Ja elämä on päivästä päivään..

Erilaista. Samanlaista. Villiä. Hurjaa. Monotonista. Viihteellistä. Nälkäistä. Väsyttävää. Hymyä. Et cetera (eli etc, jos joku ei tienny).

Tein tässä äskettäin salavisiitin Suomeen. Joo, oli mulla syykin sille. Pääsykokeet. Mun piti kai alunperin sillai omassa rauhassa päntätä vika viikko, mut kaikki ei sit jotenki yllättäen (erittäin yllättävää varsinkin niille, ketkä mut tuntee) menny ihan suunnitelmien mukaan.

Salavisiitti suomennettuna tarkoittaa sitä, et mun käväsystä ei tiennyt juuri kukaan ja koska viikko menee niin nopeesti (puol vuotta edellisen käynnin jälkeen ainakin), et jos kavereita meinaa tapaa, nii se on sitten siinä ja puolet on pitäny jättää kylmästi, ku nallit kalliolle.

Nyt oon taas takas Luxembourgissa tappamassa aikaa. Kirjaimellisesti. Nää päivät nimittäin JUNNAA paikallaan, johtuen siitä et juoksin Suomessa (okei, joo no enimmäkseen kruisailin Uunolla (=auto) et kovin urheilullista) paikasta toiseen pää kolmantena jalkana... (ilmankos tulikin kompuroitua HAHAHA). Viikko oli ohi ennenku ehti sormia napsauttaan.

Parasta siinä oli kuitenkin mun muutama yllätyselementti, ku ilmestyin paikkoihin, joihin ihmiset viimeseks ois mua osannu odottaa. Näistä paras oli ehkä se, kun kävelin ostarin käytävää pitkin kohti parkkista ja autoa, jolloin vastaan tulee kaveri, jonka oon viimeks nähny, ennenku se lähti Tanskaan aupparoimaan. Ja ihmisten ilmeet on muutenkin niiiin ihania, ku niitä yllätetään. Miettikääs omaa ilmettänne, ku kaveri, jonka luulette olevan parin tuhannen kilometrin päässä ulkomailla, onkin yhtäkkiä oven takana?

Mut tosiaan, pääsykokeet oli ja meni. Nyt odotellaan tuloksia. Ja madellaan viikot Luxembourgissa, sillä mun stressi on purkautunu ja nyt tuntuu jotenki kädettömältä, ku en enää raahaa pääsykoekirjaa mukanani kaikkialla. Niinku oikeesti KAIKKIALLA.

Enivei, tulin vaan kertoo etten Suomes jaksanu dataa ja siks en päässy päivittää ja nyt mua väsyttää tää OLEMINEN, joka onkin niin rankkaa (itseasiassa on, jos on energiaa, ku vasta ladatussa litium -akussa), eikä silti voi tehdä mitään.

Meen tappaa aikaa eli tiskaamaan kattiloita. Huomenna Ladies' Night taas. Sandra Bullockin tähdittämä The Proposal tällä kertaa. Jos joku lähettää mulle lenkkarit tänne, nii voin ehkä herää aamulla ja harkita pellolla viilettämistä (ihan ku ilman lenkkareita en vois sitä tehdä..). Jotain eloo pitää nyt saada näihin päiviin tosiaan.

Seuraavaan kertaan, pahoittelen tekstin maanisuutta. Ei ollu inspistä ja tää olemisen väsymys paistaa tästä läpi ja kovaa. Onneks huomen on päivä uus, jee!

Sydämii kaikille Suomeen ja Luxembourgiin ja muillekki ihanille!

P.S. Mun tulevaisuus ei oo tyhjän päällä! Eli, jos en pääse kouluun nyt (vaan vasta puolen vuoden päästä), nii mulla on jo paikka minne mennä ja jos pääsen nii oon jeejeejee. Eli molempi parempi.

P.P.S. Mun aika täällä, tässä perheessä alkaa lähentyä loppuaan. Kesän suunnitelmia on ainaki 23565434. Katotaan, mihin noista suunnitelmista päädyn. Vielä on onneks aikaa ja kesääki jäljellä. Otetaan niistä kaikki irti!