttia illasta tulee varmaankin tässä lähipäivinä. Tää oli nyt tämmönen väläys taas tästä elämästä! Hyvää St. Patrick'sin dayta kaikille!

Ajankohtaisuuksia

Hejssan taasen! Arki rullaa normaaliin tapaansa, viikonloppu oli ja meni. Luxembourgin maan kamaralla tällä kertaa ja hurjan hauska viikonloppu oli! Tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin, myös uusiin suomalaisiin (jotka ei ees ollu aupaireja).

Voin muuten kertoa, jos joku ei tiennyt: Jos meinaa kävellä kolme päivää, iltaa ja yötä putkeen mukulakivikaduilla, nii korkkarit ei oo silloin se paras vaihtoehto, PAITSI jos haluaa tosissaan tuntea päkijänsä, tiedostaa, että ne on ja että ne on elossa ja tämän tehtyään tappaa ne, koska se tiedostaminen muuttuu todelliseksi tuskaksi, josta ei tietenkään sovi valittaa, koska sehän pilais kaikkien tunnelman, omaasi myöten (tai no ainakaan liikaa, ei siin voi olla mainitsematta asiaa ohimennen, ku se on niin ajankohtainen). Mitä luultavimmin tunnet päkijäsi myös vähintään pari päivää tämän episodin jälkeen. Olen puhunut. (Ja kukaan ei varmasti tajuu et kerroin just omia kokemuksiani viikonlopusta.. :D)

Eilen oli tarkotus mennä ladies' nightiin leffateatteriin kattoon Confessions of Shopaholic ja siihen ois viel ladies' nightin kunniaks sisältyny joku cadeaux eli lahja. Mut yllättäen siel ei sit ollu tilaa, ku ei tajuttu tarpeeks ajoissa varata lippuja (että Paula olit ihan oikeessa). Mentiin sit viettää leffailtaa Annikalle, ku mul oli auto ja niil on tajuton kokoelma leffoja. Hömppäkomedia -ilta ja oikein mukava ilta oli (ja ihan vähän epäterveellinen, mut meni jo). Ens kerral syödään sit pelkkää porkkanaa. Jääköön nähtäväks.

Tänään on taas kielikurssi, tosin mul ei oo viel kirjoja.. Pitääki hankkii ne tässä asappina (as soon as possible).

Viikonloppuna on ainaki tiedos ohjelmaa, mut ei olla viel päätetty (tai ainakaan mä en oo et mitä), koska vaikuttaa siltä et on vaihtoehtoja ja mähän tunnetusti oon niin hyvä tekemään päätöksiä, ku tietenkin haluun tehä sen parhaan ja mistä mä voin sit oikeesti tietää, et mikä on se paras?!

Joo, siin pikakelausta elämästä ja ajatuksista ja tän hetken ajankohtaista ja muuta semmoista. Enjoy.

P.S. Koska tää on pyöriny nyt niin aktiivisesti mun päässä, niin laitan tän tännekin:


P.P.S. Toi yllä oleva biisi on laulettu mulle kerran megafoniin baarissa, joka ei siis ollut karaokebaari ja hyvin se kyl veti (eli en inhoo tota biisii nykyään) ja olin mä vähän otettu:DDD

Parle français?

Mä puhuin. Kohtuullisen surkeeta sellaista, yläasteen kahen vuoden opiskelun jälkeen. Lukiossa luin sitä kurssillisen, kunnes se putos sitte ajanpuutteen vuoksi pois joukosta, kun en sitä kuitenkaan ollut kirjoittamassa. Kyseistä kieltä ei Suomessa juurikaan tarvinnut ja oonki unohtanu siitä noin suurinpiirtein about kaiken.

Nyt sen ois tarkotus lähtee uuteen nousuun, koska eilen olin ekaa kertaa kielikurssilla ja tuun opiskelee ranskaa jatkossa täällä joka maanantai, keskiviikko ja torstai viidestä seiskaan. Jee!

Kahen ekan tunnin perusteella voin sanoa, et opettaja puhuu koko ajan pelkkää ranskaa ja ollaan joutu jo ääntämään vaikka mitä ja JO ekalla tunnilla oli eka kuuntelu (Euroviisujen pistejako:DD), mutta silti. Tulee siis olemaan hieman erilaista kuin Suomessa opiskelu. Ei niin kielioppi sitä ja kielioppi tätä. Vaan oikeesti sellaista, että osaan ehkä jopa sanoa jotain ääneen, sen sijaan että tiedän miten kaikki toimii käytännössä kielioppia ja kirjoitusasua myöten..

Ekalla tunnilla tutustuin yhteen tosi mukavaan ukrainalaiseen ja sen kaa ollaan tehty kaikki paritehtävät yms. mitä tässä nyt on kahen tuplatunnin aikana ollut. Oon ainoo skandinaviasta ja veikkaisin olevani myös porukan nuorin. Mun lisäkseni sieltä löytyy monia portugalilaisia, pari itä-Eurooppalaista sekä saksalaisia ainakin, tais olla pari Iranistakin. Muita en sit muistakaan. Mut värikäs joukko ollaan ja yritetään parhaimman mukaan ymmärtää toisiamme ja heinäkuuhun mennessä toivottavasti osataan (jonku verran) ranskaakin!

Nyt pitää sitten hankkia kirjat ja en malta odottaa, et pääsen kunnolla opiskelun makuun. Alku alkoi lupaavasti, en huomannu ajankulua ollenkaan. Ne vaan hujahti. Ja jäin miettii et miks se Suomen 45 minuuttinen tuntu aina ikuisuudelta..

Ja ihanaa opiskella niin, ettei kukaan puhu suomea! Ehkä tää on vaan tätä uutuudenviehätystä, mut toisaalta oon aina tykänny kielistä, nii veikkaan et oon ihan yhtä innoissani heinäkuuhun asti!

Se jää nähtäväksi, päivittelen asiasta lisää, kun niitä tunteja kertyy enemmän alle ja saadaan kirjatkin käyttöön.

Nyt meen lueskelemaan jotain ihan muuta ja sen jälkeen petiin ja unta kaaliin! Öitä!