Villiks menee eli seuraavaks ulkoiluvinkki!

Tää on kyllä yks mun lemppariviikoista täällä tähän asti ja sen takia saattekin nyt ulkoiluvinkkiä edellisen kuntoiluvinkkeilyn jälkeen.

Eilinen siis meni iltapäivään asti normaalisti aupparoidessa. Sitä mitenkään sen suuremmin tarinoimatta. Viiden maissa alkoi sitten kielikurssi. Hieman tuli kiire, kun en muka jaksanu käydä suihkussa silloin, ku mulla olis ollu ruhtinaallisesti aikaa (mitä järkee siinä nyt ois?!) ja sit yhtäkkiä kello olikin jo sata ja piti näyttää ihmiseltä, ku tein ylimääräisen babysittauskeikan illalla (yritys jättää inhimillinen ensivaikutelma tulevaisuuden lisätienestejä ajatellen). No, emmä paljoo myöhästyny ja kielikurssilta onnistuin lähtemään siten, että löysin tasan sovittuun aikaan illan työkeikalle. Ensimmäinen suomalaisperhe, johon tein töitä täällä ja mukava perhe olikin. Lapset toimi niskaan puhaltamatta ja vastaväitteitä tuli nolla, ku kerroin et on nukkuma-aika.


Kuvatäytteenä ponikuvaa eli Djinny.

Siellä sitten menikin noin yhteen asti yöllä. Mieleen elävästi jäi yks niistä lapsista, joka oli suloinen, kysyessään multa hyvän yön toivotusten jälkeen, että miten mä jaksan valvoo niin pitkään. Tossahan ei oo mitään ihmeellistä viel tässä vaiheessa, mut ymmärrätte ironian, ku ootte lukenu seuraavan:

Vanhemmat tuli siis yhen aikoihin kotiin ja mä sitten huristelin takaisin perähikiälle peläten et jostain sumusta hyökkää villisika (joit en tienny olevan täällä, ennenku vaihettiin vähän elukkakokemuksia ton perheen kanssa). Toinen mukava vaihtoehto olis ollu saksanhirvilauma tietä ylittämässä. Sekin on kuulemma nähty ja koettu siinä perheessä. Onnekseni en törmännyt mihinkään eläinkuntaan ja pian olinkin jo perillä perähikiällä.

No tästä se riemu sitten alkoi raikaa oikein kunnolla. Ironista ei toki myöskään ole Mikan - Happy Ending -biisin tehosoitto matkan aikana. Happy Ending. Se vähän myöhästyi. Keräsin kamat kasaan ja aloin kaivelemaan laukusta avaimia et pääsisin sisään. Tarpeeks montaa kertaa laukun koluttua tajusin et hei, kiva juttu, ne avaimet on sisällä mun huoneessa! Voi jeejee! Jäitte melkoisista riemunkiljahduksista paitsi.


Bambam. Taustalta saatte ehkä vähän kuvaa et mimmoses paikkaa asun. Pitää joku päivä ottaa kunnon peltokuvat.

Seuraavaks tapahtu vaihtoehtojen kelaus. Eka tietty kiersin talon pariin kertaan koittaen kaikkia mahdollisia akkunoita ja ukseja. Mut on oikeesti kirottu, koska ikinä ne ei oo auki, ku pitäis ja päinvastoin. Tokaks soitin kaverille ja onnellisena tästä tapahtumakäänteestä kelasin et mitäs nyt. Puol tuntia päivittelin et uskallanko soittaa sisälle hosteille.

Niin sitten teinkin, kelaten, kuinka hostmaman puhelin on varmasti alakerrassa, niinku aina (mun hostit nukkuu kaikki ylhääl) ja se salee korkeintaan muistaa aamulla nähneensä unta et sen puhelin soi (ihan kiva se on et nää nukkuu ku tukit). Hostpapan puhelin on öisin kiinni. Jee. Kotipuhelin herättäis koko talon tai ei herättäis ketään. No, en halunnu herättää koko taloa ja tähän päätökseen päädyin oikeestaan siks, et kotinumero oli jääny mun toiseen puhelimeen täällä, joka oli myöskin sisällä (mulla on siis suomipuhelin ja luxpuhelin, joiden simit vaihoin, ku se luxpuhelin on niin raivo). Lucky me. No anyway, oli vähän vilposaa, ku en voinu autoo seisottaa päällä, ettei akku lopu ja ei tehny mieli ajella turhaan tankkia tyhjäks. Ja jos joku ei tienny: auto, joka ei oo päällä, ei kauheesti lämmitä.

Joo, jotkut viisaat saattaa jo arvata et autossahan mä yöni vietin. Jossain määrin. Normaalisti toi hostpapa lähtee aamulla joskus kuuden jälkeen töihin ja mä sit lukemiseen kyllästyneenä (Lukemistahan löytyi: vaihtoehtoina pääsykoekirja, ranskankirjat tai prinsessan päiväkirjat ranskaksi, jonka siis ostin tota mun kielitaitoo kehittämään) autossa väristen yritin nukkuu hetken. Vähän ennen kuutta aloin palloilee sit pihalla ja venaan et joku tulee alas ja avaa mulle oven.


Poni pysyki melkeen hetken paikallaan et upeit poseerauksia.. Ja tosi miehekäs Kampaamo Puhiksen jälkeen. Hehe.

Palloilin sit vaivaset vajaa kolme tuntia. Jee. Helatorstai. Lomaa. Lupa nukkua siis. Okei, ihan aikasinhan noi silti oli tavallaan hereillä, mut njoo. Jossain vaiheessa menin sit päästää koiran heinäladosta (se nukkuu siellä, ku hostpapa on allerginen) ja se sai elämänsä rapsutukset ja kelasin jo lähtee sen kaa jollekin pidemmän luokan lenkille, mut koska en tienny et miten mun hostperhe tarvii mua tänään, nii kelasin vaan, kuinka ne kohta menee herättään mua ja en ookaan paikalla. Nice.

Miks mulla on aina näin hyvä tuuri kaiken suhteen? No ei se mitään, jotain erilaista taas. Sääli et oli pilvistä, nii en nähny auringonnousuu. Ysin aikoihin, ku koko perhe tuli alas yhdellä kertaa, nii koputin sitten ikkunaa ja hostmama tuli järkyttyneenä siihen ja sen ensimmäinen fraasi oli et: Älä sano et sä oot istunu koko yön siinä oven takana! Se sitten kiitti, ku selitin tilannetta sille (siis siitä etten herättäny koko taloa) samaan aikaan päivitellen varmaan miettien et mitä mun päässä liikkuu vai liikkuuko mitään.. Hahhaaa..

Mut jälleen kerran kaikki päättyi tuohon happy endingiin ja siks meinaanki mennä nyt nukkumaan, ku kaikki muut herää. Eipähän tuu toiste noita avaimia unohdettua. Hoho. Ja jos miettii et tää oli eka kerta seitsemään kuukauteen, nii se on multa jo melko hyvin. Pienenä olin mestari tavaroiden hukkaamisessa. Eiks se oo niin et nuorena unohdetut taidot ei unohdu? Et toi on vähän niinku pyörällä ajo, taito saattaa käyttämättömänä (hetkellisesti) ruostua, mut ikinä ei kuitenkaan apupyöriin palata.

Ja tuli tosiaan sitten ulkoiltua aamulla lintujen visertäessä (hermot meni niitten mökkälään siin kolmannen tunnin aikana). Suosittelen lämpimästi, kuhan vaan pukeutuu kans vähän lämpimämmin päälle ku minä!

Hyvää helatorstaita kaikille! P.S. Haluun Barcelonaan, tulkaa joku ja ottakaa ja viekää mut! Kiitti jo näin etukäteen! (en turhan optimisti oo...)

Kuntoiluvinkki!

Näin kesän tullenhan on hyvä ottaa loppukiri kohti rantakuntoa ja parhaitenhan se varmasti toimii tavalla jota itse hetki sitten harjoitin.

Tähän tarvitset:
*hevosen
*paljon peltoja
*ja sen lyhyen hetken, kun hevonen lähtee omille teilleen ja itse kiroat maailmaa, koska lasten äiti odottaa, että hakisit hänet viereisestä kylästä ja autossa on neljä ja kuusi vuotiaat lapsoset a) joko odottamassa tai b) tarjoamassa kiivaasti apuaan. Tässä tapauksessa niin, että neljä vuotias hoiti osan A ja kuusi vuotias osan B.
*ei myöskään haittaa, jos saat tähän mukaan vielä naapurin tammat ja toisen poneistasi, joka riehaantuu katkerana (tai peläten yksinäisyyttä), kun toinen lähtee vapauteen. Hetkellisesti tosin.

Katastrofin ainekset ovat siis valmiina.

Onneksi naapurissa on ihania ihmisiä, jotka puhuu yhtä huonoa englantia, kuin mä Luxembourgia. Ranskaa en ehtiny alkaa ajattelemaan (tässä vaiheessa toi kuusi vuotias olikin ihan hyödyksi).

Meiltä siis jopa löytyy muutama naapuri täältä perähikiältä ja toinen naapuri menikin sitten pyytämättä rauhoittelemaan ja pitämään seuraa pikkukaverille (ei mulla tosin olis ollukkaan aikaa mennä pyytämään, että ihan hyvä), ettei se keksis keinoa hypätä jonkun aidan yli perään. (Saan tän kuulostamaan siltä, et pikkuponilla ois jotain itsemurha-aikeita..)

Toisten naapurien kaa hoidettiin sit isompi poni nalkkiin. Onneksi heillä oli tammoja, jotka pysäytti meiän orin matkan. Naiset hoiti flirtin ja pienehkön kosionmatkan jälkeen (ts. pellolla viilettämistä minä perässä yrittäen ajaa oria takas kohti tammoja...) Miehet.. aina rehvastelemassa. Saatiin kuitenkin poni siis nalkkiin, isompi lapsista oli ylpeä avunannostaan ja pienempi tyytyväinen, kun sai naapurin lapsen kaa lyhyehkön leikkihetken, kun mammansa oli auttamassa ponin metsästyksessä.

Sit hostmaman hakuun ja puhuttiinkin sitten (kun lapset oli eka kiihkossa selittäneet tän tarinan äidilleen), että mun pitäis päästää poni karkuun kerran päivässä, nii olisin huippukunnossa alta aikayksikön. Siinä ei kyllä ehtiny ajattelemaan, et lenkkeily ois ollu tylsää! Ja olihan toi pelto ihan mielenkiintoinen maastokin.

P.S. Vikkelänä lähin tietenkin ponin perään, enkä ottanu mitään herkkuja mukaan. Kyllä, onhan tuo tuore ruoho herkkua poneille, mut arvatkaa kuin paljon auttaa, ku poni juoksee pellolla ja perässä on ihminen kiinniottamisvälineiden ja kourallisen ruohoa kanssa. Aivan niin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ja mikä parasta, tuol on aurinkoista ja sikalämmin, eli varmasti rusketuin sikana. Hahahhaha. Ihanaa loppupäivää kaikille! Mulla onki tällä viikolla paljon ohjelmaa, mukaanlukien tämän illan, et myöhemmin lisää!

Ladies' Night: Ghosts of Girlfriends Past

(Kuva// utopolis.lu)

Otsikko meinaa siis Luxembourgin pääelokuvateatterissa, Utopoliksessa, järjestettävää sponsoroitua elokuvailtaa vain naisille (ja siinä on se elokuvan nimikin samalla). Aupaireja siellä olikin sitten vain ehkä vaivaiset kaksikymmentä:D Liput kannattaa yleensä ostaa ajoissa, koska ne myydään kyllä loppuun. Goodie bageissa ei ollu mitään erikoista, pieni viinipullo sixty-sixiä, vesipullo ja jotain lappusia. Joku 5euron arvonen lippu johonkin messuille. Paikan päällä järjestettiin myös arvonta ja meiän salissa huomenna takas kotimaahansa, Ruotsiin, takaisin lähtevä aupair voitti itselleen hieronnan. Kyl me muut yritettiin hienovaraisesti vihjailla, ettei sillä oo aikaa käyttää sitä, mut ei toiminu toi meiän vihjailu.. yllätys sinänsä.

Näytös näytettiin siis kahdessa salissa ja oli myös tavallaan ennakkonäytös. Se ilmestyy varmaan ens viikolla kunnolla näytäntöön. Enkä tosissaan tiedä, milloin tää leffa saapuu Suomeen, mut sen sanon et tykkäsin tosi paljon! Romanttinen komedia, mut kulki kokoajan eteenpäin ja ei ollu ihan perusklisee-ennalta-arvattavajenkkikomedia. Suosittelen siis lämpimästi kaikille! Itse en tosiaan odottanut kummoisia ton nimen perusteella ja yllätyin positiivisesti. Kerrankin näin päin!

Suomi tulee ilmeisesti vähän jälkijunassa aina noitten leffojen kanssa, koska elokuva "He's just NOT that into you" menee siellä vasta nyt nimellä "Jätä se!" (ihmekäännös). Ja mä oon nähny sen jo muutama kuukaus sitte täällä. Ja täälläkin kuitenkin toikin leffa tais olla tekstitetty sekä ranskaks että hollanniks (yleistä täällä). Mutta joo, se leffa-arvostelusta, menkää kattoon se! Ei mulla muuta tähän satsiin, ettei mee sekavaks:)

P.S. Mä en suosi trailerien kattomista, koska niis monesti näytetään leffojen parhaat kohdat ja niissä leffoissa, missä ne on ne ainoot parhaat kohdat, menee maku sit leffasta sitä katsottaessa kokonaan.

En muuten tajua miks noi ei-suomalaiset leffat käännetään kans, koska suomalaiset kuitenkin yleensä osaa englantia ja ei täälläkään niitä nimiä käännetä englannista pois, vaik viralliset kielet on luxembourg, ranska ja saksa.

Amazed.

Otsikko on juuri oikea sana kuvaamaan mun tunnelmia tällä hetkellä. Kaksi viikkoa on mennyt sitten viime kirjoitteluni ja estäviä tekijöitä ovat ehdottomasti olleet ainakin sijalla yksi oleva auringon paiste, sijalla kaksi oleva pääsykokeiden lähentyminen, vaikka mä en oo antanu ajalle lupaa alkaan ottaa loppukiri juoksua. Tosin se on kyllä varmaan juossu tässä koko ajan, koska mä oon ollu täällä jo joitakin viikkoja yli puol vuotta, enkä tajuu et missä vaiheessa tääkin kaikki aika meni. Tässä on taas tapahtunut paljon ja kaikenlaista, mut nyt haluan kirjoittaa kahdesta asiasta: Noista lapsista, koska ne on hämmästyttäny mua yksinomaan juuri tänään aivan erityisen paljon ja mun vappuriennoista, jotka oli aivan mahtavat!

Aloitetaan lapsista, koska oon vieläkin ihan sanaton. Kello on vasta yks päivällä ja ne on käyttäytynyt, ku enkelit tänään. Niil on ihan selvänä joku salaliitto menossa mua vastaan, vaik tollasta salaliittoa en pistä pahakseni. Kuten normaalistikin nyt viimeisen parin viikon aikana, kun toi hostmama on ollu työharjoittelussa, mun aikataulut on ollu vähän erilaiset, mut toisaalta kovin säännölliset, niin en pistä pahakseni. Aamulla oon hoitanu lapset kouluun. Vanhemmalle tulee koulubussi, kuten nuoremmallekin ensi vuonna sitten. Nuorempaa heitän siis kouluun yleensä joka päivä kaheksaks ja haen sen sieltä middayn aikaan. Tapanani on, sekä oman että lasten kielitaidon kannalta, käyttää englantia niin paljon kuin sielu vaan sietää. Muahan ei oo ikinä haitannu puhuminen. Oon siinä joskus liiankin aktiivinen sielu.

Leylan kaa täs jokin aika sitten kouluun ajaessani sain sen innostumaan vasemmasta ja oikeasta, ja mikä onkaan parempi tapa oppia, kuin että on kiinnostunut asioista, kiinnostunut oppimaan. Tähän voisin alkaa avautumaan noit pääsykoekirjajuttuja, joita mun päähän on ilmestyny lukemisen myötä, mutta empäs alakaan. Nähähä.

Tänään aamulla sitten, kun taas ajettiin kouluun näitä Luxembourgin överikurvikkaita teitä kuten tavallista Leyla yhtäkkiä päsäytti (englanniks tietenki) et oikeelle. Mä katoin sitä siin vaihees (keskittyen tietenkin ajoon samaan aikaan HAHA) sillai et arvasko se nyt vaan vai mikä tää juttu on olevinaan? Se on siis neljä vuotias pikku veijari. No kysyin siltä sitten, et tiiätkö kumpi on sun oikee käsi. Sit se katto mua, niinku mä olisin muka sitä tyhmänä pitäny ja nosti oikeen kätensä. Jotain hyötyy kai noista mutkasista teistä ja mun höpöttelyistä on ollu. Mut toi tuli niin puuntakaa aamulla et huh.

Nää on muutenki tosi omatoimisia ja älykkäitä kyllä. Mun suurin tehtävä tuntuu täällä olevan hoputtaminen, et ehitään jonnekki joskus. Tytöt tykkää tehä asioita ite ja miks mä niitä estäisin, niin kauan ku ne ei oo vaaraks ittelleen.

Jep, jatketaan sit ajasta, kun ne tuli koulusta syömään mun tekemää lunchia. Leikkasin sit kasvisosastolle paprikaa, kurkkua ja tomaattia, joista nää inhoo tomaattia ja kurkkua, jota mä oon kans ihmetelly niille suureen ääneen, koska mä oon maailman nirsoin ihminen ja ainoo tyyliin jota suostuin pienenä syömään oli kurkku. Tomaatti joskus. Paprikaa opin syömään ehkä ku täytin 18. Joo nirso tosiaan..

Ja aina ku oon yrittäny niille tarjoo kurkkua ja vetäny kunnon shown siitä kuin hyvää tää on ja syöny sellasella antaumuksella sitä kans, nii noi on vastavuoroisesti vaan irvistelly mulle ja vaatinu jotain maissii tai muuta. Jep. No tänään toi isompi noist sit popsi noit kurkkuja ja ku mä olin sit et hulluksiko oot tullu et mistä asti sä oot kurkkuja poskees pistelly, nii se vaan nauro ja pisteli lisää. Plus et mä söin semitukevasti, ku otin lisääki. Pastaa ja kastiketta ihan siis vaan. Nii en joutunu tänään yrittään saada niitä keskittymään tähän pääaktiin, eli syömiseen, vaan ne söi niinku hevoset ja otettiin kaikki sit lisää, mut oon ihan varma et ne söi enemmän ku mä. Ja miten ton kokosiin ihmisiin muka mahtuu ton verran? Mut joo, tää on vaan joku salaliitto, et totellaan tänään ja huomen niitten on varmaan pakko olla ihan monstereita. ....salaliitto.

Tämä tästä avautumisesta, odotan innolla jo et miten tää päivä tulee jatkuun.

Sitten vapusta. Sää oli puolellamme, niinkuin lähes koko huhtikuun. Ei oo vaikee olla tuol ulkona kesävaatteissa ku asteet hipoo +25 astetta. Perjantaina ei vielä juhlittu, vaikka perjantai oli kaikilla vapaa, kun toi 1st of May on melko kansainvälinen vapaapäivä. En kyllä ollu tekemättä mitään, oikeastaan aloitin tekemisen torstai-iltana jo ja suuntasin kielikurssilta suoraan koittaan napatanssia. Aika veikeetä, koska siin pitää oikeesti hallita koko kehonsa, mutta kuten kaikki mitä täällä oon tähän mennessä kokeillu, nii aloittelijoiden ryhmä on mulle liian easya. Tasoerot on niin suuret ja kaikkien pitää kuitenkin pysyä perässä, eikä kaikilla tosiaan ole 12 vuoden voimistelutaustaa takanaan, mut kiva se on aina kokeilla silti!

Lauantaina sitten kokoonnuttiin lauma suomalaisia piknikille puistoon, josta sitten jatkuikin ilta pitkälle aamuyöhön asti. Vappua juhlittiin suomalaiseen tyyliin ja joillain saattaa löytyä mustia aukkoja päästään (saattaa löytyä = löytyy). Mulla on lähinnä olo et tapahtuks kaikki mitä muistan oikeesti, koska näin varmaan ainakin 15 suomalaista nuorta koko illan aikana. Täällä on oikeesti aika paljon suomalaisia, puistossa ei oo mikään ihme törmätä suomalaisperheisiin, mut ei oo kyllä mihkään muihinkaan, jos about 30 prossaa kansasta on jostain muualta ku Suomesta. Hah.

Sunnuntai meni sitten melko nätisti nukkuessa univelkoja pois, hieman pääsykoekirjaa vilkuillen. Tänään oiski ohjelmassa vielä ranskankielen opiskelua, sekä pääsykoekirjaa. Nyt meen ottaa mallia koirasta ja meen tohon pihalle makoileen ja notkuun.

Huomenna taas ois leffateatterissa ladies' night, johon tää tahtoo kattoo jotain sponsoroitua hömppäleffaa, jost saa jonku kivan pikku puketinki, jos siel on viel lippuja jäljellä siis..

Lauantaina olis mahdollisuus skydivingiin ja semmoseen hintaan et olisin tyhmä, jos en menis, koska Suomessa se on tuplasti sen, mut ilmoittelen siitä sitten lisää et kuis sen kaa kävikään.

Nyt en höpötä enempää, tähän tuli jo semmonen puhetulva et suosittelisin itselleni päivittämään useammin, nii olis jotain järkeeki näissä teksteissä. Heippa kaikki ihanaiset! Toivottavasti teiänki vappu oli kiva ja toivon mukaan kuulette musta nyt vähän aikaisemmin, ku kahen viikon päästä seuraavaks! Kiiiihii.